Ulkopuhtaanapito-, ikkunansomiste- ja tarttumapihtielämää

Luin kirjastossa Turun Sanomien skuupin, jonka YLE ylösnosti; myös jatkaen juttua Porvoon vesilaitoksen suuntaan kuin yritettiin keikata peräti kahteen otteeseen. Terveysasemien sijainnista en tiedä sanoa; Ylen mukaan ne eivät olleet Turussa ja TS:n mukaan myöskään Varhan alueella.

Ovatpa yksityiset turvallisuuspalvelut surkeasti marginalisoituneet, saan nyt bloggata. Tiloihin tuli siis olematon uusi ja varsin todennäköisesti myös valelääkäri, joka ilmeisesti yritti tunkeutua tietoverkkoon omalla läppärillään. Siitä puoli pistettä, ettei päässyt, mutta miksi kiinniottoa ei edes yritetty?

Siksi kai, koska hyvinvointialueen kaltaiset ylikunnalliset toimijat ovat käytännössäkatsoen eilen perustettuja byrokratioita, jotka käyttävät turhan usein toisten omistamia tiloja. Näin oli mahdollisesti pakko tehdä, kun ei muutakaan ollut käytettävissä, mutta samalla alkoi ällittely siitä kuka vastaa niiden turvallisuudesta.

"Hyvinvointialueiden täytyi ottaa tieskenen tilat, jotta toiminta käynnistyi, mutta samalla vastuu turvallisuudesta katosi."

Ilmiö ei ole uusi. Mokomaa ällittelyä on ilmennyt oikeastaan aina, kaikkialla ja kaikissa asioissa. Olinko mahdollisesti viisivuotias tai jotain, kun lastentarhani keikattiin, sekä ainakin aitaan tuli kaupungimme toiseksisuurimman firman laputus – paljon mahdollista, että piirivartiointikin pyöri – no, edes jonkin aikaa.

Ilmeistä nimittäin oli, jottei siellä ollut ovien lukkoja ja ikkunoiden salpoja kummempia turvallisuuspalveluita – sekä vartioinninkin kaupunki maksatti hallintokunnalla – kertoivat aikalaiset kokemusasiantuntijat myöhemmin. Siispä; missä oli ollut – siellä jatkettiin samaa – mistä puuttui – sinne ei ikinä tullutkaan.

Pari vuotta jälkeenpäin jatkoin naapurissa olevassa ala-asteen koulussa; näin ovenpielen vetokellon avaimet, joiden tiedän nyt olleen Amanoon ja olen täysin varma, ettei vahtimestari-talonmies niitä ainakaan veivannut. Taitaneet jäädä siihen jostain ilkivalta-murtorallia seuranneesta tilapäisvartioinnista – oletan.

"Kaupungin linja vartioinnin suhteen oli, että olemassaollutta jatkettiin, mutta mitään uutta ei aloitettu."

Niin. Vaikeahan on tietysti hälyttää olematon turvapalvelu. Palvelutuotanto olisi pitänyt rakentaa, testata ja korjata jo vuosia aiemmin. Ihminen tuppaa olemaan sellainen eläjä, että aina se haluaa ilmaista täydellistä itsestään paikalle lentävää asentuvaa sekä ohjeistuvaakin eikä ymmärrä edes ymmärrä tätä virkettä vittuiluksi.

Eivät oikein toimivat kauppapiiritkään itsestään syntyneet. Univormussa työmatkaa kulkiessani yöpiirivartijat kiroilivat edessäni aika suorasukaisesti ”saamiaan” vuoronjatkoja. Jotkut sankarit taas eivät edes tienneet mitä tarkoitti jalkautumisilmoitus tai kohinasalpa – sikäli, kun Securitaksella silloinkaan vasen käsi tiesi mitä oikea teki.

Kuuntelin naama vinossa virneessä läheisen kertomusta, jossa meidänkin lähiön marketissa olisi – kuulemma – seuraavaksi pitänyt hätyyttää lauantaikrapulainen itseni hätiin – rannelenkitetty ontelovinyyli kädessä jöötä pitämään. Näppäriepäil(l)yn hallintaanotto ja tarkastus oli kai sitten tökkinyt.

"Olematon turvapalvelu on vaikea hälyttää. Tuotanto olisi pitänyt rakentaa, testata ja korjata jo vuosia aiemmin."

Mutta onhan Porvoon toiminta silti ollut aivan onnetonta. Vai on ulkoalueilla pidetty vartiointiliikettä asiattomuutta häiriötä ynnä roskaamista karsimassa, mutta luvattomasti kehän eli kuoren sisällä oleskevat pitäisi ilmiantaa puhelimitse päämiehelle itselleen? Voi hyvä tavaton sentään. Ei sitä turvallisuutta noin tehdä.

Tämä uusvanha kieltäminen-pällistely-omistushaluisuus tuli 90-luvun lamassa muotiin, kun ei juuri vielä kunnolla paikoilleenkaan asetttunut aluevartija sai lähteä teollisista paikallisvartiointikohteista. No, useinpa portti myös supistettiin tuotannon aikoina aukiolevaksi; sikäli, kun sitä tai koko vapriikkia ei lopetettu tykkänään.

Sitten alkoi ilmetä sellaista, että heti jos jotain oli sattuvinaan niin soitettiin hälytyskeskukseen ja pyydettiin piirivartijaa paikalle tai liikkuvana voimana oli omaan henkilökuntaan kuulunut teollinen laitosmies. Voivoi. Jotkut tosin satsasivat kunnolla turvatekniikkaan, siitä heille kiitos –  ne edes yrittivät tehdä jotain.

"90-luvun lamassa porttien aukioloaikoja supistettiin ja aluevartijoita poistettiin. Työt otettiin itselle tai korvattiin tekniikalla."

Isoa kuvaa on kuitenkin vaikea kiistää, siksi otin tuon otsikon. Yksityiset turvallisuuspalvelut menettivät samoja aikoja senkin vähän uskottavuuden, joka oli ehtinyt kertyä. Niitä ei enää pidetty kovana suojana vaan elämänlaatupalveluna; tärkeintä oli olla saavutettavissa ja ettei pyynnöstä koskaan kieltäydytty.

Jo kaukana takana olivat täsmäväijyt luotiase taskussa, päämääränä joko näkyvä päivystäminen ennaltaehkäisy- tai veres kiinniotto piilevästä tarkkailuasemasta vahingonrajoitusmielessä. Siitä huolimatta, että vartiointia ei joko perustasolla ollut lainkaan tai varustus oli – ehkä enintään – kumipuunoksan luokkaa.

Päädymmekö lopputulemaan, jossa trollaamisesta intoutunut kävelevä antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, kuin vain joko vihasi vartijoita omakohtaisen nöyryytyksen, eli yleisen patukan pituutta koskevan kaunan tähden; oli oikeassa? Ei. Kuva on moninkertaisesti monimutkaisempi eikä turva-ala ole mikään viaton uhri itsekään.

"Yksityiset turvallisuuspalvelut muuttuivat kovasta suojasta aina kaikkeen suostuvaksi elämänlaatupalveluksi."

Pääomaehtoinen talousjärjestelmä on karsastanut ihmistyötä jo yli 30 vuotta; siihen on vaikea vastata, jos oma tuote on pääosin ihmisen tekemä aineeton suorite. Alakin söi itseään sisältä oman väen keskisellä ihmisvihalla, tunkkaisella kortinsuorittamiskeskeisyydellä koulutuksessa ja nollainnovaatiolla lähes kaikessa.

Mitä sitten, jos tietyt energia-alan paikat ovat aina olleet samassa ulkoisessa hahhaa turvahenkilöydessä ja aikanaan se tietty turvavalvomo ynnä korttelinsa vahtimestarit onnistuttiinkin ulkoistamaan? Ne jäänevät historiallisiksi kummallisuuksiksi, koska korkeassakin turvallisuudessa se virran uoma muuten kulkee yhä alaspäin.

Vallankumousta ei tapahtunut eikä sellaisesta ollut vähääkään vaaraa. Yksityinen turvallisuusala on; mutta toisin kuin syöpä, se ei kehity vaan kerjää mielistelee selittelee ja suostuu kaikkeen että näin säilyisi vastakin. Samanaikaisesti – yhtäällä tehdään viranomaisen työtä – toisaalla kaikki on juuri niin kuin otsikossa sanoinkin.