Tunneäly

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen toimituksellisen käytännön mukaisesti kuvan ja tekstin välinen suhde on sattumanvarainen tai täysin puuttuva.

Johan on maailma malliinsa päässyt, jos Jussi Halla-ahoa tarvitaan Sanna Marinia kritisoimaan, mutta – totisesti – Pasi Koivumaan kaltaiselle ikämiessarjan maakuntalehden päätoimittajalle se ei näytä samalta kuin toisille. Kyllä. Hän oli se, joka kirjoitti tunneälystä.

Kovimmin huutavan tasavalta

(Kuva: Jari Kähkönen) Kun kulttuurisodassa enemmän vähemmän kaikki on pelkkää
poseeraamista, saattaa olennaisin kysymys taisteluun lähtiessä olla, että onko tänään
tumma vai vaalea päivä. Ollaanhan kuitenkin niin köyhiä, että kaikkia mahdollisia
värejä ei ole voitu hankkia.

Ajatukseni siemen oli Helsingin aikojeni taistelutoverin kommentti alemman keskiluokan tarpeesta uskoa säännöin luotuun oikeudenmukaisuuteen vs. oma prole-fatalismini. Sitä edistivät osaltaan myös omien, muita asioita käsitelleiden otsikkojensa alla Asta Leppä YLE:n netissä ja Kirkko&Kaupungin Naatus.

Miltä kaikki näyttää – oletteko te ihan tosissanne?

Pohtiessani kohua pääministeri Sanna Marinin(sdp) itsenäisyyspäivän aatonaaton vietosta; kysyn, että onko tilannekuva täysin out, koska jokainen näyttää panevan sen sisällöksi mitä huvittaa. Somekansa ja viihde- sekä politiikan toimittajat näkevät maailmasta vain puolet eivätkä sitäkään ymmärrä.

Anteeksi, voitko hankkia ihmis- ja yhteiskuntakäsityksen?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olin juuri saanut teen juotua YLE:n valtakunnanverkon Paula Jokimiehen Paikka auringossa -musiikkiohjelmaa kuunnellen. Uutisten jälkeen lähetys siirtyi Itä-Suomeen, jossa uutisjuontajat Marja-Liisa Kämppi ja Anne-Pauliina Rytkönen sanailivat  lähetysjuontaja Tapio Räihän johdolla – työttömyydestä. Voi ei.

Tarve päästä osalliseksi toisen tarinasta

Oletko koskaan ajatellut, että mistä johtuu kanssaihmisen tarve kysyä jotain ihan itsestäänselvää tai sitä minkä olit kyllä kertonut äsken postaamassasi? Eikä tämä ole missään tapauksessa yksinomaan sosiaaliseen mediaankaan rajautuva ilmiö. Niinpäniin; näin tekemällähän se ressukka hakee vain yhteyttä toiseen ihmiseen.

Perjantain pikapalat

Heitän tässä pari kommenttia ajankohtaisiin aiheisiin, jotka nousivat äkkiä perjantain uutispäivänä eli Kesärannan jatkokohusta ja Joensuun Prisman puukotuksesta. Molemmat taitavat olla pikapaloja eli pikkujuttuja, mutta sivuavat kuitenkin turvallisuutta kyllin, että haluan sanoa niistä jotain.

Tuleeko koronalomautetuista ja -työttömistä Suomen tyytymättömyyden talvi?

Tyytymättömyyden talvi on sosialistien johtaman hyvinvointivaltio-Englannin viimeinen taisto vuonna 1978 ennen thatcherismin rynnistystä. Se oli aikamoinen paukku: konsensus loppui, ammattiliittojen valtaa alettiin rajoittaa ja pianpa niiden perässä tulivat sosiaaliturvan romutus sekä yksityistämisetkin.

Joukkotappelublogi

(Kuva: Jari Kähkönen) Harvoin täälläpäin käyvä pääkaupunkiseutuinen: siinä
näet Joensuun uuden kävelykeskustan, joka on myös suosittu notkumis- ja
ja yleinen läpikulkupaikka.

Maalainen tai pikkukaupunkilainen ei ymmärtäne, mutta Helsingissä on aina hulinoitu ja tapeltu joukolla. Kyllä sitä toisinaan on perämetsän lähellä tai keskelläkin sattunut; ilmeisesti kuitenkin aina senverran paikallisesti ja joukot ovat olleet niin etäällä toinen toisistaan, että ilmiö on välillä unohtunut.

Keskusta ei ole työväenpuolue, eivätkä ole Perussuomalaisetkaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Loistavaa polkua ei saa katkaista; siitä ei saa edes
puhua pahaa, tätä on Keskustan politiikka Sanna Marinin hallituksessa.

Maailmamme jakautuu jokseenkin suhteettoman epätasaisesti omistaviin ja omistamattomiin. Moni luulee olevansa ensinmainittuja, koska haaveilee, ostaa ja ennenkaikkea äänestää itseään paremmaksi. Todellisuudessa sellaisen rahat ovat vain lykättyä velkaa ja niin sanotut omistuksetkin pelkkä rasite. Virhetikki, myönnä pois!