Aikalailla nurjansorttista vallanpitämistä

(Kuva: Jari Kähkönen) Kontiolahden matkailupalvelua Pielisen rannassa.

Itä-Suomen poliisipäällikkö Samppa Holopainen ja Kontiolahden tekninen lautakunta ovat kunnostautuneet julkisessa toiminnassa tavalla, joka vaatii kommentointia. Ensinmainittu taitaa olla pahanlaatuisesti valtahumalassa; viimemainittu taas ratkoo tohelomaisesti kunnan itsensä tekemiä ongelmia.

Holopainen ja minä emme tunne toisiamme; sikäli, kun muistaa saatan, emme ole koskaan tavanneet tai ollut missään tekemisissäkään keskenämme. Aina viimeaikoihin asti pidin häntä hajuttoman mauttoman mitääntekemättömänä nykyaikaisena teknokraattipoliisijohtajana – kunnes Karjalaisen juttu tovi sitten.

Yrittikö Holopainen pelotella/uhkailla toimittajan hiljaiseksi niillä – muistaakseni toistuvilla – maininnoillaan ”selvityksistä”, jotka tehtäisiin, jos juttu julkaistaisiin? Juttu oli pari nimetöntä poliisiväitettyä tyytymättömyyttään valittamassa, mitä pääluottamusmies Eerik Soininen sivusta säesti omalla nimellään.

"Havahduin poliisipäällikkö Samppa Holopaisen käyttäytymiseen Karjalaisen äskettäisen jutun perusteella."

Tämä teksti jäsentyy virtuaaliselle aaneloselle tekstinkäsittelyohjelmassa, koska seuraavaksi luin Itä-Suomen poliisin tiedotteen Timo Vornasta koskeneesta selvityksestä. Kukahan neropatti kirjoitti sen tehdyn ”toimittajan toukokuussa esittämien kysymysten” vuoksi? Hutikuti. Harkitsemattomuus.

Ajattelumalli on havaitakseni valitettavan yleinen tiedeyliopiston oikeustieteellisen opetuksen raskauttamille. Yläpuolisuudessa elävältä ei voi kysyä kriittistä kysymystä ilman, että se alkaa huutaa ”rikoksesta syyttämisestä”. Opettamaan rupeajat taas keksivät olemattomia ”perättömiä väitteitä”, joita seuraavaksi kumoavat.

Saman ei-juristi poliisivariantti taas alkaa vähänkin hämmentävässä tilanteessa huutaa poliisin valtuuksista; relevanttiutensa asianomaiseen kiistakysymykseen on sattumanvarainen tai täysin puuttuva. Olkoon mitä sorttia tahansa; ne ovat kaikki kuin Alastalon salin lautamies, eli, jos en minä jotain näe niin sitten sitä ei ole.

"He ovat kuin jokin lautamieshahmo Alastalon salissa. Jos minä en jotain näe, niin sitten sitä ei ole olemassakaan."

YLE Joensuun toimitustyön normaalijoutuisuus soi uutisoida – tiistaina päätetystä – Kontiorannan entisen varuskunnan ja Varparannan historiallisen kunnalliskodin rakennusten kylmilleenjättämisestä – torstaina. Uutisen kärki veti tosin silti ihan vensteriin, sillä viimemainitustahan hierotaan vielä kauppoja!

Halvalla menee. Verkkojulkisen pöytäkirjan mukaan kirjanpitoarvoltaan neljän tonnin hintaiset peruskuntoinen päärakennus+purkukuntoiset neljä rivitaloa+määräala voisivat siirtyä viidellä tonnilla yhtiölle, jonka nimi ei sano minulle mitään. Täsmäävätkö neliöt seiniin? Siinähän se todellinen uutinen olisi ollut, hönöt!

Miksi Kontiolahden kunta omistaa Kontiorannan maat? Koska se rohmusi ne etuosto-oikeutta käyttämällä. Eikä ole tämän jälkeen saanut niin kaikkiin rakennuksiin uutta toimintaa tai edes vuokranmaksajia kuin maatakaan jalostetuksi kaavoitus- ja lohkomisvalmiiksi tonteiksi. Tarvittiinko niitä mihinkään?

"Tiistaina tapahtuneen asian torstaisen uutisoinnin kärki veti vensteriin, sillä Varparannasta hierotaan vielä kauppoja."

Syntyjään kontiolahtiset näet ovat, sekä kuntaan muuttajien myös toivotaan tulevan maalaisiksi; haluamaan ydinperheen, omakotitalon, kaksi autoa ja helvetisti velkaa. Ei asuakseen kaupunkilaisten lailla vuokralla asunnossa usean ruokakunnan talossa, matkustavan joukkoliikenteellä sekä käyttääkseen lähipalveluita kävelyetäisyydellä.

Niinno; olisihan Kontiorantaan voitu tehdä matkailukohteita, valmistusta, bisnestä ja ennenkaikkea lässynlässynläätä. Kaikkea oli vähänlaiseen alunperinkin, siitä enin on kadonnut, eikä juuri mitään ole tullut lisää sen kymmenen vuoden aikana, kun Kontiolahden kunta on ollut yhtiöidensä välityksellä isäntänä entisillä valtion mailla.

Julkinen julistus sekä uutisointi rakennusten kylmilleenjättämisestä onkin siis varsinainen älyttömyyden huippu; sehän suorastaan kutsuu mellastamaan, rikkomaan, graffitimaalaamaan, valtaamaan tai lopulta polttamaan ne. Ikäänkuin moinen ei tapahtuisi jo ihan itsestään, jos vain asiaintila havaitaan ja juttu lähtee kulkemaan.