Kuinka monta puukkoa yksi mies voi omistaa olematta yletön tai muuten sopimaton?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kolmannen puukon terä on lähellä normikokoista
– siltä varalta, – jos nyt kuitenkin.

Pysähdyin pop-up kahvilaan erämessumatkalla; haastoin paikallaolleet vertaiset pohtimaan otsikon kysymystä, sillä käyntikohteessa oli useita kyseisen tuotteen myyntipisteitä. Äänet jakautuivat seuraavasti: neljä, 10 ja vuokralla asuvan ei tarvitse omistaa yhtäkään puukkoa. Minä itse? Luehan edemmäs.

Puukon kaltaiset esineen käyttötarkoitukset vaihtelevat, sillä harva älykääpiöpä suostuu esimerkiksi laittamaan ruokaa työkalupakin muovituppisella, jolla avasi juuri sikaflexituubin kiinteän asennuksen edeltä. Niinikään; omille turvavyönleikkuri voi olla autonavaimissa, mutta muille tarvitsijoille haetaan käypä väline takakontista.

Kaikkein kiehtovinta pohdinnan aiheessa onkin nähdäkseni juuri niin kutsutun yleispuukon käsite, mikä ei olisi liian sitä eikä tätä, sekä säilytettäisiin juuri siksi kättälähinnä. Jos harrastat englanninkielistä sota-, pyssy- tai survivalismipuhetta, sanot nyt tarkoitettavan EDC:tä eli every day carryä.

Vierailin messuilla Antti Lukkarin ständillä ja tulin omasta puolestani löytäneeksi kolmen puukon ratkaisun EDC:ksi. Yksi pieni olisi nähdäkseni sitä varten, kun grillaan makkaraa hiilillä omassa pihassa; toinen pieni taas on nikartelu-vuoleskelu-askarteluun ja kolmas lähempänä normikokoista terää – jos nyt kuitenkin.

(Kuva: Jari Kähkönen) Yksi pieni puukko olisi nähdäkseni sitä varten, kun
grillaan makkaraa hiilillä omassa pihassa.

Olen siis sitä mieltä, että lähtökohtaisesti puukkojen määrää ei voi rajata tiettyyn lukuun enkä liioin kannata ajatusta vain yhdestä EDC:täkään. Ne tulevat vaihtelemaan, sillä on mahdotonta tietää etukäteen kattavasti missä liikkuu ja mitä tekee. Myös materiaalihukkaa sekä -rikkoja tulee väistämättä ilmenemään.

No, eikö taittoveitsi kuitenkin olisi parempi? Voi olla. Sikäli, jos liikut pukineessa, missä on ylipäätään taskut ja ne vielä riittävät ynnä sopivatkin tähän tarkoitukseen. Tai sinulla on kantamus, jossa kapineitasi säilyttää. Kannatan nyt kiinteäteräistä eli puukkoa, koska sen saa paitsi kiinni vyöhön niin myös klipsillä vaatteen lenkkiin.

Ajatellaanko vaikka näin, ettei pidä sen paremmin ali- kuin ylivarustautuakaan. Mikäli olet kylänpinnassa ja ainoat odotettavissa olevat haasteesi ovat Mate-Cola -pullon kruunukorkin avaaminen sekä toivottomasti ylipakatun micro-usb -piuhan saaminen lähetyksestä olkalaukussa kannettavaksi – et ota mukaan puukkolinkkaria.

Taka-Juuan haja-asutusalueen tulentekopaikalla taas olisi sopivaa, jottei ainoa vähänkään terävä esine olisi autonavaimet. Terästä ja pullonavaajasta koostuva tumppi-sveitsiläinen on ihan kiva alku, mutta jotain jykevämpää kyllä kaipaisi. Jotain, jota ei ole edellislumilla käytetty nostamaan ylös kiinnileipoutunutta akun miinusnapaa.

(Kuva: Jari Kähkönen) Toinen pieni puukko taas on nikartelu-vuoleskelu-askarteluun.

Niin. Teräesineitäkin voi toki pestä ja kuivata – ruostuvan teräksen kyseessä ollessa tämä on jopa suotavaa, – mutta rajansa kaikella. Kullekin terätyökalulle on siis syytä määritellä käyttötarkoituksensa, koska muuten sinulla on lopulta hirveä kasa materiaalia, – joista yhtä käytät joskus ja valtaosaa et koskaan mihinkään.

Itse arvostan yleispuukossa kahta asiaa – kahvan käteensopivuutta ja terän tarkoituksenmukaisuutta käytettäessä. Valmistajan ei ole pakko olla ollut porata kahvaan reikää turvanarulle, terä voi periaatteessa olla myös ruostuvaa terästä eikä tupenkaan tarvitse mahdollistaa loputonta määrää kantoasentoja.

Moista kannetaan joko sellaisenaan tai raskaampien – sodankäyntiin eli varsinaisiin töihin tarkoitettujen – välineiden ohella. Eihän Lapissakaan leuku eikä Intiassa kukri ole ainoa ”puukko”. Vähintäänkin ne tapaavat useimmiten olemaan niin sanottua tuplamallia; sikäli, kun ylipäätään rinnan samassa tupessa kulkevat.

Loppujenlopuksi taidan olla sitä mieltä, että otsikon kysymys on jätettävä retoriseksi – siitä se pohdinta lähtee liikkeelle ja päättyy mihin kulloinkin on päättyäkseen. Luonnollisesti kunkin elämä näyttää juuri sellaiselta kuin on itse tehnyt; puukon kaltaiset tarvekalut valitaan siihen sopivaksi eikä päinvastoin.