Viestintä ei maailmaa pelasta, mutta oikein tehtynä siitä ei ole haittaa

Toimittaja Minna-Liisa Riestola kirjoitti 8. huhtikuuta Vaarojen Sanomien pääkirjoituspaikan kronikassa drooneista. Pitäisi saada tietää kaikki heti, koska ei ollut ottanut opikseen siteeraamaltaan tv:n asiantuntijalta Viron kokemuksista. Viestintä ei maailmaa pelasta, mutta oikein tehtynä siitä ei ole haittaa.

Kaveri- ja tunnetaitojen kenkku kääntöpuoli

Kyllikki Kerola mainosti Lieksan Lehdessä 9. huhtikuuta ”mun juttuunsa” – kaveritaitoja, – vastaten pääkaupunkiseutuisen erityiskoulun rehtorin puheenvuoroon kasvatuksesta Helsingin Sanomissa. Kiitos siitä, mutta kun niillä kaveri- ja tunnetaidoilla on kenkkukin puolensa.

Me vs. me-henki

Ollaanko kyllin sivistyneitä puhuakseen paskaa toisesta vain seläntakana? Lisäsin otsikon pöytälaatikkolistaukseen, kun katselin Klassista Suomea. Lähtökohta oli moderni musiikki klassisin instrumentein ja orkesterin esittämänä. Mitä uutta opin siinä sivussa ihmisestä ja maailmastamme?

Jyväskylän turvallisuustilanne on silti yhä lonkeronharmaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Onko kuva synkassa otsikon kanssa vai ei? 
Jos kehitettäisiin verkostollinen turvallisuuspalvelumalli, tilanne-
kuvaa pitävä valvomo voisi periaatteessa hälyttää radiopuheli-
mella myös tämän ravintolan järjestyksenvalvojan apuun, kun
lähikaupassa on tilanne päällä. Tai päinvastoin – sieltä vartijan
ravintolaan, – jos välikohtaus oli sattuakseen näin päin.

Tätä kirjoitettaessa "röyhkeäksi sarjalonkerovarkaaksi" mainittu mies on majoittunut ja syönyt valtiolla jo noin viikon; Keskarin uutisen mukaan näet käräjäoikeus vangitsi hänet äskettäin. Tapahtunut on pieni ihme, mutta siitä huolimatta tämä ei ollut tässä. Pitäisi ajatella enemmän-pidemmälle-paremmin.

Tiedätkö sinä edes mikä vakuutusetsivä on ja mitä sellainen tekee?

YLE:n – nyttemmin ajankohtaisdokumenteiksi kutsuman sekä toisinaan ihan televisiossakin lähetetyn – MOT-ohjelman Jouni Munukka on säännöllisesti muistuttanut yleisöä väitetyistä vakuutusetsivätoiminnan ongelmista milloin missäkin kanavassa. Hänellä on olennainen pahemman kerran hukassa.

Poliisin pillit taisivatkin soida Outokummussa muuttuvan maailman merkiksi

Luin Kari Kauppisen kirjoittaneen Outokummun Seudussa poliisin ajaneen kaupungissa usein autoin siniset majakat vilkkuen ja sireenit huutaen, mutta heittäytyneen jälkeenpäin – nyttemmin valitettavan yleisesti – puhumattomaksi. Kenelle siis ne pillit oikeastaan soivatkaan ja mitä on vuoksensa tehtävä?

Johan nyt on piru, jos joudun tähtensä työhanskoja ja lukkoöljyä kantamaan!

(Kuva: Jari Kähkönen) No, slingi se on tuokin yksiolkaiminen reppu, vaikka ei ajankoh-
taisena aikana päällä ollutkaan. Eikä kyllä linkkarikaan.

Kävelen. Kirjaston kulmalla näen maassa tulitikkuleikin – onneksi jäähtyneet – jämät; on ollut kylmä tuuli kerrankin paikallaan, kun puhalsi kokeilijoiden tulen sammuksiin heti sytyttyään. Sitten ulko-ovi ei lukitu perässäni, sillä telkensä on niin sinimustana, että elävä kudos olisi jo kuoliossa.

Ja hölinpölinpälin

Istuin liikuntavaivaisen boomerin seurassa tämän kotona, kun ovikellonsa alkoi soida. Isäntä itse tiesi oitis kuka asialla oli. Menin avaamaan puolestaan; seurasi oikeiden istuinten arvonta ja sitten ne alkoivat perinteisen. Kävivät läpi ikävertaistensa asiat; kuinka huonona kukin on sekä miten kurjasti asuu.

Hämäläisen turvallisuuskeskustelun maakunnallisia erikoisuuksia

Päijät-Hämeessä eli Lahdessa rautatieasemalle suoraansanottuna kustaan niin usein, että se muodostaa jo hajuhaitan. Eikä ymmärretä mitä pitäisi tehdä. Kanta-Hämeessä taas pelastuslaitos uusii suojaliivit – tuliko uusista ensihoitajat riskikäyttäytymiseen röyhkeyttäviä lohtuleluja?

Että se on sitten kevättä, taas

(Kuva: Jari Kähkönen) Niin kutsuttu havainnekuva siitä niin sanotusta linja-autoasemasta.

Kaksi pentua nahisi-leikkitappeli linja-autoasemalla; kolme änki kirkonmäellä kyttäämään tervehtimään ja kyselemään. Jaa-a. Miten se Susanna Vainiola taas äskeisessä Yle Radio Suomen Kissankehdossa taas luonnehtikaan – tätä kevättä – noiden teinien osalta? Vissiin hormonit hyrräsivät ja reviiriä haettiin?

Militarismin kansallisia erikoisuuksia

(Kuva: Jari Kähkönen) Jos et voi enää panna jotain päällesi, tee siitä matonkuteita.
Ellei tarvita, sitten entisestä tulee käsilaukku.

Useat mediat – itsehankitusti tai uutisoiden toisen uutisoineen – nostivat 27.3:tta sotilaspalkannauttijoiden työssäjaksamisen puheenaiheeksi. Se oli puutteellista työtä; olennainen unohtui tai siitä katsotaan häveliäästi sivuun, jotta siivottomuus – kuin liittyy maanpuolustukseen vain satunnaisesti, jos lainkaan –  jatkuisi iäti.

Lahtelaisten banaali vartijafantasia

Yle Lahti julkaisi eilen illansuussa nettiennakon, jonka audiot ajettiin ulos tänään Koko Suomen radioksi kutsutussa päivälähetyksessä. Olipas matkustaja-jokanaisen haastattelun tekninen äänenlaatu surkea eikä oltu edes itse mukana keskustelemassa asiasta. Ja sitten...voi hoh-hoh ”sisältöäänkin”.

Pöllölaakson Amatööritunnilla oli uutiskynnys hukassa

Olin maanantai-iltana valmis jo kauppakeikalle, mutta silmäni kiinnittyivät Maikkarin netissä juttupariin helsinkisen pintaravintolan kokin ”epäonnisesta kalareissusta Stockkan matalalla”. Syystä, että asia muuten ilmeisesti jää silleen; lauon tässä muutaman kommentin asiasta.

Mikä koskee ihmistä, ei koskekaan vartijaa?

Emeritusprofessori Matti Tolvanen kirjoitti Itäsuomalaisen kolumnissaan (19.3) vinoon jo viikkoja sitten menneestä Lidlin muovipussikohusta. Johan on maailma mallissaan: oppinut lyö työläistä työväenlehdessä, että hienohelmaposeeraajat – keiden vanhemmat ehkä alkujaan olivatkin prole(taare)ja – saavat nauraa.

Häiriköllä on vain ihmisen ikävä vaikeuksien luo

Sonja Ikonen kirjoitti Karjalaisen mielipidepalstalla 20.3:tta bussihäiriköinnistä Joensuussa. Kerron seuraavassa näkemykseni asiasta; missä on vika ja mitä tulee tehdä.