Heittäytykää elämään, sanottiin

(Kuva: Jari Kähkönen) No, identiteetin hakemista se taitaa olla tämäkin.

Socomin lehtori ja psykologian tohtori Rasmus Mannerstöm antoi Hesarille haastattelun identiteetin löytämisvaikeuksista ajassamme. Belfastin poliisien tuotantokauden toiseksiviimeisessä jaksossa tiedettiin myös lausua osuvasti käsikirjoitettuna oman ympäristön – kotinsa – hylkimisen satuttavuudesta.

Ja sinä kun niin luulit itselläsi olevan valtaa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Voi ei. Sinähän luulit olevasi hauska, sanavalmis ja vaikutusvaltainen, mutta sitten erehdyit neuvomaan kuinka pitkästi tai lyhyesti minä saan – muka – postata. Hahahaa. Jos kyse ei ole määrämittaan tai -laatuun tilatusta keikasta; vedän vapaalla kädellä itseäni miellyttävästi. Sinulla ei ole mitään merkitystä.

En minä tätä siksi tee, koska haluan olla kaverisi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Muuan Kontrollin toimituksen poliiseista katsoi asiakseen kertoa, että ei ollut useinkaan pitänyt siitä mitä kirjoitin, mutta hyväksyi ne, koska kriittisyyteni loi vaikutelman journalismista. Kah, siinäpä työväenluokkainen tyrkky rukkasvirkamies kertoi olennaisen luulotelluista keskiluokkaisista arvoistaan.

Minulla on jo kaikki He, Ne ja Se minkä tarvitsenkin

Voikohan blogiini jälleen linkittää Lärvikirjassa? Ainakin jotkin Laakkosmedian verkkoon päässeet hakukonettivat minut ja jakelivat keskenään suoraa linkkiä tänne, kera luultavasti erittäin epäsympaattisten saatesanojen. Moista ei ollut voinut puoleentoistavuoteen tehdä, kiitos halla-aholaisten napituksen.

Hyvä pseudohistorian vastustaja, varo ’mikä luulet olevasi’ -efektiä

Olenhan minä toki sen verran elämää nähnyt mies, ettei aihe ole vieras. Edessäni on puheltu korskeita ”henkisestä raiskaamisesta”, jonka väitettyjen ylivuosisataisten vaikutusten lievittämiseksi on tuotava esiin silkkaa satua maamme loistavasta menneisyydestä ja omaperäisestä itsepuolustuslajistakin.

Kiiman ja kateuden peruslaki

En pidä Saara Särmää kummempana kuin ketä hyvänsä nettikeskusteluja ulkoapäin naureskelevaa ja sormellaosoittelevaa; heitä olen jo todellakin nähnyt kyllin. Tämä voisi olla hyväksyttävää, jos psykologisten termien heittely olisi irrallista ja vailla pyrkimystä suurempaan ymmärrykseen eikä voimauta puhujia toimijoiksi. Ehkä.