Tämä lopputulema ei tunnu juuri miltään

(Kuva: Jari Kähkönen) Teinpä sitten tämän linkkarikuvan, jottei kärjessä olisi
pelkkää tekstiä. Kyllä sillä pullon avaa ja lyijynän teroittaa.

Että minua ärsytti vuosikymmeniä sitten – blogien ja bulletinboardien aikaan – , kun viiteryhmään kuuluvat yrittivät jatkuvasti anonyymisti kolmannen osapuolen moderoimattomalla alustalla räkyttää tiesmitä ”päähänpotkituksi tulemisesta”. No, sellaisia nuo teini-ikäisen tasoisiksi jääneet pellet vain olivat.

Pitäköön kivaa keskenänsä

Olisihan tämä pitänyt arvata: yksityisen turva-alan jatkuvasti vellovassa skandaalissakin minut sivuutetaan, koska aina ennenkin jäin tosipaikan tullen yksin. Ääneen pääsi kaikennäköisiä sössöjä kuten esimerkiksi korttikurssit käynyt soluttautuja-artsu kuudella kuukaudella työkokemusta yhdestä kohteesta.

Minkäsortin vallankumouksellinen sitä tuli oltua

(Kuva: Jari Kähkönen) Joko ne nykyään sanoisivat
tälläistä toimintamallia mobiilijournalismiksi,
vaikka minä olin tehnyt samaa jo kymmenen
vuotta sitten ihan ilman nimikkeitäkin?

Pysähdyin iltakävelylläni merkitäkseni muistivihkoon lähtökohdan; en vain pystynyt vastustamaan tämän maailman nokkimisjärjestystä. Oikeasti en siis tainnut tulla olleeksi minkäänsortin vallankumouksellinen; turha ulista nokkaansaamisesta, kun itse haastoivat kanssani riitaa ja saivatkin sitä.

Hanki elämä

(Kuva: Jari Kähkönen) Harppi-Saksassakin hallitus yritti kahdesti valita kansan, mutta
onnistui siinä vain kerran.

Asenne ratkaisee; näin opetti muinainen työministeri ja nykyinen työtön työnhakija Kaima Lindström Syvään päähän -kirjassaan, kun sen äsken luin. Siitä johtui mieleeni, että anteeksi kuinka; oletko ehkä tarjoamassa/välittämässä työtä vai pyritkö sittenkin myymään uuden elämän lahkossasi tai ihmetuotteellasi?

Syntipukkihyppy – luuletko aina tekeväsi oikein, jos itse vastaat teoistasi?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on näkymä Espoon
Kilon poliisin kellarin ikkunaan muuanna sydän-
talvisena perjantai-iltapäivänä. Se esittää myös
jännästi bonhoefferiläistä ajatusta tahdonvastuun
alaisuudesta; eikömitä?

Olen tiennyt aina, että ihminen syyllistää, menee henkilökohtaisuuksiin ja puhuu asioiden vierestä. Luinkin äsken Tuomas Teporan Sodan hengen, koska sodanajan mielipidetarkkailu sekä propaganda ovat minusta kiehtovia aiheita, joiden kautta voi sitäpaitsi oppia lisää maailmasta ympärillään. 

Kuinka saavuttaa uskottavuus ja menestys omassa tekemisessään?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kysyttiin, mikset ole menestynyt, jos olet muka niin fiksu.
Vastaus annettiin.

Mitä itse tekisit paremmin/miksi kirjoitat näistä asioista/mitä yrität myydä? Siis, jos tekisin kaiken a) täydellisesti julkisesti ilmaiseksi b) vaikuttaakseni fiksulta koska pyrin joksikin c) tyrkyttääkseni omaa tuotetta tai palvelua; sitten saisin kirjoittaa mitä haluan? Puhukaa omasta puolestanne, siellä lokeroissanne!