Elämällä se elämä selviää, sanon minä

(Kuva: Jari Kähkönen) Kai tuoltakin on tänään joku päässyt, valmistunut
tai saanut päästötodistuksen.

YLE-kolumnisti Roope Lipasti on oikeassa, että käyttäytyminen -oppiainetta ei ole; yleisen elämänviisaudenkin hienovarainen taritseminen tuotti pahemman kerran sattumanvaraisia lopputuloksia. Kyllä löytyy myös – niitä hyviä tyyppejä – sujuvia esiintyjiä, jotka eivät osaa mitään eivätkä tee puolta siitäkään. 

Korkealentoisuudesta ja suurisuuntaisuudesta luopuminen

Hah-hah-haa. Asettuvatpa opon sekä työnhaun testipsykologin puheet taas kerran arvoonsa. En minä proletaarin poikana liittänyt koulutukseen minkäänlaista arvoa; ja armeija opetti, että valtaa joko on tai ei ole – jokainen luullakseen kadehtimaan laittava, eli häpäisemistä yrittävä, hukkaa vain aikaansa.

Ei kaikkien tarvitse säteillä ympärilleen, olla kiinnostuneita tai vaikuttaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuoruuteni helyrasia.

Minulla oli nuorena käsitys tärkeydestäni, kuinka toimittiin oikein ja mihin olin menossa elämässäni. Osoittautui, etten ollut muita kummempi useassakaan suhteessa, niin kutsutun karismani painavan sekä jotten oikeasti tiennyt elämästä paljoakaan. Eikä tämä pohjimmiltaan haitannut pätkääkään.

En ole kiinnostunut sinun näppäimistöoksennuksistasi

Minulla oli kai menneessä vakaa usko oikean tiedon levittämisen sekä moniäänisyyden ja -ilmeisyyden tärkeyteen. Samalla muistan kuinka barometrintekijä id kaulassa ilmaantui yllättäen asunnolleni – pistin tyynesti oven kiinni edestään – ihmetteli, kun en tahtonutkaan antaa sanottavaani osaksi muita.

Olet tavis ja minä vain satuin sivuamaan päivätyötäsi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Näynpä taas vaihteeksi saaneen vaivoikseni ressukan, joka toivoisi minun niin haukkuvan hänet, uhkailevansa henkilökuntaansa kuin halveksivan asiakkaitaankin. Ei tipu. Heh; itserakas höpelö suorastaan hirtti itsensä päivätyöhönsä eikä enää erota kielteistä huomiota myönteisestä.

Kun yht'äkkiä kaikki ovat "toimittajia"

Linnean Artemis Wiiikin( Tiina) ja Junes Lokkan matka Parisiin meni loistavasti. He vetivät kännin ja joutuivat tappelun metrossa.
Kunnon haittamaahanmuuto meno. pic.twitter.com/AIGLQxXzEY

— Dmitry Gurbanov (@Dimmu141) April 25, 2022

Vanha poliisivitsi kertoo 1960-luvulla putkalla nauretun, kun jokatoinen tuotu sanoi sisäänkirjaamisessa olevansa ammatiltaan taiteilija kuten esimerkiksi muusikko. Tänään naurettaneen, koska yhtä usea on joko toimittaja tai poliitikko. Jos taas sanoisi influensseri; luulisivatkohan ne, että se on joku tauti?

Pienten havaintojen päivänkronikka

(Kuvakaappaus LinkedIn) Tälläinen ilmantui katsomaan profiiliani.

Ohhoh. Olenpa ollut suosittu viimepäivinä. Toivottavasti moni palkaton puolipäivätoiminen hakukoneennaputtaja ei synkästi pettynyt, kun yhteys itseni sekä kaiman; hänen, joka on maisteri ja ylijohtaja, välillä paljastuu täysin sattumanvaraiseksi sekä tahattomaksi. Säästäkää rahaa ja hankkikaa oma elämä!

Ihmisellä on itseisarvonsa persuilemattakin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Minä lähden, kun olen valmis; sinun ei pidä luulla liikaa viehätysvoimastasi, määräysvallastasi tai kyvystäsi uhata voimankäytöllä. Niinikään; tarvitsen elääkseni ja ollakseni vain tiettyjä harvoja asioita sekä ihmisiä, joten sinä, työmaasi, kyläsi ja maakuntasi saatatte olla korvattavissa helpommin kuin luulitkaan. Pärjään ilmankin.

Vilpillisen mielen kysymys

Kuva kameralaukustakin voi villitä, jos on kyllin
vilpillinen mieli.

Kärsien seurasin maamme henkisen ilmapiirin ahtautta ja kansan keskustelukyvyttömyyttä. ”No, on sinulla jutut. Alustapa itse aiheesta ja kommentoi selvinneitä tietoja ilmeisesti sitten kriittsesti”, sanoin ja merkitsin asian muistiin pohdintaa varten. Syynsähän sillekin on, että asiat ovat näin.

Voi kun joku tulisi käymään

En suuremmin vaivaudu ajatuksesta, että ajanmittaan itsestänikin tulee yksinäinen pohjoiskarjalainen vanhus, joka suree kun kukaan ei käynytkään. Minä näet tuskin alan elää kuten täkäläisittäin perinteisesti; nousta joka aamu kuudelta nököttämään käsi poskella keittiönpöydän ääressä; odottaen, jos joku tulisi käymään.