Rakastaa vihata

Onneksi minut on tänään lähes täysin unohdettu. Se on ensiajatukseni, kun nyt katson tuota luonnosotsikkoa; otin sen pöytälaatikkolistaukseen YLE:n Maailman Paras Tarja Turunen -podcastin kuuntelun kestäessä aiemmin tänä vuonna. Vertailukohde olkoonkin ehkä hullunkurinen, mutta saatan kyllä silti samaistua.

Nuoren Kontiolahden ääni

(Kuva: Jari Kähkönen) Tiesinhän minä, että olin joskus mokomankin ilmoitustaulun valokuvannut.

Olin päivittäisellä – useimmiten iltaisin suorittamallani – kävelyllä ja pysähdyin tavanmukaisesti kirkonmäellä ulkoilmoitustaulun kohdalla; olin luonut katseeni yleisesti eteenpäin Koulukeskuksen parkkipaikan suuntaan. Alueella kulki useita nuorista koostuvia porukoita, joista yhden kolmikon yksi jäsen pyrki juttusille.

Hybris taisi sitten lopultakin saada Ukrin kiinni

Ukri on muinaissuomea; sana esiintyy paitsi kansanrunoutemme perusteoksissa, mutta on myös huomattavasti nuoremman Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistyksen nimi. Rahastonhoitajatar Tarja Tuovinen tuli ulos Karjalaisessa valitellen sen lähimennyttä ja nykytilaa sekä maalaten tulevaisuudenkin kovasti synkäksi.

Kansaa kiinnostaa vain Vartijatarina

(Kuva: Jari Kähkönen) Juhlan kunniaksi tai puoliksi vitsillä ostin pyssy- eli päivävuoron eväskassin, jolla roudasin pitkämatkalaisten tekijänkappaleita lähettäväksi heille postitse nimmarin kera.

Aloin kirjailijaksi kolme vuotta sitten; olen tehnyt kolme omaa teosta ja ollut mukana yhdessä kokoelmassa. Kun nyt vuodenlopun edeltä katson taaksepäin; huomaan, että esikoinen eli Vartijatarina liikkuu yhä eniten. Ihantosi, sekö minun kirjailijuudessani oli kaikkein tärkeintä?

Minkäsortin vallankumouksellinen sitä tuli oltua

(Kuva: Jari Kähkönen) Joko ne nykyään sanoisivat
tälläistä toimintamallia mobiilijournalismiksi,
vaikka minä olin tehnyt samaa jo kymmenen
vuotta sitten ihan ilman nimikkeitäkin?

Pysähdyin iltakävelylläni merkitäkseni muistivihkoon lähtökohdan; en vain pystynyt vastustamaan tämän maailman nokkimisjärjestystä. Oikeasti en siis tainnut tulla olleeksi minkäänsortin vallankumouksellinen; turha ulista nokkaansaamisesta, kun itse haastoivat kanssani riitaa ja saivatkin sitä.