Poliisipohdinta

Maikkarin rikostoimitus saattaa olla maamme päälukuisesta ja painoarvoisesta päästä, muttei kanna asemaansa kaksisesti. Nyt se sitten raamitti Helsingin poliisipäällikkö Jari Liukun vahingoniloisen naurun kohteeksi vaan unohti asian olennaisen puolen. Täkäläisittäin taas jouduttiin – jälleen kerran – ilmeisen eteen.

Tämäkö on Ylämyllyn nuorten kapina?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kontiolahden nuoret taiteilijat näyttävät mitä osaavat.

Arvaapa kaksi kertaa, että kiinnostaako minua täkäläisten mullikoiden pöllipinon päähän syntyneiden ja holkkitupakan laajuisen sivistyksen saaneiden typerien erauspentujen ölähtelyt, puskemiset tai pukittelut? Yllätys, ei. Jos minä tämän päättäisin, heidät nujerrettaisiin hyvin ikävin ottein.

Etuoikeutettujen lapsista taisi sitten tulla haavoittumattomia

(Kuva: Jari Kähkönen)

Siis mitä minä taas oikein luin? Alaikäisoletetut ovat mopoilleet; aikuisoletettu on väitetysti seurannut autolla, yrittänyt kiilata, hallussa vihjataan olleen kirves JA TÄSTÄ SOMETETAAN. Muka varoittaakseen muita – justjoo – tuota nyt ei uskone asianomainen itsekään.

Trokarin perässä

Minäkin olen joskus mennä sanattomaksi. Tämä hetki on lähellä esimerkiksi silloin, jos joku koettaa nimiä mainitsematta yllyttää selvittämään väitetysti kylässä alkoholia alaikäiselle välittäneen; sanoakseen tälle, että lopettaa. Seuraa siis muutamia suoria totuuden sanoja trokarin perässä olemisesta.

Ei pidä jäädä tunnelmoimaan sinne Facebookin puskaradioryhmään

Joihinkin keskusteluihin on vain pakko puuttua, vaikkei ehkä kannattaisikaan. Tavallinen "puskaradioasiakas" on näet usein kuin uusseelantilainen merileijona. Kohdattaessa pitää joko kävellä rauhallisesti pois tai asettaa päiväreppu – kantoviilekkeistä roikottaen – itsesi ja niiden väliin, kun teet Sun Juttuusi.

Uhmaileva ja riitaahaastava kontiolahtisnuoriso

Aloin naputtaa näppistä, kun iltakävelyltä palatessani valitettavasti jälleen kerran luin Vanhusbookin puskaradioryhmästä auton vahingoittamisesta, johon reagoitiin kaikin muin tavoin vaan ei asianmukaisesti. Kyllä tässä on selvästi joku ilmiö, joka on ollut tulollaan ainakin tämän kesän; ehkä pidempäänkin.

Voi Karjalan nuoria

Pitipä sattua. Keskiviikkona SVT:n Uppdrag granskning -toimitus Ruotsissa teki ohjelmaa mopopojista ja poliiseista; perjantaina taas joku Joensuun poliisiaseman heittopussi/rangaistuspartioon joutunut sometti Outokummun nuorten liikennekäyttäytymisestä. No, hyvä on; jatketaan sitten juttua aiheesta.

Moporallaaminen kertoo totuuden sinusta ja yhteisöstäsi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Jokakesäinen nuorison mopoilukeskustelu syttyi taas; tartun asiaan, koska koettelemuksesta syntyy helposti palikkatestin ryhmätehtävää apinoiva tilanne, joka paljastaa kiehtovasti niin omasi kuin yhteisösikin todellisen luonteen. Kysymys on nimittäin arvoista, päätöksenteosta ja rajojen asettamisesta.

Iltakävelyllä

(Kuva: Jari Kähkönen) Kontiolahden kirkon ilmoitustaulu. Vanhat tiedotteet ja sektorilaput,
molemmat, ovat näkyvissä.

Iltakävelin kirkonkylässä, minkä aikana havaitsin muutamia kyllin huvittavia ilmiöitä, että mielestäni niistä piti kirjoittaa. Ei se nyt ole niin justiinsa, itselle tehtiin ja olisithan voinut puuttua tilanteeseen jos se kerran häiritsi. Jokseenkin näinhän täälläpäin on tapana asiat nähdä. Vatkutivatkuti; puhuu, muttei tee.

Kontiolahden turvallisuustilanne

(Kuva: Jari Kähkönen) Liikkuva poliisi -vainaan jäämistöä meni epäilemättä Kilon poliisiinkin.

En tiedä, että onko tämä kuntavaalivuoden seuraus, häiriintynyt kotiseuturakkauden muoto vai peräti ”maailmankatsomuksellista toimintaa”, mutta otsikon hakusanoilla on tultu tähän blogiin viimeaikoina usein. On pyöritty kolmatta vuotta vanhassa heh-heh linja-autoasemaa koskeneessa postauksessa.

Mopoilevien teinien esiintyminen kertoo jostain

(Kuva: Jari Kähkönen) Siinä ovat tämän nuorisotilan
ainoat ulko-opasteet.

Jokakesäinen mopoilukeskustelu Pohjois-Karjalassa: yksi kirjoittaa lehden yleisönosastoon ja toinen Facebookin puskaradiopalstalle. Vouhotetaan joko mopoilijoiden tai autoilijoiden väitetystä sikailusta; sitten tärvellään keskustelu jonninjoutavuuksin ettei vahingossakaan saataisi aikaan mitään järjellistä.