Ette te omista tätä maailmaa ettekä ihmisyyttäkään sen puoleen

(Kuva: Jari Kähkönen) Tänään jokainen voi itse määrittää oman maailmansa ja
toteuttaa ihmisyyttään tahtomallaan tavalla.

Olin hahmotellut tekstiä irtirevittyyn A 6 irtolehtisivuun – avainsanoina öyhöttäminen, kirjoittamattomat lait, unconformism, hallinimi ja turvallise(mma)n tilan periaatteet. No, kai ne Yhteisvastuu-viikon Nuorten väkivalta -teemankin alle mahtunevat. Kysypä siis itseltäsi ihan aluksi, että kuka hitto oikein luulet olevasi?

Ymmärrän. Vituttaa.

Miksei? Siellähän asuu vain juntteja, typeryksiä ja ahdistuneita. Kaikki muut ovat joko läpikulkumatkalla tai eksyneitä – no, todettakoon kuitenkin samalla, että kahden viimemainitun kestolle ei ole normatiivista aikamäärettä. Lähdetään sitten, kun ollaan valmiita, sekä tiedetään mihin päin mennään.

Kirkonkylänpojan ja -tytön syndrooma

Punttisalitouhu on mennyt ihan ihmeelliseksi – naiset seisovat peilin edessä – katsovat, että näyttääkö takapuoli hyvältä. Ottavatko jopa selfieitä, joissa ”tärkein” näytetään someyleisölle? Suuren maailman tavat ovat tulleet Joensuuhun, joka on kyllä minusta yhäkin vain huvittava pikkukaupunki.

Perussuomalaisuus on tyhjä arpa

Maamme käy näinä keväinä kuntavaaleihin, joissa valittavat tulevat tekemään painavia päätöksiä ihmistä lähelle käyvissä merkittävissä asioissa. Luonnollisesti ehdolla on kaikentasoisia ihmisiä; on myös liikkeitä, joiden sanoma on vähemmän kuin rakentava – toisinaan suorastaan vaarallinenkin.

En ole antirasisti, mutta…

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kyllähän sitä näkee kaikenlaista, kun maailmalla kulkee. Yksi vain käyttäytyy ongelmallisesti, vaikka uussuomalainen onkin, ja saa siitä täysin odotettuja sekä ymmärrettäviä seurauksia. No, toinen kantasuomalainenpa kuulo- ja näköetäisyydellä pelkää ”hirveää meteliä”, jota ei koskaan tullutkaan.