Polvijärven rivitalopalosta ja Riihimäen vuokratalojen koirista – uskon voimalla mennään, näemmä

Ohhoijaa. Niin minä olisin mieluiten bloggannut olkalaukuista, yksinäisyydestä, ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta tai kaikeneniten vaiennut tykkänään, mutta ikävä kyllä uutisvirrassa pyörivät turvallisuuden substanssikysymykset häiritsevät kuplautumistani. Asiat halutaan nähdä väärin sekä sitten normaalistaa.

Oma koira puri

Sipoossa poliisi ampui partiokoiraa, joka hyökkäsi päälleen. Eikä ollut ensimmäinen kerta tai ainoa vastaava tapauskaan. Sitä minä tässä vain kyselen, että millä oikeudella Poliisikoiralaitos käyttää sellaista valtaa palveluskoirien valinnassa, koulutuksessa ja soveltuvuus- sekä tottelevaisuustestauksessa kuin se tekee?

Halki-poikki-pinoon, yhäkö?

Se oli lähtöjään hieman tavallista rajumpi kotihälytys vapaa-ajanasunnolla, jossa poliisipartio otti uhkaavan ja väkivaltaisen miehen kiinni käyttäen ampuma-asetta voimakeinona. Nyt paljastui, että poliisi ei ollut ampunutkaan pistoolilla vaan tukiaseella eli konepistoolilla. Laukaus osui ylävartaloon, kuten tuoreeltaan uutisoitiin.