Suomalaisen kansalaisyhteiskunnan heikkous ja itsesokeus tympäisevät minua

(Kuva: Jari Kähkönen) Kulttuurisodassa joku onneton piruparka leimataan vastapuoleksi;
tätä härkitään kunnes saadaan taltioiduksi reaktio, jolle sitten hähätellään.

Varatuomari ja tohtoriopiskelija Otso Pohjalainen kirjoitti hyvän kolumnin YLE:n nettiin kulttuurisodasta. Mitättömin ensin. Kuinka kapteeni on voinut olla yleisesikunta -mitään? Ehkä, jos ye:llä ei tuolloin tarkoitettu samaa kuin nyt tai tutkinto oli jo kyllä suoritettu, muttei vielä ylennetty sitä vastaavaan arvoon. 

Asiaan! No, jos isänmaa, maanpuolustustahto ja yhtenäisyys ovat abstrakteja käsitteitä, jotka voi ymmärtää vain mielikuvitusta käyttämällä; seuraako tästä, että kaikkien on kuviteltava samat asiat samalla tavalla? Niinikään; seuraako väitetystä välttämättömyydestä velvollisuus käyttäytyä asianmukaisesti toisia kohtaan?

Eipä ihme, että jo toisen maailmanrähinän aikaan oltiin sitä mieltä, jotta maanpuolustus oli totaalista ja ratkaisevin aseensa propaganda. Väitän olleen jokseenkin kyseenalaista – oltiinko Suomessa oikeasti tuolloin missään määrin yhtenäisiä ja tahdonkin kanssa mitenkuten. Ei tiedetty osattu eikä uskallettu muuta.

"Onko kaikkien kuviteltava isänmaa, maanpuolustustahto ja yhtenäisyys samalla tavalla? Koska välttämättömyys."

Ja kun maailma ei tuohon – usein vajaasti tunnettuun sekä monasti väärinymmärrettyyn – vaiheeseen loppunut. Myös lukuisat ongelmat tai suorastaan huutavat vääryydet, mitkä ovat liian monet tässä luetella, ratkesivat. Mutta eihän meillä silti mene niin hyvin eivätkä nuoremmekaan ole kyllin fiksuja, jottei enää...vaikka sun mikä.

Siispä; parempi olisi hyvän sään aikana päästää irti ihmiskäsityksestä, minäkuvasta ja maailmankuvasta kuin eivät enää pidä paikkaansa. Ei ainakaan pidä kulttuurisotia, joka käytännössä tarkoittaa jonkun onnettoman piruparan vastapuoleksi leimaamista sekä härkkimistä kyllin, että saa tältä tallennetuksi reaktion; sitten vaan hähähhää.

Pitää älytä, jottei välttämättömyys yhtenäisyys maanpuolustustahto tai isänmaakaan osta mitä tahansa eikä etenkään loputtomiin. Maailmanmittaan tämä ei ole sen paremmin suuri kuin uusikaan oivallus, mutta Suomessa ilmeinen ei vain ole millään mennä jakeluun. Heräisivät jo tähän päivään. Että tuo itsesokeus tympäisee minua.

"Ei välttämättömyys yhtenäisyys maanpuolustustahto tai isänmaakaan osta mitä tahansa eikä etenkään loputtomiin."

Taitaakin juuri se inttäminen miellyttää liikaa, jotta minkäänlaista ratkaisua edes haluttaisiin. Varsinkin, kun ei enää kykene itse sanelemaan sisältöään. Syyn ymmärtää; niin kutsuttu kansalaisyhteiskuntamme oli pitkään yhtäkuin sama eliitti, joka täällä kaiken tiesi ynnä määräsi miten se tehdään. Ei ole enää. Ja sen on muuten näköistäkin.

Ylläkäyvän muokkasin YLE:n sensorin julkaisematta jättäneestä kommentista läppärini työpöydälle txt-tiedostoon tekemästäni kopiosta. Oli miten oli; kiitos kuitenkin silti Otso Pohjalaiselle hyvästä puheenvuorosta, joka kyllä silti edisti merkittävästi suomalaista kulttuurisotakeskustelua. Kertoo jotain Suomesta, että senkin saa käydä yksin.