Hyvinvointivaltion romutuksen jälkeinen maailma on paha kaikille

(Kuva: Jari Kähkönen)

Hah-hah-haa. Enpä olisi arvannut YLE:n kehtaavan asettaa topikaalisuuden tai koherenssin kaltaisia laatuvaatimuksia uutisjuttujensa kommenteille nettisivuillaan; semminkin, kun niistä ei edes makseta. Antaa olla, sillä onhan minulla blogini; voin kirjoittaa vapaalla mitalla – aluksi aivan toisesta aiheestakin.

Pitäköön hyvänään, ajattelin. Ajatukseni muuttuivat, kun katsoin Pertti Pesosen Argentiina-Ulkolinjan. Mitä jos poliittisen elämän polarisaatio etenee pisteeseen missä kukaan ei enää usko mitään ja äänestää tieten omaa etuaan vastaan? Kun saarikiviset kaljanpaisuttamat ivantäytteiset vahingoniloiset ovat enemmistö.

Niinikään – vasta Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkosen kolumni Heinäveden Lehdessä, jossa tämä vetosi olemaan sallimatta alle 16-vuotiaiden käyttää somea tai älypuhelinta; sai minut nostamaan teeman tähän tekstiin. Kun se vain on niin, jotteivät he niitä tarvitse, ehtivät pariinsa muutenkin ja haitaksikin ovat kyllä.

"Ajatukseni muuttuivat Pertti Pesosen Ulkolinjan ja Jari Jolkkosen Heinäveden Lehden kolumnin myötä."

Sanoin Yhdysvaltain Capitolia valtaamaan yrittäneitä ykskutosia Amerikan kootuiksi hulluiksi, jotka pitivät talviurheilupäiviä. Nyt pidän kahjoudelleen keskeisimpänä tekijänä narsismia, joka – toisin kuin yleensä – ei nyt ole yksilössä diagnosoitava mielenterveyshäiriö vaan hybristä tuottava arendtlainen kollektiivi-ilmiö.

Oma tyypittelyni: päivystäjä-vartiomiehet, valittajat ja ongelmapersoonat vaikuttaa kestäneen aikaa yllättävän hyvin. Keskeisintä olisikin tietää, että paljonko hybristä löytyy; tämä nähdään saarnaamis- ynnä pomotustarpeen määrästä. Se vain on niin, että yllytettävät yllyttyvät kyllä, ja he voivat olla mitä tyyppiä tahansa kolmesta.

Siispä; onko niillä näkymää voiton mahdollisuuteen, vastapuolen heikkouteen tai edes tämän neuvottelevan kiusallisuuden välttämiseksi? En syytä väärinnäöstä. Jälkimodernissa toimivassa valtiossa avoin hengiltä meistäminen on out; in on tulla nähdyksi jonain kuin ei väistä mokomia eikä edes hidasta vuoksensa tahtia.

"En syytä väärinnäöstä; jälkimoderni toimiva valtio teettää sellaista helposti marginalisoituneilla."

Neuroepätyypillisyydestä bloggaamiseeni on toinenkin syy. Myös Michela Söderström kirjoittaa Halipoliisi-kirjassaan kuinka Helsingin Vuosaaressakin oli loppukesällä 2019 nuorten häiriköintipiikki, jolle siellä – toisin kuin Perä-Karjalassa missä vain vedottiin&valiteltiin – vallan tehtiinkin jotain. Kaikki osallistuivat!

Yleensäottaen ihmisluonto toimii niin, että toivotaan syntipukkia, joka mieluiten on vielä ulkoinen. Siispä; jos jollakulla vaikka olisikin tietty todellinen vaiva, sen hoito kääntyy helposti normaliteetin palauttamiseksi asianomaisen lähiympäristössä. Ensin siis tutkitaan, sitten lääkitään ja niitä sairaalajaksoja vain tulee jostain syystä.

Mikäs siis kauniimpaa kuin osoitella sormella neuroepätyypillisyyttä? Vaivattomampaa se on kuin kasvatus; rakastaa, mutta antaa myös rajoja. Ei kuitenkaan ole oikein ruveta työntämään pilleriä suuhun, jos todellinen ongelma on nukkumattomuus ja liiallinen pelaaminen tai ruutuaika. Hyvä, Kanta-Häme!

"Mikä sen kauniimpaa kuin osoitella sormella neuroepätyypillisyyttä? Vaivattomampaa kuin kasvattaminen!"

Kun se vain on yksinkertaisesti niin, että yhteiskunnan rakenteiden muutos iskee aina lujimmin sen heikoimpiin jäseniin. Muutos saatettiin jopa tarkoittaa määräaikaiseksi, mutta mitään takeita paluusta hyvään ei ole. 90-luvun lamasta alkaen myös köyhän perheen lapsen pankkitilisaldo oli koko joukon toimeentulotuesta pois.

Siksi yhteiskunnassa valtaa pitävän tulisi pitää huoli omasta inhimillisestä identiteetistään, koska muuten kaikkien yhteisten asioiden hoitaminen aina väistämättä kääntyy jollain tavalla piittaamattomaksi. Kovakourainen ylhäältäpäin johtaminen on jo historiallinen vitsi – raha kaikkena kaikessa vähän nuorempi, vanha.

Niin – eihän edes New York itse suorita enää kuin kunnianarvoisa vuokratalopoliisi 80-luvulla, mutta siitä ei pidä vetää erheellistä johtopäätöstä, että edes ”työllään elävä” koulutettu keskiluokka olisi silti turvassa. Hyvinvointivaltion romutus johtaa rumaan maailmaan, joka on paha aivan kaikille. Ei pidemmälle tähän suuntaan, kiitos.