YLE:n kolumnisti Tuomo Pirttimaa kirjoitti inspiroivasti ja aiheellisesti opettajien haluttomuudesta puuttua kouluväkivaltaan, mutta pahaa pelkään, että todellisuudessa ongelma ei ole ihan niin yksioikoinen kuin helppo ratkaistakaan. Mitä pakoilemme tälläisen – pitkälti näennäisen – syyttelyn taa?
On kiusallisen ilmeistä, jotteivät koulujen aikuiset ole tehtäviensä tasalla. Osa syistä on epäilemättä henkilökohtaisia, mutta rakenteetkin vaikuttavat taustalla aivan riittävästi. Eivät opettaja tai rehtori osaa käsitellä väkivaltaa ja rikollisuutta; opetuksenjärjestäjällä taas ei ole – eikä pidä saadakaan – siihen valtaa.
Kasvatus ja opetus kuuluvat väkivaltaa sekä rikollisuutta edeltävään aikaan. Niiden estäminen, hallinta ynnä selvittäminen taas kuuluvat jollekin aivan muulle – opettaja voi poista luokasta, rehtori pidättää koulunkäynnistä tai evätä opetuksen, sekä opetuksenjärjestäjä käsitellä asian hallinnollisesti loppuun jälkeenpäin. Enintään.
"Kasvatus ja opetus kuuluvat väkivaltaa sekä rikollisuutta edeltävään aikaan. Ne taas kuuluvat jollekin aivan muulle."
Satutko tietämään, että suurinpiirtein jokaisessa mainitsemisen arvoisessa maassa on ollut suuria muuttoliikkeitä, joissa väestö pakkautui suuriin kaupunkeihin? Se teki niiden kouluista isoja, sulkeutuneita ja valitettavan usein myös omalakisia paikkoja – tämä on totta Suomessakin, vaikka ratkaisut olivatkin aivan toisenlaiset.
Kovin usein kehityksestä seurasi – luonnollisesti – turvattomuutta ja rikollisuutta; niitä alueen merkittävin poliisilaitos ratkoi penetroimalla yhteisöjä peitetoiminnalla, sekä opetuksenjärjestäjät taas hankkivat turvallisuushenkilökuntaa ja jopa omia poliisilaitoksia perustettiin. Kaikkiaan tämä on jo 50-60 vuoden mittainen historia.
Kehityskulku ei ole ollut ongelmaton. Valtapoliisilaitos asetti itse oman tärkeysjärjestyksensä; joko suurin yhteiskunnallinen ongelma voitti tai puututtiin vain mitättömiin asioihin. Erikoistuneet jäivät alitaitoisiksi, -miehitetyiksi sekä -rahoitetuiksi. Aivan köyhimmissä paikoissa taas leikittiin – tuhoisasti – keskuslaitoksen turvaosastoa.
"Opetustoimen turvaaminen tai poliisipalvelut ei ole missään tapauksessa ollut ongelmaton 50-60 vuoden historia."
Suomessa koulun aikuiset pitäisi minusta asemoida ilmoittaja-todistajiksi, koska rehellisesti – enempään he eivät kykene tai sovellukaan. Näkemättömän teeskentelylle ei pidä jäädä tilaa lainkaan; siitä on vast’edes saatava niin penalttia kuin työelämäseuraamuksiakin. Tai tulla viedyksi pois, jos teki itse väkivaltaa ja rikoksia.
No; miksi ei ole vähäisintäkään pelkoa, että Suomeen tulee opetustoimen poliisi? Olemme monimutkainen yhteiskunta, jossa perinteisesti aina Jonkun Muun pitäisi niin maksaa, tehdä kuin oikeastaan hoitaakin molemmat. Kutsu sitä rakenteelliseksi väkivallaksi tai aikuisten lapsiin kohdistamaksi pennalismiksi – samapa tuo.
On kuin täysivaltaiseksi päästäkseen tulee ensin itse vajaavaltaisena kestää-niellä-sietää sitä-ja-samaa kuin kohta tekee toisille; jos ei suoranaisesti niin vähintäänkin epäsuorasti vähätellen, selitellen tai halukkaasti toisaalle katsoen. Älä petä itseäsi; koulu ei todellakaan ole ainoa paikka tässä maailmassa, jossa niin tapahtuu.
"Älä petä itseäsi; koulu ei ole tämän yhteiskunnan ainoa paikka, jossa pennalismi hallitsee ja tehdään väkivaltaa."
Vapaudessa on jotain kummallista, näin lauloi Knutna Nävar 70-luvun tiedostavassa Ruotsissa; silti kannattaa muistaa, ettei mikään ihanneyhteiskunta ole koskaan pystynyt täysin poistamaan tätä ilmiötä itsestään. Aina on ensin oltu tietämättömiä, sitten osaamattomia ja lopulta suututtu ”mitä siinä oikein valitatte?”.
Siispä; ainoa mitä käteen jää on ajankohtainen keskinäinen syyttely, joka ei sekään koskaan muuta mitään paremmakseen. Kolumnisti tuntee arvostus- ja luottamuspulaa opettajiin, mutta nuorimmatpa heistä nyrpistävät avoimesti nenäänsä niin sanojalle kuin sanotullekin – sille turvallisuudelle. Vain minä itse kiinnostaa.
Niin – ennenwanhaanhan yläkoulu-lukion rehtori heitteli keskusradiossa yksinomaan opettajille suunnattuja vitsejä poliisikoulussa suoritettavista osaopinnoista. Vieläköhän turhautuneet sellaiset messuavat oppilaille luokassa, jotteivät tahdo olla mikään poliisi kuin vain selvittää heidän välisiä [milloin mitäkin]?
"Mikään ihanneyhteiskunta ei ole koskaan pystynyt täysin poistamaan itsestään näitä ilmiöitä. Mitä siinä oikein valitatte?"
Tämä on ihmisen tietoisesta mielestä seuraavaa sisäistä itsenäisyyttä, joka mahdollistaa kyvyn niin hyvään kuin pahaankin. Erityisesti; älyä, ettei ole kuin kiusaajia, kiusattuja ja mukanahöhöttelijöitä – mutta älä unohda, jottei ainoakaan ole kyllin onnekas saadakseen olla vain yhtä koko elämänsä mitan.
Luulisi, että itsekoettu vääryys tai mahdollisuus joutua seuraustensa kohteeksi takaisivat, jottei moista enää tehdä toiselle sen jälkeen, kun jo ymmärtää paremmin. Mutta tuskin jaksan pokerini pitää moista julkisesti kirjoittaessani, sillä tämä on juuri sitä elämän arvaamattomuutta ja ihmisluonnon häilyvyyttä itseään.
Siksi oikeusvaltio lakeineen turvallisuuspalveluineen poliiseineen oikeudenhoitoineen sekä seuraamusjärjestelmineen ovat juuri niin välttämättömiä kuin ne vain ovat. Yhdestäkään ihmisestä yhteisöstä ammatista tai muusta vastaavasta ei pitäisi luulla liikaa, koska silloin suunta on aina pimeälle puolelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.