Minun brändini ja olennaisuuteni

(Kuva: Jari Kähkönen) Olivatkohan mustakantiset muistivihkot osa brändiäni? 

Some tyrkytti Suomen Lehdistöä, jonka tekstissä Tampereen journalistiikan lehtori kritisoi harhaluuloa läpinäkyvyyden merkityksestä yleisön luottamukselle. Tärkeintä onkin brändin arvostus ja jutun sisällön kokeminen olennaiseksi itselleen. Hyvä keskustelunavaus, kiitos siitä.

Jälkeenjäänyt Suomi

(Kuva: Jari Kähkönen) Tulin minä näemmä tämän
kuvan kuitenkin siitä repusta tehneeksi.

1970- ja 80-luvuilla Pohjois-Karjala saattoi olla kehitysalue, mutta sittemmin siitä tuli kyllä osa Jälkeenjäänyttä Suomea. Täällä näet yksinkertaisesti moni sellainen asia on arkipäivää, mikä ei muualla ole edes mahdollista. Edellytykset ovat kateissa, odotukset matalat ja useimmiten ne onnistutaan myös alittamaan.

Näin hän itse sen kokee

Työtään tehnyt toveri ei – palautteena sähköpostitse pyytämäänsä haastatteluun – saanut ainuttakaan vastausta kysymyksiin, mutta sen sijaan tuli kaksi liuskaa haukkumista. Todentotta – näinhän lähettäjä epäilemättä oli kokenut, mutta ei pidä luulla kaikkien olevan samanlaisia kuin on itse.

Anna sinä jokaisen löytää omat vaivansa itse

Ymmärrys ihmisyydestä on ainoa oikea vastaus yhteiskunnallisen ristiriidan
rauhanomaiseen ratkaisuun. Kovempaa välienselvittelyä en toivo, kenenkään
takia.

Ihminen on opportunistinen, fatalistinen ja konformistinen eläjä, jolla on taipumusta uskoa vähän mitä milloinkin. Siihen nähden huuhaan levittäminen on yleensäkin tuomittavaa, mutta asia on erittäin vakava, jos samaa tehdään edes epäsuorasti jonkin virallisen toimijan nimissä tai auktoriteetin takaa.

Plus- vai miinusmerkkistä, siitä on kysymys Corona-viruksen aikanakin

(Kuva: Jari Kähkönen) Katuvalokuvausharrastusta Helsingissä vuosia sitten.
Ruutu valikoitui tähän solidaarisuudesta kulttuuritoimijoille, jotka ovat jou-
tuneet ahtaalle nykyisessä poikkeuksellisessa tilanteessa.

Suomi oli vakaa maa, jossa viranomaisiin luotettiin, turvallisuus ja oikeudenhoito olivat kunnossa; kaikki olivat osallisia, toimivia ja vielä suhteellisesti vauraitakin. Normaalit suhtautuivat toisenlaisiin lähinnä ihmetellen, säälien sekä joskus myös lievästi epäuskoisen vahingoniloisesti hihitellen. Sitten maailma muuttui.

Olemmeko matkalla epäluottamusyhteiskuntaan?

(Kuva: Jari Kähkönen) Mitä jos luottamus vain joskus yht'äkkiä loppuu?

Sattuipa lystikkäästi, kun olin kävelyllä ja kuljin kirkonmäen poikki. Kirkossa oli päällä sisävalaistus, sähkötoiminen sivuovi oli auki ja turvallisuusyrityksen univormupukuinen vartija puhui kännykkään ulkona. Tunnistin kuvion heti: haluaa irti tehtävästä, jotta välttää haukkumiset ja työvuoron pitkäksimenemisen.