Ihmisyyden kamppailu

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin Karjalaisesta Riikka Mahlamäki-Kaistisen Sunnuntaisuomalais-jutun kokeneesta vaihto-oppilasperheen äidistä Sanna Huovilasta. Oli pyytänyt saksalaisteiniä seuraansa, pois internetin syövereistä. Tällöin tämä töräytti:"En ole täällä sinua viihdyttämässä." Aika hyvin sanottu, siltä teiniltä nimittäin.

Trollaamisen ainoa yhteinen nimittäjä on reaktion hakeminen – sinulta

Kun luin YLE:n netistä Pohjois-Helsingin kaupunginosaryhmien juorunkylvöstä, teeskentelin huvikseni lukeneeni sittenkin puskaradio ja pyrskähdin kerran tietokonepöytäni takana. Sitten vakavoiduin; minulla on teille kaksi sanaa sanottavana: Instagram-mellakka ja Göteborg. Leikki muuttuu äkkiä todeksi.

En enää ota ihmisiä sen paremmin tosissani kuin leikillänikään

Todelliset konfliktit puuttuivat, kirjoitti arvostelija ja antoi kaksi tähteä. Näin luin Karjalaisen elokuva-arvostelusta. Totta. Ei kukaan ole yksinäinen, hullu, juoppo, narkki, nepsy, käytöshäiriöinen ja niin edelleen yksinään; aina ne tulevat pyörimään jalkoihin huomiota kerjäämään. Siinäpä on äkkiä konfliktia kyllikseen.

Outokummun ABC:n niin kutsuttu välikohtaus

Toistuvan maksamatta tapahtuneen juomanhaun jälkeen kylmäkaapit lukittiin.
Palvelua sai vain pyytämällä myyjän avaamaan tietyn oven kaukosäätimellä.
Auttoiko? Ei. Tuo kioski lopetettiin ja lähiympäristön rähinäsakki saattoi alkaa
tönimään työtehtävissä liikkuneen vartijan autoa ikäänkuin olisi muka kaata-
massa sen. Ja ei; ei olla lähelläkään mitään osoitetta Pohjois-Karjalassa.

Et luultavasti välittänekään tietää, että missä Pohjois-Karjalassa sijaitsee Outokummun kaupunki ja täkäläisethän eivät tekstiini ikinä vilkaisekaan. Silti; on bloggattava, koska takapajuisen vähättelevällä kieltämisellä sekä yksityisten turvallisuuspalveluiden marginalisoitumisella on kiusallinen yhtymäkohta. 

Yksityinen turvallisuusala todellakin antaa pohjan – yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudelle

YLE:n nettisivujen keskustelujen nimimerkki anonyymi2549761, röhkäisi ”Se on nähty mihin yksityinen turva-ala antaa pohjaa.” Kosken saanut vasta samassa paikassa tuoreeltaan, vastaan nyt ja tässä. Valitettavasti tuo lyhyt töräys – liki täysin otsikonvierinen kommentinkommentti – kertoo enemmän kuin luulisi.

Olisiko puistovartioinnin noustava haudasta vai pantaisiinko pari sheriffiä?

Turva-ala aiheutti itse lakiin rajoituksen vartijan poistamisoikeuteen omalla selkärangattomuudellaan. Yhdessä kaupungissa talsi puistopiiri; toisessa törkeästi kohdellun ulkotyöporukan jatkoksi laitettiin univormuinen. Sitten kansanedustaja Krista Kiuru (sdp) pahoinpideltiin Kaisaniemen puistossa.

Tarkkailla ja raportoida -amerikanismi saapui Suomeen – voi ei

(Kuva: Jari Kähkönen) Silloista järjestyslain mukaista järjestyksenvalvontaa järjestyk-
senvalvontakohteen välittömässä läheisyydessä Helsingissä vuosia sitten.

Minulla ei ollut syytä eikä tarvetta tietää Turun keskustan huonoa turvallisuustilannetta, jonka seurauksena kaupunki mokomankin aloitti. Enkä – kiitos vaan – olisi välittänyt edes lukea Tampereen vastaavasta, mutta sitten nettijuttu vielä ajettiin ulos audiona valtakunnanverkossa.

Lakeja ei eteen heittämällä säädetä eikä sote-valiokuntakaan ole koko Eduskunta

Tietäisipä, että ovatko väitteet Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan työkuormituksesta totta. Se voisi todellisuudessa olla turvallisuusongelma, joka vaatii parlamentaarisen immuniteetin tilapäistä murtamista. Tämä demokratian suojamekanismi ei ole häirikköä, uhkaajaa tai rikoksesta epäiltyä varten. 

Kun ovi menee perässä kiinni, kohteliaisuus lakkaa ja astut todelliseen maailmaan

Armeija mainosti pällitestiuudistustaan YLE:llä. Älkää olko höpsöliinejä; sotilaat ovat avautuneet, väittäneet vastaan ja jättäneet tottelematta niin kauan kuin on ollut sotilaita sekä armeijoita. Todellakin – on jo ”30 vuotta vanha johtamisoppi”, että aivojen käyttö on – ei vain suositeltavaa – vaan suorastaan pakollista.

Suomalaisen kansalaisyhteiskunnan heikkous ja itsesokeus tympäisevät minua

(Kuva: Jari Kähkönen) Kulttuurisodassa joku onneton piruparka leimataan vastapuoleksi;
tätä härkitään kunnes saadaan taltioiduksi reaktio, jolle sitten hähätellään.

Varatuomari ja tohtoriopiskelija Otso Pohjalainen kirjoitti hyvän kolumnin YLE:n nettiin kulttuurisodasta. Mitättömin ensin. Kuinka kapteeni on voinut olla yleisesikunta -mitään? Ehkä, jos ye:llä ei tuolloin tarkoitettu samaa kuin nyt tai tutkinto oli jo kyllä suoritettu, muttei vielä ylennetty sitä vastaavaan arvoon. 

Varomaton tunteilla pelaaja löytää vielä seuraukset edessään

Ei pidä yrittää ratsastaa myötätunnolla eli säälillä, koska ei voi tietää tuliko vastaan joku niistä piittaamaton; puhkeaa vielä silkkaan vahingonilon pilkkaan etenkin internetitse, mutta julmimmillaan suoraan päin naamaa. Näin ei asioita hoideta sen paremmin keskenään kuin yhteiskunnassakaan.

Hankkikaa elämä, ystäviä, itsetuntemus, itseluottamus ja itsetunto – kyllä se siitä

Karjalaisen Liisa Yli-Ketolan tunne- ja kaveritaitojuttu on vituttanut minua siitä asti kun maksumuuritetun verkkotyrkyksensä ensikerran näin. Sylttytehdas on näemmä koulutuskuntayhtymä Riveria; sekä kuinkas muutenkaan, nehän tekevät tällä rahaa kouluttaen julkisen sektorin vakiviroissa olevia ”ammattilaisia”. 

Itsenäisyys, hallinta ja päätösvalta ovat ihmiselle kaikki kaikessa – tyhmyydessäkin

(Kuva: Jari Kähkönen) No, on kuvassa sentään joku koodiavainlaatikko jossain.

Satuin kulkemaan oletetun kotipalveluasiakkaan oven ohitse, jolloin näin – oman sanansa mukaan – hyvinvointialueen kotihoidon työntekijän auki jättämän kooditoimisen avainlaatikon kannen. Onneksi siinä ei ollut avainta sisällä; en saata sanoa, että oliko numerorullissaan oikea avauskoodi vai ei.

Tekee itsestään olennaisen ja juuri muuta ei sitten tapahtunutkaan

Kommentoin seuraavassa mediallisia päästöjä, joista useimmat tapahtuivat Pohjois-Karjalan paikallismediassa. Niitä yhdistää otsikkoni ajatus; tehdään itsestään olennainen, vaikka juuri muuta ei sitten saatu aikaan eikä asiallakaan mitään väliä ole. Toisinaan jopa sen olennainen ydin pystyttiin kiertämään.

Älä vingu, kerjää sääliä, hölise tai yritä juoksuttaa toista puolestasi

Ongelmanratkaisu on pohjimmiltaan yksinkertaista: korjaa, korvaa, kierrä tai sopeudu. Paitsi, että kaiken viimeksihän ihminen asioita hoitaa; hän haluaa tarinoida, tulla nähdyksi, saada huomiota ja kohdata toisia. On yhtä helppo olla näkemättä ihmistä ongelmansa takaa kuin ongelmaakin ihmisen takaa.

Ylhäältäpäin johtamisesta, luokkayhteiskunnasta ja Vaara-kirjastojen turvallisuustyön puutteista niin yleensä kuin erityisestikin

(Kuva: Jari Kähkönen) No, kuva on sentään otettu
jossain Vaara-kirjastojen toimitiloissa.

Tämä ei ollut yllätys – huomasin sen jo viikkoja sitten printti-Outokummun Seudun Vaara-kirjastojen palstalla; sanoivat omatoimikäytön olevan sallittu vain sopimuksen tehneille, joiden ei tule päästää tiloihin muita. Sitten Karjalaisen maksaville lukijoille yritettiin myydä Kari Kauppisen toisinto tiedotteesta.

Ei – ei – ehdottomasti ei – yrityslähestymiskiellolle

Sopivuudeltaan arvoituksellista, kouluttamatonta, anomusta tekemätöntä ja siksi auktorisoimatonta ei voi eikä pidä rohkaista – vai sanoisinko peräti röyhkeyttää – suorittamaan operatiivisia turvatehtäviä. Koska häilyvät lähtökohdat yhdistyvät maksimaalisen epärakentavasti vastuumekanismeihin, jotka ovat arvoitus.

Jyvä(s)kylä, IC-koodit ja vartijan voimankäyttö

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen toimituksellisen käytännön
mukaisesti kuvan ja tekstin välinen asiayhteys on sattumanva-
rainen tai täysin puuttuva.

Kyllä minulta niin pääsi nauru, kun YLE:ltä luin kaupungiksikin mainitun Jyvä(s)kylän Kauppakadun Nikolainkulman häiriökäyttäytymisongelmasta. Kirjoitan, koska vahingoniloinen ivallisuus ylitti tympeyteni saamattomia isäntiä, heiluvia yhteiskunnan tukipylväitä ja töhöä turvallisuusalaa kohtaan.

On se kova maailma, kun jo koirakin koiran ampuu

(Kuva: Jari Kähkönen) Näitä spol-kilpiä käytettiin hieman paikasta riippuen
pahimmillaan toisesta maailmansodasta aina vuoteen 1991 asti.

Niinkuin on medioista luettu; Upinniemen sotilaspoliisin henkilökuntapartio suoritti alueelletunkeutumiskeikkaa, jolloin irti ollut koira hyökkäsi sen jäsenen kimppuun kahdesti. Partiointitaktiikka oli siis tunnelmoiva samoilu; heidät yllätettiin kuin pahaiset amatöörit, eli sitä koiraa ei olisi tarvinnut ampua.

Ja mitähän se ovienkin lukitseminen lopulta hyödyttää?

Olen lukenut medioista – kaupungeiksi mainittujen – Nurmeksen sekä Kiteen lukitsevan kaupungintalojensa ovet, mutta jäävän tästä huolimatta elämään niin kokonaisuutena kuin keskushallinnollisina himmeleinäkin. Kiitos yrityksestänne, mutta kun tämä ei todellakaan ollut vielä tässä.

Kutsu, kolmiovoileipä ja itäisen ihmisen pimeä puoli

Ravintola Jackie Helsingissä sai viikko tapahtuman jälkeen valtakunnanverkon nettihuomiota YLE:ltä, kun joukko tummaihoisia etnistettyjä ei päässyt sisään joko ennakkomarkkinoidulle avoimelle keikalle tai kutsuvierastilaisuuteen. Häh? Eihän se nyt voi olla molempia yhtä aikaa.

Sotilasvala ei enää velvollisuudestaan vapautettua koske

Lähde: Upseeriliitto, kuvakaappaus arvostelutarkoitukseen.

Kapteeni Lauri J Mattila on kirjoittanut vastenmielisesti Upseeriliiton Sotilasaikalauslehdessä. Kuinka ylittää ällötyksentunteensa, kun vastata pitäisi vaan ei vähääkään huvittaisi? Keskityn olennaiseen! Nyt tämä sotilasvalasta vinkuminen loppuu! Se ei ole mikään kaiken oikeuttava taikakalu.

Halvalla menee

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tänään useat ovat uutisoineet Outokummun Seudun uutisoineen Outokummun-Polvijärven seurakunnan talouspäällikön potkuista tutkintapyyntöineen. Mokomakin tosin oli verkkojulkisella esityslistalla 25.9:ttä ja kokouskin pidettiin jo 3.10:ttä. Jos esittelytekstin ottaa tosissaan, ongelmia on ollut yli vuoden ajan.

Pöytälaatikon pohjilta alettiin, mutta ajatuksiakin löytyi lopulta matkan varrelta

A 7 avolehtiön viimeisen sivun viimeinen otsikkoluonnos kuului ”Älä sinä tule siihen olettelemaan”. Vaaleakantisessa Cahierissa taas seisoi ”En ole epätoivoinen enkä ärsytettävissä – säälittävä olet sinä itse”. Yksi yliviivataan lyijy- ja toinen kuivamustekynällä. Milloinhan lukenen nuo listaamani kirjat?

Ja teidät sekä tämäkö pitäisi muka ottaa tosissaan?

(Kuva: Jari Kähkönen) Lavastettu havainnekuva menneisyyden
"perinteisestä porttivartiointikohteesta", jossa ei oikeasti muka
kanneta voimankäyttövälineitä, mutta työnantajan tiloihin toi-
mittamaa patukkaa säilytetään piilossa uteliaan yleisön silmistä
– jossain komerossa.

Otsikko on aidon poliisimöläyksen laina; lähdeteos lienee Lainvalvojien sellaisen tuotantokauden jakso, jonka vielä viitsin katsoa ja repliikin lausui joku rikospoliisi Helsingistä. Se palautui mieleeni, kun Oulun Valkean ensimmäisen puukotuksen käräjiä istuttiin; kuultavana oli tuolloin järjestyksenvalvoja.

Joensuulainen saamattomuus – ansaitsemansa ravintola, skene, poliisi ja lehdistö

En tiedä, että kenelle tässä pitäisi suurimmin äänin nauraahohottaa; La Barren järjestyksenvalvonnalle vai sataviisikymppisen Suuren Punamustan Syövän rikostoimittamiselle? Niinpäniin. Mitähän sitä ennenaikaan tehtiinkään, kun ei ollut järjestyksenvalvojia eikä Jodelia? Kullekin vain ansioidensa mukaan.

Aika aikaa kutakin, eli, mitä uutta tässäkin ilmiössä muka oikeasti oli?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tiedostin palvelun tai kanssakäyttäjien vittumaiset
temput ja siedin niitä aikani. Sen loputtua lähdin pois.

Pekka Seppänen voi sanoa Radio Suomen Pyöreässä pöydässä somen vallankumouksellisuudesta mitä tykkää, mutta minä olin silti Facebookissa vähintään viisi vuotta yliaikaa. Tekeekö lähtö minusta sulkakynäkirjurin, joka kieltäytyi painotuotteista kunnioittamattoman rahvaan vuoksi? Tuskinpa.

Ihminen, yhteisö ja elämän tarkoitus

Aihetta ajatuksilleni antoivat niin Merete Mazzarella, Arto Salonen, edesmennyt Kim Vatanen kuin neljä S-Marketin nurkilla roikkuvaa kontiolahtelaispentuakin. Ne olivat itsessään neljä erillistä muistiinpanoa A 7 vedenpitävän lehtiön sivulla, joista YLE:n podcasteja kuunnellessani muotoutui ylläkäyvä otsikko.

Ei näkisi eikä mielellään tekisikään, mutta vapaassa maassa on silti oltava valvontaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen toimituksellisen käytännön mukaisesti
kuvan ja tekstin keskinäinen yhteys on täysin sattumanvarainen tai tahaton.

Olivatko Eduskunnan turvatoimet aina jonninjoutava performanssi, vai tuliko niistä sellainen vasta viimeaikoina, kun päätyivät julkisen keskustelun aiheeksi? Valitan, mutta joudun silti esittämään tämän kysymyksen, sillä ilmeisesti tärkeitä asioita hoidetaan niin aneemisen mitääntekemättömästi.

Poliisipohdinta

Maikkarin rikostoimitus saattaa olla maamme päälukuisesta ja painoarvoisesta päästä, muttei kanna asemaansa kaksisesti. Nyt se sitten raamitti Helsingin poliisipäällikkö Jari Liukun vahingoniloisen naurun kohteeksi vaan unohti asian olennaisen puolen. Täkäläisittäin taas jouduttiin – jälleen kerran – ilmeisen eteen.

Se erikoinen tai oikeastaan ainoa, johon kyseinen luuseri pääsi käsiksi

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämäkö se on sitten kauhein asia maailmassamme?

Ajatustyö alkoi Michela Söderströmin Halipoliisin aikana, sai lisää virtaa Emmi Nuorgamin YLE-haastattelusta ja Karjalaisen Petra Mustosen therian-jutusta. Se tuli valmiiksi Maikkarin Nelli Hyttisen naisviha-nettijutusta sekä Maija Vilkkumaan Bossladyn YLE-ennakosta. Vaikka olihan toki jotain pohdittu aiemminkin.

Hyvinvointivaltion romutuksen jälkeinen maailma on paha kaikille

(Kuva: Jari Kähkönen)

Hah-hah-haa. Enpä olisi arvannut YLE:n kehtaavan asettaa topikaalisuuden tai koherenssin kaltaisia laatuvaatimuksia uutisjuttujensa kommenteille nettisivuillaan; semminkin, kun niistä ei edes makseta. Antaa olla, sillä onhan minulla blogini; voin kirjoittaa vapaalla mitalla – aluksi aivan toisesta aiheestakin.

Etikettioppia junteille ja erauspennuilleen

En ole muuttanut mieltäni; en yhäkään ole täällä juntteja tai erauspentujensakaan sivistämässä. Olen lukenyt NyT:n Tim Walz -profiilin, YLE:n Hyvin sanottu -teeman smalltalk -tyrkytyksen ja urheilunsa Olisin voinut saada Iivo Niskasen uran -jutun. Siispä; sosiaalinen kanssakäyminen on bloggaamisen arvoinen aihe.

Koulunalkutarinoita

(Jari Kähkönen) Ei olla Joensuussa; mutta, kun olet nähnyt yhden täkäläisen koulunpihan, olet nähnyt ne kaikki.

Olen kokenut toimittaja ja tiedän koulunalusta sekä lopusta seuraavan aina tietynsortin tarinaa; joko on pyydetty autoon yleisesti, erityisesti söpöksi oletettua pieneläintä katsomaan tai tarjottu karkkia. En siis yllättynyt, kun luin YLE:ltä, että Joensuun normaalikoulun ala-asteella oli tiedotettu asiasta.

Pitäähän nyt poliisinkin vaikutusvallalla jokin raja olla

Poliisiylijohtaja Ilkka Koskimäki on tullut viimeaikoina usein julki omanvoitonpyyntisesti; hänen viimeisin avauksensa koski lakimääräisen ”esitutkintapakon” kumoamista. Puheet puheina ja lain kirjain lain kirjaimena, mutta todellisuudessa tämä ei koskaan ole näin ollutkaan – vaihtelevista syistä.

Melkoiset viisikymppiset yksityisetsiväinstituutiolle!

Lapsuusystävä mainitsi Turun Sanomien jutusta, joka kertasi modernin yksityisetsivyyden syntyä ja hassunhauskoja alkuvaiheita kahden pioneerinsa – Matti Linnelan sekä Pentti Lintusen – elämäntarinoiden kautta. Nyt kaupungissa ei kyetä saamaan kiinni edes busseja sotkevia kakaraoletettuja, kertoo YLE.

Nimetön kiusaaja peittäisi seuraavaksi kasvonsakin?

Syistä, joita en välitäkään tietää; olen YLE Joensuun lineaariradiouutisissa pitkin päivää vaivautunut Henri Rikanderiksi oletetusta Ilkka Ritvaseksi luullun studiohaastattelussa. Ensinmainittu on normalisoimassa poliisin epäasiallista kasvojensa peittämistä, kyseenalaistamatta.

Ei suuremmin kehuttavaa ja sen kyllä ymmärtää

(Kuva: Jari Kähkönen) Arkistokuva; tuo raksa on muuten jo ajat sitten valmistunut.

Usein minulla ei ole kehumista Kontiolahden kunnasta, mutta nyt on. Kuljin urheilukeskukseksi mainitun ohi; näin kaksi mopoikäistä poikaa katselemassa Höytiäiselle auringonlaskuun keskenään puhellen – istuen huoltorakennuksen katolla – kesällä tenniskenttänä olevan jääkiekkokaukalon äärellä.

Yleisöä ei kiinnosta sinun oma napasi, puuhastelusi tai kuukausipalkkaisuutesi

Ovatko pohjoiskarjalaiset todellakin niin huonoja ihmisiä, että he ovat ansainneet tälläiset enimmäkseen omaan napaansa tuijottavat journalistit? Sitä jouduin pohtimaan, kun tällä viikolla Karjalan Heilin Aimo Salosen kolumnin ja Pielisjokiseudun Suvi Palosaaren pääkirjoituksen luin. Hoh-hoh-hoijaa.

Varusmiehen terveys ja henkikään eivät ole mitään armeijafaneille

Älkää te yrittäkö yhtään selitellä. Määrällisesti riittämätön ja laadullisesti epäonnistunut varusmiesterveydenhuolto on tarkoituksellinen maanpuolustusjärjestelmän piirre – siinä kuin sellaisenkin vangin äkkivapautus amerikkalaisesta vankilasta, jolla on kallishoitoinen terveysvaiva.

Haluttomuuteni säädellä tasoani yleisöni mukaisesti

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kuulin ajatuksen ensikerran Björn Wahlroosilta Itse asiassa kuultuna -ohjelmassa YLE:n tv:ssä, ja toistamisiin siitä mainitsi Matti Airaksinen Radio Novan Retroperjantai 2.0 -lähetyksessä, Mitä Hittiä -kilpailua juontaessaan. Itse en moista kannata lainkaan, vaikka se todennäköisesti olisikin oma etuni.

Oivalluksia Miun Työstä, eli, kuinka ne todellakin luulevat tekevänsä työtä itselleen

En minä näille taida mitään tehdä – kirjoitin cahieriin – tuntien omituisesti vaan kuitenkin onneksi vain hetkellisesti – niin haluavani kuin voivanikin asua Pohjois-Karjalassa. Kakarat kiipeilivät ”urheilukeskuksen” huoltorakennuksen katolle, törppö jätti lahjoitustavaroita Töpinän sivuovelle ja torilla oli kauppiaita.

Mitä venäläisten kiinteistökaupoille Suomessa pitäisi minun mielestäni tehdä

Köyhää, YLE. Mitä näille kiinteistöille pitäisi tehdä – ja varmasti joudutaankin tekemään – niin sanotusti tosipaikassa, eli, sotilaallisen valmiudenkorotuksen tai anglismiksi "puolustustilan muutoksen" johdosta – on seuraava. Ethän luule tätä tiedoksi, paljastukseksi etkä tilaustyöksikään? Ethän?

Aikuinen, joka näkee ja toimii

Otsikon ilmaus jäljentyi cahieriin Maikkarin rikostoimituksen nettijutun videokylkiäisestä, kunhan vain sain lyijykynäni teroitetuksi. Alkuperämaa on Ruotsi ja valmistaja Nattvandrarna. Asiayhteys on nuorison jengirikollisuus; kaavansa tai reseptinsä lienee nimiyhteisön älyllistä pääomaa.

Mitä hallinnon vekslaamisesta, jos työ vain koko ajan vähenee ennen loppuaan?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Te-Palvelut eli työnvälitys eli työhallinto palaa valtiolta kuntiin 54 vuoden jälkeen. Ongelma ei ole hallinnon sijoitus; ongelma on, että työ kokoajan vähenee ennen loppuaan. No, tavanomaisesta poikkeavat niine "tavanomaisesta poikkeavine mielipiteineen" eivät tätäkään myönnä, mutta se on heidän häpeänsä.

Aikalailla nurjansorttista vallanpitämistä

(Kuva: Jari Kähkönen) Kontiolahden matkailupalvelua Pielisen rannassa.

Itä-Suomen poliisipäällikkö Samppa Holopainen ja Kontiolahden tekninen lautakunta ovat kunnostautuneet julkisessa toiminnassa tavalla, joka vaatii kommentointia. Ensinmainittu taitaa olla pahanlaatuisesti valtahumalassa; viimemainittu taas ratkoo tohelomaisesti kunnan itsensä tekemiä ongelmia.

Arvostelen, olen siis idiootti

Minä olen kuin tykkään; ja mikäli se ei jollekulle kelpaa, ongelma on vastapuolen. Vaan jospa tehdään bisnestä; kuinka paljon voidaan esittää vaatimuksia kanssakäymisen onnistuakseen? Ajatus jäljentyi vihkoon, kun YLE:llä oli ollut juttu kuinka ravintolan kesätyöntekijöiden ulkonäköä reviteltiin netissä.

Kontiolahden ev. lut. seurakunta lakkautti seurakuntamestarin viran

(Kuva: Jari Kähkönen) Ajettiinkohan yläparkkipaikalta kirkon pihaan johtavaa tietä
asiattomasti autolla, kun tämä perin karjalainen – sittemmin purettu – ratkaisu tehtiin?

Olin tiennyt, että edellinen viranhaltija siirtyi vastaavaan tehtävään Juukaan. Tälle ei nimitetty viransijaista vaan työt jaettiin lisäkorvauksesta vahtimestareiden kesken; vuoden kestäneen kokeilun jälkeen kirkkovaltuusto lakkautti viran kaikessa hiljaisuudessa tänä kesänä. Seurakunta rekrytoi kahta uutta työntekijää.

Empatian puuteko menestystekijä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Hyvinvointivaltion jälkeisessä maailmassa useam-
mat kuin aiemmin putoavat ja satuttavat itsensä, koska sellaisia käsit-
teitä kuin yleiskattavuus tai huolenpitovelvoite ei enää ole.

Luin eli katselin YLE:n jutun Patrick Itäniemestä, joka valitettavasti vaikuttaa jälleen kerran vain uudelta meidän aikojemme yksilösankarilta; yhdistävinä tekijöinään kova usko tietoon, karut elämänkokemukset ja alentunut empatiakyky. Voivoi. Ainahan näitä on ollut, mutta kuka teki heistä ilmiön?

Kaikilla proletaareilla on pohjimmiltaan samat ongelmat

Luin YLE:n nettijutun strippareista päivää julkaisuaan myöhemmin; koin tällöin ahaa-elämyksen, koska Muusa Mayhan puhuu mitä osuvampia, ajankohtaisempia sekä yleispätevämpiä kapitalismin ominaisluonteesta. Kaikilla proletaareilla on samat ongelmat, pohjimmiltaan.

Tietopohjaisuus kunniaan – vastuu sinne minne se kuuluukin

(Kuva: Jari Kähkönen)

YLE Urheilun Jaakko Servo ja Kamilla Rajander kirjoittivat nettiin jälkiartikkelin erotuomari Mohammad Al-Emaraan AC Oulun sekä FC Oulun välisessä jalkapallo-ottelussa kohdistuneesta rasistisesta huutelusta. Se oli minusta bloggaamisen arvoinen suoritus, mutta ei kuitenkaan hyvässä mielessä.

Et kuulu meidän joukkoomme, koska olet viherpiiperö

Otsikkoluonnos piirtyi lyijykynällä cahieriin paikallislehtitorstaina Ismo Tuormaan Ylä-Karjalan kolumnista, jossa käsiteltiin kulttuurin ja ympäristön arvostamista Pohjois-Karjalassa. Kaikesta päättäen; kokemusta on, mutta on myös tehty hieno juttu Suvi Komsasta Apuun, minkä olen niinikään lukenut.

Opettajaepäluottamus ei ole koko totuus kouluväkivallasta

YLE:n kolumnisti Tuomo Pirttimaa kirjoitti inspiroivasti ja aiheellisesti opettajien haluttomuudesta puuttua kouluväkivaltaan, mutta pahaa pelkään, että todellisuudessa ongelma ei ole ihan niin yksioikoinen kuin helppo ratkaistakaan. Mitä pakoilemme tälläisen – pitkälti näennäisen – syyttelyn taa?

Kantaväestön etuoikeus

Onko oikeammin valkoinen etuoikeus vai kantaväestön etuoikeus? W.E.B. DuBois käytti kyllä aikoinaan v-sanaa, mutta minusta se ei ole tarkka kuvaus Suomen yhteiskunnallisesta tilanteesta etnisine suhteineen, vaikka ilmiö itsessään on kyllä olemassa täälläkin. Yhdenvertaisuus on siis ongelma eikä vallitseva tilanne.

Uhmakkuus, suulaus ja taipumus videoida, osa 2

                 Tämä on videoliitännäinen Youtubesta, jos et sitä vielä itse tajunnut.

Jatketaanpa juttua kärjessä näkyvän videon perusteella, mikä uiskenteli eteeni sattumanvaraisella sanahaulla. Siinä asiakas ei tyytyisi yksin matkustamaan lipunhinnan edestä, vaan rupeaisi ihan liikennetyönjohtajaksi. Kylläpä on kova oikeudentunto; vai siitäkö kivistää, kun raitiovaununkuljettaja saa vaan sinä et?

Uhmakkuus, suulaus ja taipumus videoida, osa 1

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kaksiosaisen postauksen ensimmäinen teema on hömelön feikkiperusoikeusmyönteinen hutsinputsi kiinniotetun kuljettamisesta. Kaikella sitä työtääntekevää ihmistä kehdataan vaivatakin; mutta, koska mokoma ei kerran sovinnolla kuole pois, on siitä kirjoitettava.

Ennalta-arvattavuus ja itsensä toistaminen

Ennalta-arvattavuus ja toisto eivät olisi ongelma, jos tämä olisi kirjaimellisesti verkkopäiväkirja, jossa kirjaisin päivittäisiä tekemisiäni sekä näkemisiäni. Siitä tulee ongelma, jos tähtää topikaaliseen ajankohtaiseen kolumnityyppiseen kirjoitukseen kuten minä teen. Pitäisi alati olla jotain uutta.

Toimittajien turvamiesvillitys

Luin Karjalaisesta Sunnuntaisuomalaisen puffijutun YLE:n Marko Niemen Viimeinen johtolanka -podcastin viimeisimmästä tuotantokaudesta. Yksi kuriositeettinsa oli meno vuonna 1987 tapahtuneen Sari Liinaharjan murhasta epäillyn ovelle haastattelua tekemään – turvamiehen kanssa.

Eduskunnan mielenosoitukset

Panin osuuskaupan bonuksen teatterireissulla Joensuussa Moleskinen kraft- eli kanneltaan pahvinvärisiin cahier-vihkoihin. Sellaisen sivulle näyn tallentaneen huvittuneen huomion halla-aholaisen eduskunnan mielenosoituspaheksunnasta, jota kuitenkin – onneksi – ovat kykenemättömät kenellekään kostamaan.

Passinorsun sukupuuttoon kuolemisen johdosta

(Kuva: Jari Kähkönen) On yleinen pääkaupunkiseutuinen uskomus, että
poliisi saapuu siellä aina paikalle nopeasti.

Kukaan ei tätä enää muista; se oli silloin, kun poliisi käytti vielä kauluspaitaa, solmiota ja prässihousuja. Arvollisten julkisten rakennusten edustalla oli konstaapeli aluksi ympäri vuorokauden sekä sittemmin päivänvalotunteina –vartioimassa. Myöhemmin tapa harveni ennen kuin tyystin katosi.

Reserviläinen poseeraa moraalikadon tähden

Järjestelmää riivaava moraalikato tulee käytännössä vastaan jo varusmiespalveluksessa; joku mölähti oikeastaan lähtevänsä johonkin ikävään hommaan melkein mielellään – saaden näin muut kimppuunsa. Reserviajan loppuun kestävä teeskentely ja poseeraaminen alkoivat nyt tosissaan.

Rippikoululeirien turvallisuus

Rippikoululeirin tapahtumat ovat aiheuttaneet tänä kesänä usein julkisen metelin. Mitähän seuraa, kun kirkkoherran pitäisi myös olla turvallisuuspäällikkö – kaiken muun ohella? No, Outokummussa keikattiin kirkon pihalta ilmalämpöpumput ja Amerikassa Trump-ampumisen syy taisi olla Servicen pers'aukisuus.

Pidä just toi ilme!

(Kuva: Jari Kähkönen)

On tässä sen verran valokuvattu ja malleja ohjattu, jotta todellakin tiedän poseeraamisen. Ihminen on – tarkoituksella – olevinaan jotain, mitä ei oikeasti ole. Urheilukaupan myyjä haluaa minun ostavan ne sandaalit – reserviläinen taas kauppaa suurelle yleisölle isänmaallisuuttaan. Rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Ei nappaa – voivoi, koeta kestää

Pitäisikö keskustella Uwa Iduozeen ihmiskäsityksestä, kerrata taas jälleen vartioinnin perusasioita koska Mikkeli vai Konsta Arveliniinko tartutaan kun puhalluttamiskeskustelu kertoi miten omavaltainen poliisi on? Ei nappaa. Jätinpä myös tarkoituksella pokkarin varastolaatikkoon, kun sukukokoukseen lähdin.

Kuinka monta puukkoa yksi mies voi omistaa olematta yletön tai muuten sopimaton?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kolmannen puukon terä on lähellä normikokoista
– siltä varalta, – jos nyt kuitenkin.

Pysähdyin pop-up kahvilaan erämessumatkalla; haastoin paikallaolleet vertaiset pohtimaan otsikon kysymystä, sillä käyntikohteessa oli useita kyseisen tuotteen myyntipisteitä. Äänet jakautuivat seuraavasti: neljä, 10 ja vuokralla asuvan ei tarvitse omistaa yhtäkään puukkoa. Minä itse? Luehan edemmäs.

Että eipä olisi voinut tuotakaan ennalta arvata – niinkö?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Oulunkylän jalkapallostadionin turvallisuusjärjestelyt osoittautuivat elävässä tulessa yhtä olemattomaksi kuin kaupunginosan ruotsinkielisyys. Ne olisi pitänyt päivittää viimeistään katetun katsomon ja takana sijainneiden tilojen rakentamisen myötä ainakin kehäksi, valvontakameroiksi sekä hälytyslaitteiksi.

Epäyhdenvertaisuuden viettelevä kutsu

Olen pettynyt eduskuntaan ja hallitukseen, koska näemmä Suomessakin aletaan koht’sillään työntää hädänalaisia ihmisiä takaisin valtionrajan toiselle puolelle. Olisi valitettavan helppoa vaan silti erheellistä syyttää kaikesta yksin nationalisti-populistejamme, sillä kyllä tämän juuret ovat huomattavasti syvemmässä.

Erittäin epävaltiollisissa mietelmissä

(Kuva: Jari Kähkönen) Koska tämä ei ole rahakeikka,
en viitsinyt syöksyä eteen ruutua tehdessäni; jätin
myös pyytämättä luovarin vasemmassa alanurkassa
näkyvältä kielo-oletetulta.

No, käykö täällä muka edes joku kannanottojeni tai analyysieni vuoksi? Tuskinpa. Sain siis aivan äsken käteeni J-P Peltosen Pikkusissin ja Marttiinin Mustan 8:n vyökotelot. Kuuntelin myös Peter Lerchen instrumentaalikitarakeikan kuvallisen hienossa maalaismaisemassa kera pienen lähiruokailtapalan.

Kun pohjimmiltaan armeija on hyväksikäyttöjärjestelmä

Olin joutua YLE:n lineaariradion uutisista umpisolmuun, kun juonto oli varusmiespalveluksen keskeyttämistä henkisten vaikeuksien tähden, mutta haastateltava puheli sotilasavustuksensa hylkäämistä. Eivät tajua tai myönnä mistä touhussa on kyse ylipäätään; siispä file auki ja alan naputtaa tekstiä.

Auktoriteettiharhaa ja ylhäältäpäinjohtamista

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen sisältökäytännön mukaisesti kuva ei liity tekstiin mitenkään.

Tekstini on kaksiosainen. Kommentoin Pasilan putkakuolemaa, koska Maikkari; myös YLE:n sensorin herkkänahkaisuus naissotilaiden uusista alusvaatteista naurattaa – julkaisenpa siis hylätyn kommenttini täällä. Että; jos on valtaa, pitää sitä sillointällöin myös käyttää? Tai jotain. Edes jotain.

Kaikkihan te olette – nyt – turvallisuuskiinnostuneita sekä -tuntijoita

Ollaan toista viikkoa kuultu, luettu ja nähty uutisointia tärkeään infraan kohdistuvasta uhkasta. Hoh-hoijaa. En ole vaikuttunut; maallikot eivät edes arvaa mitä kaikkea sekä paljonko sisältyy yhteenvetoon – päästinkin naurun ynnä pierun, kun Turun Seudun Vesi ja Turku Energia kilpalauloivat julkisuudessa.

Et sinä minuun käsiksi pääse

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kylläpä ihmiset voivat sortua huvittavaan kyökinpsykologisointiin. Tuli näemmä luetuksi ehkä otsikko ja johdanto, mutta ollaan häpeilemättä tarjoilemassa elämänohjeita tai peräti tietävinään millainen ihminen siellä kirjoittaa. Olehan keuhkoomatta eli huokailematta; et sinä minuun käsiksi pääse.

Aikalailla vapaaottelevia cowboyta, nuo Helsingin poliisit, nykyään

Tjaa-a. Pitäisihän minun jo vanhastaan tietää, jottei siitä kaksista tule, kun siviilitoimittaja kyselee niin kutsutulta asiantuntijalta voimankäytöstä. Ylen Clarissa Jäärni ei kyennyt kysymään tohtori-dosentti Henri Rikanderilta, että onko pään- ja kaulanhallinnan ero tosiaankin vain "se toisen käden puute".

Ulkopuhtaanapito-, ikkunansomiste- ja tarttumapihtielämää

Luin kirjastossa Turun Sanomien skuupin, jonka YLE ylösnosti; myös jatkaen juttua Porvoon vesilaitoksen suuntaan kuin yritettiin keikata peräti kahteen otteeseen. Terveysasemien sijainnista en tiedä sanoa; Ylen mukaan ne eivät olleet Turussa ja TS:n mukaan myöskään Varhan alueella.

Kiitos pohdinnoista, mutta jospa turvallisuuspalvelurikkomukset silti – tälläkin kertaa – sivuutetaan?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Katselin YLE Areenasta Itä-Uudenmaan poliisin pressiksen, kun sitä niin voimakkaasti useissakin medioissa luukutettiin. En tiedä; olikohan Kari Holmströmillä koskaan mitään yksityisen turvallisuusalan lupaa? Sellainen ei muuten sitten ole Securitaksen henkilö- eikä käyntikortti.

Kun ei sen paremmin seiso, pauku kuin näykään

Sotilaspoliisi on kolmannen luokan puolipoliisi, sotilasoikeudenhoito vitsi ja esimiehet pellejä. Näin ajattelin, kun luin MTV:n rikostoimituksen mediatilasta tuomiojutun tuon hassunkurisen paralleelimaailman oikeustapauksista. Onko Puolustusvoimat turvallisuusriski? Ja entäpä jättipoliisilaitosten suorituskyky?

Pohjoiskarjalaisen rikos- ja oikeustoimittamisen olemattomuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Rikosuutiset ovat lehden kiinnostavimpia uutisia.

Luin Ylä-Karjalan Risto Kuittisen kommentin, joka oli samalla sivulla kuin uutinen Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden pyrystä lakkauttaa Nurmeksen istuntopaikka. Juupajuu; tyypillinen etuoikeuskuvitelmaisen teksti, jonka kirjoittaja pitää aihettaan itsestäänselvyytenä. Netissä se muuten olikin jo ollut perjantaina.

Oulun Valkean puukotusten jatkopostaus

Ja; jos et sitä tosiaan ihan itse keksinyt, allakäyvä lainaus on on YLE:n netistä. Jutussa kehutaan olevan neljä näkemystä siitä mitä Oulussa tapahtuu. Kysyjänä toimittaja; vastaajana silläerää Valkean turvallisuuspäällikkö Matti Alatalo. Ei siis tarvitse odottaa edes keskustelua, saati että jollekin jotain tehtäisiin.

Vai pitäisi vielä olla "aito"?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin Karjalaisesta Itä-Suomen poliisilaitoksen pääluottamusmies ja poliisien Pohjois-Karjalan ammattiosaston puheenjohtaja Eerik Soinisen haastattelun; tämä aivopiereksi, että maakuntaan poliisiharjoittelijaksi tulevan pitäisi olla aito eikä puhua ”kirjakieltä”. Johan on vaatimukset sekä etenkin käsitys aitoudesta!

Jokaisella on valtaa jossain

Otsikkoni on laini; se on kreditoitu Theodore Rooseveltin Alice-tyttärelle, minkä kuulin kuukausia sitten YLE Areenan podcastista. Asiayhteys oli viimemainitun – tuolloisen ikänaisen – ryhtyminen puolustamaan afrikkalaisamerikkalaista autonkuljettajaansa rasistisilta slurreilta liikenneraivotilanteeessa.

Suojella omalta itseltään

Otsikon viisaus on muinaista Helsingin aluetelevisiota. Sanoja oli Jussi Arhinmäen haastattelun minäkertoja keskellä kuumaa kesää kallovedossa poliisin voimankäytön seurauksena. Olen muistavinani konstaapelin saaneen sakot ja koulutuksessa opetetun, ettei polvella saanut enää painaa kiinniotettua niskasta.

No, kyllä sitä nyt kiitellään ja palkitaan, mutta mikähän unohtui?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Uusnatsi puukotti etnistettyä nuorta miesoletettua Oulun kauppakeskus Valkeassa; ja olisi puukottanut toistakin, jos järjestyksenvalvojat eivät olisi puuttuneet tilanteeseen. Loppu hyvin kaikki hyvin; mutta, minä en olisi minä, ellen myöskin kritisoisi näkyvillä olevia yksityisen turva-alan epäkohtia.

Ison Omenan hylky ei ole sellaisenaan yksinomaan hyvä uutinen

On vaikea kiittää Länsi-Uudenmaan käräjäoikeutta oikeusvaltioperiaatteen pysyttämisestä, jos istutun jutun keskiössä olevan tapahtumainkulun ei olisi ikinä pitänyt toteutuakaan. Ison Omenan loppiaistragedia oli Yhdysvaltain Minneapolis tai Ruotsin Rådmansgatan, vaikka onneksi sisällössä on paikoin suurikin ero.

Rastilan metroasemanujakka ja Panssariprikaatin itsetuhoinen rattijuoppokersantti

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö; paljonkohan nuo
raudat mahtaisivat maksaa tänään?

On avutonta bloggata kaksi viikkoa vanhasta Hesarin jutusta, jonka ohuen pihvin Maikkarin niin kutsuttu rikostoimitus paistoi eilen uudestaan ja pani tympeän sämpylän väliin. Mutta; ensimmäisen lukijakeskustelun sekä viimeisen otsikoinnin tähden, en saata mieltäni malttaa. Tämä on niin tyypillistä!

Kun ei kiinnosta

En muuttanut Pohjois-Karjalaan saadakseni ”kavereita”. Että ympärilläni pyörisi puolituttuja kyselemässä henkilökohtaiset asiani, ja levittelisi ne ympäriinsä joko ymmärtämässään tai parhaimmat naurut antavassa muodossa. Massaan sulautuminen? Olen mitä olen, ja jos en kelpaa, se on vastapuolen ongelma.

En ole sinun hyväntekeväisyys- tai sosiaalitapauksesi enkä kiintiö-yhtään-mikäänkään

(Kuva: Jari Kähkönen) Romanialainen kenttälaukku, amerikkalainen
linkkuveitsi ja valmistusmailtaan arvoitukselliset pullonavaaja sekä
lenkki paracord-narua.

Vähänpä arvasin, että seisoinkin samanaikaisesti representaatio- ja monimuotoisuuskeskustelun yhtimessä, kun kirjoitin ylös kontiolahtisen nuorison viisauden, jonka mukaan vaikutan töykeältä. Hahahaa. Mitä maailma liittyy meihin, niinhän se Suuri Punamusta Syöpäkin mainosti tovi sitten.

Turvallisuudessa älä ikinä ripustaudu mihinkään tai ylikäytä jotain

(Kuva: Jari Kähkönen)

Varo kaikkitietävää kenttäihmistä, nappisilmäistä papukaijaajamyyjää sekä ivallisen ylivaltaisen mitätöntävää kaikentietäjää. Toteutunut turvallisuus on nimittäin aina rakenteellisten, teknisten ja henkilöllisten turvallisuusjärjestelyjen yhdistelmä. Tämän minä ajattelin Joensuussa vast’ikään istutusta Abloyn jutusta.

Ne varmaan opetetaan tervehtimään jo lastentarhassa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kävelin kotikatuani suunnassa kokoojakatu, jonka ylitin, koska olin matkalla kirjaston omatoimiajalle muuna lauantai-iltapäivänä. En noteerannut äitiä ja kahta pientä lasta kevyenliikenteen väylällä, sillä he olivat ventovieraita eikä meillä muutenkaan ollut toisillemme mitään asiaa. Toiseksivanhin lapsi sanoi ”moi”.

Ei ollut kansanliikkeen eikä puolueen johtajaksi

Luin äsken Jukka Pietiäisen Vihtori Kosola -kirjan, josta poimin otsikon. Oli ilmeistä, että nimihenkilön elämänkaari oli melkoinen tragedia – samanaikaisesti sekä nousi että laski – loisti ja paloi yhtä aikaa. Huipulla hän marginalisoitui keulakuvaksi, joka ei itse koskaan saavuttanut todellista valta-asemaa.

Oman elämän sankari tekee kaikesta kontenttia

(Kuva: Jari Kähkönen) Nii-in. Onhan tämä loppujenlopuksi ollut tulollaan
jo vähintään 25 vuotta.

Eräänä iltana minua ei ruokailun yhteydessä ja sen jälkeen palveltu riittävästi laadukkaalla toimitetulla ohjelmalla tai käsikirjoitetulla draamalla, joten jouduin tyytymään video(njako)palveluun. Voi veljet mitä kuraa silmiini sattuikaan hakusanalla vartija. Oli suomalainen vloggaaja ja amerikkalainen ”auditoija”.

Yleistuki on hyvinvointivaltion tuhoamista

Luin Helsingin Sanomien pääkirjoituksen, joka oli yhdetekevä lirularu väitetystä perusturvauudistuksesta – työttömyysturvan peruspäiväraha ja työmarkkinatuki sekä toimeentulotuki ja asumistuki yhdistettäisiin yleistukena. Hanke olisi kuulemma kestävyyslaji. Vain olennainen jäi huomiotta.

Manipulointi

Toivottavasti et ole höpsöliini, joka luulee ihmisiä rehellisiksi ja luotettaviksi, asiakkaita kovaosaisiksi avuntarvitsijoksi etkä etenkään pomoja päteviksi sekä vastuuntuntoisiksi aikuisiksi. Manipuloiduksi tuleminen on syystäkin turvakoukun painajainen, muistin minä Rainbow Warriorin tv-dokumentistä.

Elinkautinen oppiminen on epätoiveyhteiskunnan piirre

YLE-kolumnisti Matias Mäkiranta on taloustieteen maisteriopiskelija Brittein saarilla ja sen kyllä huomaa, valitettavasti. Tuli kirjoitettua elämästä vieraantunut teksti olemattomalle yleisölle. Moniko peruskoulun alumiini (huom. tah. pilk.) sekä tuleva amis – muka – hötkyilee tulevaisuuttaan tähän tahtiin?

Mediasirkuksen halukas pelle puolusteli itseään, mutta aina lopulta yksin raha ratkaisee

(Kuva: Jari Kähkönen) Mittaa ammattitaitosi; mikä on
vialla tässä kuvassa?

Voi ei. Maikkarin Pekka Lehtinen teki taas uuden nettijutun Securitaksen olemattomasta henkilösuojelusta. No, rahahan se on pääomaehtoisessa yhteiskunnassa tärkeintä, eikä luokkatiedottoman tai työväenluokkaisuutensa kieltävän auta muukaan kuin alkaa pelleksi mediasirkukseen.

Itse päätät lähdetkö koulukotiin, vankilaan, mielisairaalaan tai hautausmaalle – vai kaikkiin peräjälkeen, tässä järjestyksessä

Tämä on juuri näin, valitettavasti. En näe yhteiskunnan edistyneen merkittävästi, jos yleismaailmallisten ihmisoikeuksien kanssa kasvaneista, heidän lapsistaan tai lastensa lapsista on tullut harhaisen haavoittumattomuuskuvitelmaisia. Kyllä sitä kontrollanttia leikkivät tänään niin vanhat kuin nuoretkin – yhtäläisesti.

Tarvittavat asiat

En enää nykyään jaksa lähetellä journalisteille sähköpostia, joissa kysyn asioita tai haukun niiden kertomisesta/kertomattajättämisestä. Se näet oli ihan silkkaa ajanhukkaa. Mitäpä normaalijournalismi ei saa väännettyä haluamaansa muotoon tai selostettua niin leveästi eli kapeasti kuin itse haluaa?

Pieniä tarinoita; tarinoita, joilla on alku ja loppu – edes tarina, mihin kertoja ei itse huku

Näyn kirjoittaneen pöytälaatikkolistauksen avolehtiösivulle, että eivät ”tarinani” ole mitään tarinoita ylipäätään; eivätkä liioin pieniä tai helpostilähestyttäviäkään. Otsikon ajatutusviivan jälkeinen osa taas muotoutui päässäni, kun Johanna Aatsalon Paljastus eteni yli kaksikolmasosan laajuudestaan.

Miksi mitättömyydet kirjoittavat työelämä(n)kertoja?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ensimmäinen, mihin lajissaan kiinnitin huomiota; oli Jussi Wahe – mielestäni väkivallan virkamiehyys olisi saanut jäädä poliisiproseduraalin merkkimies Matti Yrjänä Joensuun esikoisteokseen. Sitten muistan Rebekka Härkösen Valmiin tappamaan, jossa oli ne ihan oudot kustantajan edustajan esipuhe ja jälkisanat.

Saako tälle edes nauraa?

Menin katsomaan Teatteri Rajarikon, – jonka ensemblen muodostavat Riveria Niittylahden näyttelijäntyön opiskelijat – Pasi was here -näytelmää NÄYTTÄMÖ -teatterissa Joensuussa. Ohhoh. Kylläpä oli Veikko Nuutinen käsikirjoittanut väkevän oivaltavasti ja Janne Hyytiäisenkin dramaturgiset vedot osuivat täysin.

Korkealentoisuudesta ja suurisuuntaisuudesta luopuminen

Hah-hah-haa. Asettuvatpa opon sekä työnhaun testipsykologin puheet taas kerran arvoonsa. En minä proletaarin poikana liittänyt koulutukseen minkäänlaista arvoa; ja armeija opetti, että valtaa joko on tai ei ole – jokainen luullakseen kadehtimaan laittava, eli häpäisemistä yrittävä, hukkaa vain aikaansa.

Nuoren Kontiolahden ääni

(Kuva: Jari Kähkönen) Tiesinhän minä, että olin joskus mokomankin ilmoitustaulun valokuvannut.

Olin päivittäisellä – useimmiten iltaisin suorittamallani – kävelyllä ja pysähdyin tavanmukaisesti kirkonmäellä ulkoilmoitustaulun kohdalla; olin luonut katseeni yleisesti eteenpäin Koulukeskuksen parkkipaikan suuntaan. Alueella kulki useita nuorista koostuvia porukoita, joista yhden kolmikon yksi jäsen pyrki juttusille.

Kari Holmström, henkilösuojelu, Securitas ja sossu – voi ei – taasko

                                Tämä on teemamusiikkia Youtube-upotuksessa.

Vai pyöritään sitä portfolioni juttukansiossa? Esitän valistuneen arvauksen, että mokoma googletteleva kyttäily tapahtuu tämän Maikkarin rikostoimituksen Pekka Lehtisen kommenttikirjoituksen takia. Itse en olisi välittänyt kuulla enää sanaakaan Kari Holmströmmistä tai Securitaksesta, kiitos vaan.

Niin kutsuttu väärinkäsitys on luokkayhteiskuntailmiö – hyvä vain kun pääsin eroon

(Jari Kähkönen) Katsokaa nyt Vornastakin; yksikään
keltalätkämies ei ikinä käynyt paikalla, koska kaikki-
tietävä ravintolahenkilökunta radiopuhelimineen
ja hälytyspainikkeineen.

Luin osia 15/24:n Avusta kirjastossa, koska kannessa oli virkapukuinen ylikonstaapeli Michela Söderström ja merkitsin vihkoon ylös replan ”väärinkäsityksestä” huumejutussa. Epäilty alkoi levittää uussuomalaisessa lähipiirissään perätöntä hakkaamisjuttua poliisista, jotta pääsisi itse häpeämästä.

Ei teilläkään hyvin mene

Parempi kuin ei käy kehumaan; katsoin näet itseäni peilistä, vilkaisin nurkkiin missä tuo kapine fyysisesti sijaitsee ja muistan yhä pankkitilini saldon ennen vuorokaudenvaihteen maksatusta. Mutta, silti; olette te – ympäröivä maailma – melko hömelöä porukkaa, joka vielä maksaakin mokomasta ”etuoikeudesta”.

En minä koskaan mikään työväenjohtaja ollut – vain tilanteessa noussut satunnainen

(Kuva: Jari Kähkönen) En minä sitä karvalakkia tämän kuvan tähden ostanut; sattuipa
vain sopivasti kohdalle.

On vappuaatto ja oli Emilia Kujalan YLE-kolumni rakenteista; siispä päivän teksti on muisteleva itsearviointi vuosista, kun tuli yritettyä muuttaa niitä työväenjohtajana. Suurin haittani oli yksinuottinen ongelmanratkaisupyrkimys, minkä vuoksi en loppujenlopuksi tainnut olla sitä lainkaan.

Kuka on teidän vastaava hoitaja ja onko kaikilla nimeltämainituilla vartijakortit?

Tämä on sitten Youtube-upotus, jos et sitä erikseen sanomatta itse tajunnut.

Ei olisi yhtään kiinnostanut, mutta kun vahingossa ilta-aikaisen uutiskierroksen yhteydessä huomasin Maikkarin Pekka Lehtisen uutisen turvafirma TAC Oy:stä; teen siitä pikaisen ylösnoston, vaikka periaatteessa päivän tinki onkin jo täynnä. Tuo juttu on näet melkoinen mainos, jossa vain kaikki olennainen jäi kysymättä.

Onneksi ei käynyt pahemmin, kiitos oikeastaan ei kenenkään

Helsinkisen Bar Ihkun edustan ammuskelun tietänevät tätä kirjoitettaessa jo varmaan kaikki, joten jätän kertaukset ynnä linkitykset väliin; siirryn suoraan arvailuun&jälkiviisasteluun. Tämä on aika tökerö juttu kaikkinensa, minkä paras puoli lienee vähät vahingot, eikä lopputulemasta olle kiittäminen ketään.

Ovatko ne siellä ammattikoulussa jossain päiväkodissa, vai?

(Kuva: Jari Kähkönen) No, on se sentään jostain joensuisesta kauppakeskuksesta.

Kaupungiksi imarrellun ylikasvaneen kirkonkylän – Joensuun – hahaahhaa – väitetty kaupunkilehti, Karjalan Heili – hehhee – päästi aikamoisen paukun tällä viikolla. Ovatko nuorisoasteen turvallisuusalan opiskelijat jossain päiväkodissa vai? Yleinen vai erillinen oppilaitos turvallisuusalalle; se on kiehtova teema.

Sanoitpa sitten alpha tai alfa – typeriä pikkukakaroita ne ovat silti – vielä pitkään

Mietin kirjoittavani tämän jo tovi sitten, kun luin nuoren yleisönosastokirjoituksen Suuressa Punamustassa Syövässä. Tänään luin YLE:n Lontoon-kirjeenvaihtajan transnuorijutun. Sukupolvet ovat vaihtumassa; zetat ovat nuoria (aikuisia) ja kakarat ehkä A-sukupolvea vaan ei kuitenkaan silti välttämättä parasta A-ryhmää.

Asevelvollisuus on niin ohi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Syistä, joita en hyväksy; sunnuntaina YLE:n netin etusivulla oli seuraava liki kuusi vuotta vanha juttu. Epäilen, että Timo Keränen, jonka muistan lukuisten sotilasparaatien televisioinneista; on jonkunsortin armeijan omatoimittaja. Ja verkkotoimituspa sitten fleimasi oletettavasti tunteisiin vetoavalla sisällöllä.

Ärisee, haisee, sontii lattialle, vie tilan ja voi vielä rusentaa päreiksi tai kuoliaaksikin

Kutsu sitä miksi haluat, mutta periaatteessa kenellä tahansa voi olla vieraslajinen suurriistaeläin elintilassaan; siksi hän saa niin kärsiä konkreettisesti kuin vaieta kokemastaan häpeässäkin. Tämän minä ajattelin, kun Ruben Stiller mestarillisesti hiljensi Pyöreän pöydän naiset männäkeskiviikkona.

Opettajat ratsastivat lasten oikeuksilla eivätkä kanna vastuuta tekemisistään

(Kuva: Jari Kähkönen) Eikä olla ikinä offline.

Turun kaupunki osti kaikille neljäsluokkalaisilleen tablettitietokoneet. Mutku. " – Kouluajan ulkopuolinen käyttö on vanhemman vastuulla. Koulu ei voi valvoa, miten laitetta kotona käytetään, sanoo opetushallituksen Laura Francke", lainaan asiassa ilmenneitä ongelmia käsitelleestä YLE:n jutusta.