Turvallisuusalalle pitää pyrkiä ja päästyään kokea saavuttaneensa jotain säilyttämisen arvoista

(Kuva: Jari Kähkönen) Ensin ollaan sopivia, sitten tullaan opiskellen sekä harjoitellen päteviksi ja tämän jälkeen aletaan katsella kuinka urapolku urkenee. Menestyjällä on niin ammatti kuin myös mahdollisesti myöhemmin valitsemansa erikoisalankin tutkinto.

Teen toisen postauksen samasta aiheesta, mutten kutsu niitä sarjaksi. Ihan sama vaikkei kukaan – sen paremmin merkityksellinen kuin jonninjoutavakaan – tätä lue ja ainoa vaikutus on oma huvitukseni. Mutta; kun kerran lahtelaiset kansalaisaloitteellaan aloittivat, niin jatketaan sitten juttua.

Naiivi, kapeakatseinen ja riittämätön aloite, mutta on siinä jotain hyvääkin

Veitsientusiasti nuori toveri testasi pyynnöstäni lehtijuttua varten,
että kuinka vartijoille Poliisin tekniikkakeskuksen auktoriteetillä
kaupatut kevytsuojaliivit kestävät maailmassaan tavallisinta uh-
kaa. Huonosti. Seuraus? Hiljaisuus. Sisäministeriön poliisiosaston
ylikomisario soitti; ei anna haastattelua, mutta totesi koulutuksessa
jouduttavan nyt huomioimaan tiedon tulleen julkiseksi.

Jos tätä blogia luet, saatat olla tietämätön kansalaisaloitteesta tehdä vartijoiden toisen asteen koulutuksesta eli ammattitutkinnosta pakollinen. Hankkeessa on kovasti vähän mitään hyvää – lienekö sille käy kuin muinoin Vihreille Leif Salménin vaalitentissä – keskustelu lisääntyi hetkeksi, mutta siinä kaikki.

Itsenäisyys, hallinta ja päätösvalta ovat ihmiselle kaikki kaikessa – tyhmyydessäkin

(Kuva: Jari Kähkönen) No, on kuvassa sentään joku koodiavainlaatikko jossain.

Satuin kulkemaan oletetun kotipalveluasiakkaan oven ohitse, jolloin näin – oman sanansa mukaan – hyvinvointialueen kotihoidon työntekijän auki jättämän kooditoimisen avainlaatikon kannen. Onneksi siinä ei ollut avainta sisällä; en saata sanoa, että oliko numerorullissaan oikea avauskoodi vai ei.

Ison Omenan hylky ei ole sellaisenaan yksinomaan hyvä uutinen

On vaikea kiittää Länsi-Uudenmaan käräjäoikeutta oikeusvaltioperiaatteen pysyttämisestä, jos istutun jutun keskiössä olevan tapahtumainkulun ei olisi ikinä pitänyt toteutuakaan. Ison Omenan loppiaistragedia oli Yhdysvaltain Minneapolis tai Ruotsin Rådmansgatan, vaikka onneksi sisällössä on paikoin suurikin ero.

Kun et saa suostumusta, maksaa ei voi etkä kykene pakottamaan

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olipa pedagogeilla huvittava moraalisen paniikin lietsonta YLE:n mediatilassa. Näemmä 30 vuotta tai jotain kestänyt vapauden aika on yltänyt aivan omanlaiseensa alhaisuuteen, kun siihen syntyneet ovat nyt vanhemmuusiässä. Sitä minä tässä bloggaan, että kyllä jyrä aina löytyy, mutta voi sen rumaa jälkeä.

Tämän ei todellakaan olisi täytynyt mennä näin

Pariisin pysäytyksessä ammutun 17-vuotiaan tapauksessa on nähtävissä kaikki v-keikan piirteet. Ovatko Police Nationalin taktiikka, parityö ja ilmeisesti myös koulutus – siihenhän ensinmainitutkin perustuvat – todellakin näin huonoja?

Ellonen ja Paasonen pyytävät putkaa sekä taseria – näkisipä vaan

Juhannusviikon tiistaina Jyri Paasosen kotisivuilla ilmestyi Putkaa ja teiseriä -otsikoitu blogitekstioletettu kirjoitus, jonka tyrkytys ui silmiini LinkedInissä, koska kontakti oli siitä tykännyt. Kai tästä on sitten kommentaari kirjoitettava, sillä enhän minä nyt ainakaan Paavo Arhinmäen juhannusgraffitiin tartu.

Saako turvallisuusalan duunari edes anteeksi, jos yrittää johtaa, osa 2?

(Kuva: Jari Kähkönen) Sekin aika on ollut, kun vartiotoimistojen ei annettu tehdä edes
kaikkia porttejakaan.

Jatkan juttua aiemmasta merkinnästä, joka oli tämä. Se päättyi eriäviin laillisuuskäsityksiin ja maailmanselityksiin, mitkä ovat kätevä liittymäkohta vertaisjohtajuuteen. Ulotan käsitteen kohde- sekä vuoroesimiehiin asti, koska e-sanasta huolimatta heidän asemansa on käytännössä aika nimellinen.

Ristiriitaista

Yksityiset turvallisuuspalvelut ovat välttämättömiä, mutta ne pitää saada halvalla. Palvelun tuottajiin ei liioin luoteta, vaikka heti huudetaan suunapäänä, jos jotain halutaan. Valtuuksia on; niitä tosin ei vain pitäisi käyttää. Tehtävän suorittamisen estäminen on rikos, mutta siitä rangaistaan lievästi ja myöhässä – jos ollenkaan.

On vaikeaa, niin kovin vaikeaa

Hieman Tapanin uutispäivän keskikohdan jälkeen julki tuli epäily pääradan järjestyksenvalvojien asiakkaisiin kohdistamasta oikeudettomasta väkivallasta. Oli sitten – ei yksin tehty pahaa – vaan vielä kakaroiden lailla kuvattu siitä videoita. Synkeää; epäilemättä, mutta miksi sitä on niin vaikea ymmärtää?

Pieniä kriisin merkkejä vai tapaammeko Kaliningradissa?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kun luin Itiksen kauppavartijan pahoinpitelysakosta ja Tornin ravintolahenkilökunnan suorituksista, sekoilu toi mieleeni lähiöarkea kuvanneen SVT:n sarjan, joka muistaakseni esitettiin Suomessakin. Oma toiminta on oltava kunnossa ja turvallisuuden huomaa vasta puuttuessaan.

Koulutusalemmuudentuntoa viallisen yhteiskuntakäsityksen varjossa

Kyllä siinä taas YLE indoktrinoi aitokeskiluokkaista työnteon iloa koko väestöön niin tökerösti, että huh-huh – luulisi kuin ei Karl Marxia olisi koskaan ollutkaan – eikä yhteiskuntakäsitys terminä rekisteröisi enää mitään. Keskiluokan katoaminen – digitalisaatio – mutta käytännön elämän verrokkina siivooja, häh?

Loputon ihmisarvon metsästys

(Kuva: Jari Kähkönen)

Synnyin työväenluokkaan ja ehdin olla proletaari parikymmentä vuotta kaikkinensa ennenkuin tulin hät’hätää elämänsyrjässä kiinni roikkuvaksi prekaariksi. Ah, kuinka monasti mielestään paremmintietävät ovatkaan yrittäneet määritellä tietoni tai kokemukseni puolestani – pyytämättä.

Ammattilainen arvioi tilanteen ja toimii asianmukaisesti, koska siitä hänelle maksetaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Irtaimistovarasto se on tuokin; ei tosin minun.

Kuulen kuinka irtaimistovaraston ovi avautuu, mutta avaaja ei virka sanaakaan eikä astu kynnyksen yli; yht’äkkiä valot sammuvat ja ovi suljetaan hiljaisuuden vallitessa. Hoh-hoh; 46-vuotiaaksi piti elää, jotta opin pelkän valojen sammuttamisenkin voivan olla suoritus, mikä vaatii tekijäksi ammattilaisen.

Sankari paljastui vain ihmiseksi, eli, mitähän sekin nollatoleranssi oikeasti tarkoittaa?

(Kuva: Jari Kähkönen) Se siltasortuma oli iltansa kovin juttu; näin muistelen, kun tätä
kuvaa nyt katselen.

Realityksi kutsuttua mainosta on nähty televisiossa pian parikymmentä vuotta; no, nytpä paljastui totuus. Moniko tekijä meni muuten töihin viranomaiseen, jota muka seurasi? ”Sankareiden” – suorittavan tason duunareiden – parhaimmillaan keskinkertainen hengenlento ei koskaan tehnyt minuun mitään vaikutusta.

Riittääkö syntipukki/olkiukko vai muuttuuko järjestelmä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Fantasiana DDR:n poliisin hihamerkki Jugoslavian ilmavoimien
pilotin kypäräkassin kyljessäkin on ok. Mutta älä väärennä historiaa äläkä hallusinoi.

Entinen konstaapeli Derek Chauvin sai Minneapolisissa 22 vuotta vankeutta George Floydin surmaamisesta. Syystäkin; hän, jonka olisi tullut johtajuudellaan estää tragedia, oli itse sen suurin aiheuttaja, polvi uhrin niskassa. Bloggaan nyt kysyäkseni, että mikä oikeasti muuttuu vai syntipukkiako yksin kaivattiinkin?

Paineistaminen – mikä ihana tekosyy

(kuva: Jari Kähkönen)

Maanantain kauppakeikan yhteydessä poikkesin kirjastoon, jossa luin Helsingin Sanomien paperilehdestä järjestyksenvalvojien lupien väitettyä peruuttamattomuutta käsittelevän jutun. Niin aihe kuin toteutuskin tympäisevät minua, mutta kirjoitan nyt silti samassa yhteydessä puolitahattomasti sivuseikkana esiinnousseesta asiasta.

Mietelause

"Ei minun kuulukaan mitään niin sanotusti tietää; vain löytää tietolähde, arvioida sen luotettavuus ja päätellä tarvitaanko tiedon käyttöön kyseisen alan erikoiskoulutusta."

Villityksiä, osa 1

(Kuva: Jari Kähkönen) Samoja aikoja, kun
tässä kerrotut asiat tapahtuivat, minulla
oli kai taskussa tälläinen; lisenssin malli 
muuttui vasta nykyisellä vuosituhannella.

Kun vuosia sitten puolustelin poliisia puheissani, minulla oli niitä aikoja töissä päällä vyö, joka oli täynnä työ- ja voimankäyttövälineitä. Vapaalla ollessani talonmiehen rouva kertoi, että poikansa oli kiinniotettu eilen 18-vuotissyntymäpäivänään ja käsirautojen jäljet näkyivät ranteissa yhä tänään.