Flegmaattisuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei meidän ole pakko olla keskenämme tekemisissä, en ole teistä riippuvainen eikä seurakaan kelpaa.

Jaha. Sille tuli sitten joku antisosiaalisuuskramppi. Vai kummitteleeko performanssin takana ehkä elämänmittainen ihmistenkohtaamisrajoitteisuus? Tiedäpä häntä. Olisi tarvinnut vain olla hiljaa ja sekaantumatta, mutta eihän se kyennyt edes siihen vähään. Entäs, jos et saakaan haastamaasi riitaa? Voivoi.

Marginaalisuudesta, eli, miksi vaihtoehtoisuus ei myy

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kun tieto Alfa-tv.n konkurssista tuli, näyn tuoreeltaan ajatelleen, että se johtui rahoittajien sitoutumishaluttomuudesta sekä sisällön marginaalisuudesta. Alfa vain oli jatkuvasti jäljessä, pihalla ja koetti tehdä samat asiat kuin muutkin vaan halvemmalla. Toiminta ei yksinkertaisesti profiloitunut oikein.

Tyhmä kysymys

(Jari Kähkönen) Marginaalisistä lähtökohdista syntyy ihan outoja mielipiteitä, joille on
vaikea löytää ilmaisukanavaa. Eikä niitä kavereitakaan tainnut lopulta montaa olla.

Minun pitäisi kirjoittajana olla jo tottunut ihmisen ikävään toisen luo, mutta valitettavasti tulen yllätetyksi useammin kuin miellyttäisikään. En minä hae kaveria enkä ole halukas rupeamaankaan sellaiseksi. Kiitos keskustelusta ja jatkahan matkaasi. Olisit sinä aivan yhtä hyvin voinut olla hiljaakin.

Hyvä pseudohistorian vastustaja, varo ’mikä luulet olevasi’ -efektiä

Olenhan minä toki sen verran elämää nähnyt mies, ettei aihe ole vieras. Edessäni on puheltu korskeita ”henkisestä raiskaamisesta”, jonka väitettyjen ylivuosisataisten vaikutusten lievittämiseksi on tuotava esiin silkkaa satua maamme loistavasta menneisyydestä ja omaperäisestä itsepuolustuslajistakin.

Maailman lehdistönvapauden päivänä vuonna 2021

Pistämättömästi ajankohtaan sopivasti Yhdysvalloissa laitettiin kuunvaihteessa markkinoille Republikaanipuolueesta eroamaan kehottava mainos. Rinnastus islamistiterroristien sekä mellastavien ressukoiden välillä harhaanjohtamisineen, syrjäytymisineen ja katkeruuksineen kylmää. Totuus on kullanarvoista, todellakin.

Sinun vallankumouksesi ei tule koskaan

(Kuva: Jari Kähkönen)

Inspiroiduin kansanedustaja Ano Turtiaisen(at) keskustelunavauksesta. Uhota voi monensorttista, mutta paljastua venkoilijaksi, saivartelijaksi, vetkuttelijaksi, alkaa vinkua tai ruveta kaveeraamaan; vain ääriharva on lopulta tosi poliisivastainen varohenkilö, ihmekumma. Sinun vallankumouksesi ei tule koskaan.

Ennemmin nolla kommenttia kuin yhtäkään hölinää

Inspiraatio iski, kun somessa oli puheena marginaalisen huuhaaläpän heittämisestä tunnetun terveysvaikuttajan verkkopreesensissään sallima ulko-otsikollinen disinformaatio. Voivoi, tuskin ihmistä saattaa hölisemästä estää; kyllin on jo siinäkin ettei kärsisi joutuessaan häntä kuulemaan.

Marginaalisia katsomuksia

Lienekö jo Retoriikasta peräisin oleva aristoteelinen käsitys, että mielihyvästä sitä toista loukataan, mutta sanat kohdistetaan aina häneen kuin uskaltaa? Ja, että kaikkihan nyt haluavat vaikuttaa oikeudenmukaisilta, vaan eivät välttämättä oikeasti olla sitä? Siispä; tervetuloa marginaalisten katsomusten pariin.

Älä sinä tule minulle saarnaamaan

(Kuva: Jari Kähkönen)

En yritä myydä mitään enkä saarnaa sinulle; älä sinäkään yritä myydä tai saarnata minulle. Sitä eivät kuitenkaan useimmat käsitä, valitettavasti. He kestävät vain määrähetken toisen ajatuksia ja näkemyksiä, jonka jälkeen ne joko kudotaan merkitykselliseksi itselle tai muussa tapauksessa hajaannutaan eriteille.