Kenelle tätä oikein tehdään?

Karjalainen julkaisi tietoja, joiden mukaan Joensuun torin seuraavalla yögrillillä pyritään myymään alkoholia ja Kontiolahden sekä Liperin olevan maakunnan ainoat kunnat missä on maan keskiarvoa enemmän lapsia. Mutta mikähän unohtui tai mistä rumuudesta katsotaan hövelisti sivuun?

Vai säätelisit sinä sitäkin mille naamani saa näyttää, – jos vain kykenisit

(Kuva: Jari Kähkönen) No, kylläpä ne tuonkin ruudun
yhteydessä ollutta tekstiä vahtivat – silloin liki vuosi-
kymmen sitten portfoliossa – ihan pää kenossa. Mitä
sitten? Viskasin vasun menemään; kalenterin käytin,
silppusin ja vaihdoin merkkiä sekä siirsin kotelot re-
pun kantoviilekkeistä mustaan jätesäkkiin irtaimis-
tovarastossa. Pitäköön kivaa jossain omassa somen
taskussaan – keskenään.

Hörpin kapakanpöydässä mustaa teetä hunajalla ja Jamesonilla, kun kirjoitin ajatuksen A 6 avolehtiööni. Pohjoiskarjalainen ei yksinkertaisesti kestä totisuutta, hiljaisuutta, eteenpäin menemistä sivuillevilkuilematta sekä suoran totuuden puhumista. Se on yleistys, muttei kuitenkaan täysin vailla perusteita.

Ylikurottajan kaupungin joukkoliikenne

Simpauttajan maakunnan, jossa sijaitsee myös Kivenpyörittäjän kylä; pääkaupungin nimi on Ylikurottaja, ja sen on näköinen joukkoliikenteensäkin. Viittaan Joensuussa JoJo-liikenteen 1-linjalla Niinivaaralla tapahtuneen linja-autonkuljettajan pahoinpitelyn hienotunteisesti ohi katsottuun taustaan.

Oman päättämättömyyden johdonmukaisen seuraamisen vaikeus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Joensuussa ilmeni taas vaihteeksi häiriköintiä ja ilkivaltaa koulussa sekä kirjastossa ilta-aikaan. Mikään tapahtuneessa ei yllätä; uutta oli lähinnä röyhkeys, jolla pääsy kohteeseen tekonsa tekemään oli hankittu. Jätän sanomatta missä, koska nimet eli osoitteet ovat merkityksettömiä; ongelmat ovat yleispäteviä.

Heitähän tuputtamatta ja olettamatta, sillä et sinä tätä maakuntaa omista

Tiedostan sekä käsitän; luin Itäsuomalaisen kolumnisti Veijo Tuunasen kuvauksen isänsä elämästä. Tämä jätti jopa peltotyöt lähtien tervehtimään ja vaihtamaan kuulumisia, jos näki kulkijan. Se oli silloin ennenwanhaan; kukaan teistä ei elä tuota elämää, joten älkää yrittäkö vedota samoihin sääntöihinkään.

No, saivathan ne nyt edes soitettua hätänumeroon

Kun luin kotirauhan rikkomisesta Sanna Antikaisen luona Outokummussa ja Joensuun Karhunmäen ”näyttävästä poliisioperaatiosta”, luulin hetken olevani reaaliaikamaailman sijasta Carelia – villi itä -romaanissa, jota Heikki Turunen ei kirjoittanut. Tämähän on jo ihan silkkaa kertomakirjallisuutta!

Viileä veto, Ville!

Joensuun kaupungin valmius- ja turvallisuuspäällikkö Ville Leinonen vetoaa YLE Joensuun netissä kauppakeskuksiin, että ne poikkeuksellisen helletilanteen vuoksi lisäisivät istuimia tiloissaan ihmisten levätä. Se on erinomainen aloite, jota ei voi kuin kannattaa – vaan liekö niitä sitsejä siellä enää lainkaan.

Miten teillä on aikaa turhaan työhön ja rahaa tonnien vahinkoihin, mutta ei yövartijaa?

Joensuun Ilosaaressa on vesipuisto, jossa on – tänäkin kesänä – oleskeltu asiattomasti ja tehty vahinkoa. Muistan tapauksen jo vuosien takaa, kun vielä viitsin olla yhteisöpalveluissa – no, vasta eilenhän toimitusjohtaja Tuomas Kuoksa kehui puskaradiojulkaisua ”turvallisuusjärjestelynä”.

Liian kevyt asiantuntijoille, liian raskas rahvaalle

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ah, kuinka tiedostankin keskeisimmän vaivani ajattelijana ja kirjoittajana – ei ylipäätään moisiin puhteisiin omistautumiseni eikä pitkäsanaisuutenikaan – vaan suuntaamisen vaikeuden. En kelpaa sen paremmin asiantuntijoille kuin rahvaallekaan, mutta mitä sitten? Etsi sinä mielihaluasi vaikka tekoälystä.

Koulunalkutarinoita

(Jari Kähkönen) Ei olla Joensuussa; mutta, kun olet nähnyt yhden täkäläisen koulunpihan, olet nähnyt ne kaikki.

Olen kokenut toimittaja ja tiedän koulunalusta sekä lopusta seuraavan aina tietynsortin tarinaa; joko on pyydetty autoon yleisesti, erityisesti söpöksi oletettua pieneläintä katsomaan tai tarjottu karkkia. En siis yllättynyt, kun luin YLE:ltä, että Joensuun normaalikoulun ala-asteella oli tiedotettu asiasta.

Turvallisuudessa älä ikinä ripustaudu mihinkään tai ylikäytä jotain

(Kuva: Jari Kähkönen)

Varo kaikkitietävää kenttäihmistä, nappisilmäistä papukaijaajamyyjää sekä ivallisen ylivaltaisen mitätöntävää kaikentietäjää. Toteutunut turvallisuus on nimittäin aina rakenteellisten, teknisten ja henkilöllisten turvallisuusjärjestelyjen yhdistelmä. Tämän minä ajattelin Joensuussa vast’ikään istutusta Abloyn jutusta.

Saako tälle edes nauraa?

Menin katsomaan Teatteri Rajarikon, – jonka ensemblen muodostavat Riveria Niittylahden näyttelijäntyön opiskelijat – Pasi was here -näytelmää NÄYTTÄMÖ -teatterissa Joensuussa. Ohhoh. Kylläpä oli Veikko Nuutinen käsikirjoittanut väkevän oivaltavasti ja Janne Hyytiäisenkin dramaturgiset vedot osuivat täysin.

Onneksi ei käynyt pahemmin, kiitos oikeastaan ei kenenkään

Helsinkisen Bar Ihkun edustan ammuskelun tietänevät tätä kirjoitettaessa jo varmaan kaikki, joten jätän kertaukset ynnä linkitykset väliin; siirryn suoraan arvailuun&jälkiviisasteluun. Tämä on aika tökerö juttu kaikkinensa, minkä paras puoli lienee vähät vahingot, eikä lopputulemasta olle kiittäminen ketään.

Ovatko ne siellä ammattikoulussa jossain päiväkodissa, vai?

(Kuva: Jari Kähkönen) No, on se sentään jostain joensuisesta kauppakeskuksesta.

Kaupungiksi imarrellun ylikasvaneen kirkonkylän – Joensuun – hahaahhaa – väitetty kaupunkilehti, Karjalan Heili – hehhee – päästi aikamoisen paukun tällä viikolla. Ovatko nuorisoasteen turvallisuusalan opiskelijat jossain päiväkodissa vai? Yleinen vai erillinen oppilaitos turvallisuusalalle; se on kiehtova teema.

Hybris taisi sitten lopultakin saada Ukrin kiinni

Ukri on muinaissuomea; sana esiintyy paitsi kansanrunoutemme perusteoksissa, mutta on myös huomattavasti nuoremman Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistyksen nimi. Rahastonhoitajatar Tarja Tuovinen tuli ulos Karjalaisessa valitellen sen lähimennyttä ja nykytilaa sekä maalaten tulevaisuudenkin kovasti synkäksi.

Itä-Suomea ei voi, tule eikä kyetäkään pelastamaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on luonnosvihko. Jos
minulla on ajatus kesken, odota vuoroasi kärsiväl-
lisesti äläkä rupea kerjäämään huomiotani pelleillen.

Istuin aamusydämellä kalsarisillani kartanoni köökin olemattomassa ovenpielessä jakkaralla silmiäni hieroen, kun Ilomantsin kunnanjohtaja Marjut Ahokas piti meillä on -puhetta seurusteluhuoneen nurkassa pajattaneissa ministereoissa. YLE Joensuun Tanja Perkkiö säesti turvallisuuspoliittisesti.

Et toista ilman toista saa

Reino syö akryylimassaa featuring Päivi Lepistö esitti Kumin ja nahkan, joka oli Radiomafian vuoden 1996 kesäkumibiisi. Tuo Raptorin Izmon ja Jufon kynäilemä laini eli otsikkoni muistui mieleen männäuutispäivänä vapaassa assosiaatiossa, kun puhuttiin sangen sivussa itse asiasta olevia myymälävarkauksista.

Järjestyksenvalvonnan asettamisen suhteeton vaikeus

Toriparkissa perseiltiin jo kauan sitten. Kun Reilaatireilaatireilailailei korvasi Tanskasen kaupoissa, sen paremmin Prismaan kuin Sokokseenkaan ei tullut järjestyksenvalvontaa. Ja nyt; Kauppahalli Joensuussa, joka oikeasti on ravintolamaailma, on yllättäen häiriökäyttäytymistä. On se vain niin vaikeaa.

Ainoa aika vuodesta, kun Pohjois-Karjalassa asuminen on jokseenkin siedettävää

Tässä iltana eräänä suunta oli kävellen kotiin päin, kun kaksi polkupyöräilevää teini-ikäisiksi pikkutytöiksi oletettua ohitti. Oikeanpuoleinen kääntyi liikkuvan vehikkelin selässä ja ohjaimissa olemisesta huolimatta taakse niin, että naama oli kokonaan minuun päin. Eikä silti tapahtunut liikenneonnettomuutta.

Eilisen Suomen vahtimestarit

En ole ihan varma miksi Iltsun tuomiojuttu puolen vuoden takaa päätyi nyt eteeni, mutta eihän tätä voi kommentoimattakaan jättää. Olen jo aiemmin ollut kauttarantain aavistavainen, jottei turvallisuus Pohjois-Karjalan keskussairaalassa Joensuussa ole kaksisissakaan kantimissa; nyt tiedän sen.