Mikä koskee ihmistä, ei koskekaan vartijaa?

Emeritusprofessori Matti Tolvanen kirjoitti Itäsuomalaisen kolumnissaan (19.3) vinoon jo viikkoja sitten menneestä Lidlin muovipussikohusta. Johan on maailma mallissaan: oppinut lyö työläistä työväenlehdessä, että hienohelmaposeeraajat – keiden vanhemmat ehkä alkujaan olivatkin prole(taare)ja – saavat nauraa.

Ihminen ei – väitetysti – näe, koska hän ei edes tahdo katsoa

Olin aiemmin sitä mieltä, että talvi oli ainoa aika, kun Pohjois-Karjalassa asuminen ei vituta. Sitten seitsemänkympin ja seniliteetin välissä olevat hyvänpäiväntutut sekä ventovieraat kävivät viimeaikoina vaivoiksi pyrkien tarinoimaan niitänäitä. Mihin nuorena sosiaalistui, sitä vanhanakin toistaa.

Asiasta viidenteen, Mark Carney sääntöpohjaisesta maailmanjärjestyksestä

Tulin lukeneeksi litteroinnin Kanadan pääministeri Mark Carneyn puheesta tämänvuotisessa Davosin Maailman talousfoorumissa, koska sitä tyrkytettiin linkkinä YLE:n toimittajan suorastaan järkyttyneessä analyysissä. En nyt kuitenkaan bloggaa Trumpista vaan jostain aivan muusta.

Yleissivistys ei enää ole pääsääntö, oletus eikä avain maailman ymmärtämiseenkään

Y-sanan luin äsken Terhi Nevalaisen kolumnista Karjalaisesta, mutta tokihan olen niin tiennyt kuin nauttinutkin sen hedelmistä jo vuosikymmenet. Kyllä; yleissivistyksen käsite taitaa olla katoamassa, koska yleistä ei enää ole juuri mikään, paitsi ehkä alhaisin yhteinen nimittäjä.

Miksi noiden kanssa ei vain yksinkertaisesti voi keskustella

Onhan tässä tullut maanpyllistyksestä ja asepalvelijuudesta eräätkin tekstit naputettua vuosien mittaan. En enää välitä lukea enkä kirjoittaa kummastakaan, mutta Karjalaisen Terhi Nevalaisen kolumnin jälkeen voin tuskin muutakaan kuin avata tekstinkäsittelyohjelmasta aanelosen Times New Romanin neljätoistaisella.

Elämällä se elämä selviää, sanon minä

(Kuva: Jari Kähkönen) Kai tuoltakin on tänään joku päässyt, valmistunut
tai saanut päästötodistuksen.

YLE-kolumnisti Roope Lipasti on oikeassa, että käyttäytyminen -oppiainetta ei ole; yleisen elämänviisaudenkin hienovarainen taritseminen tuotti pahemman kerran sattumanvaraisia lopputuloksia. Kyllä löytyy myös – niitä hyviä tyyppejä – sujuvia esiintyjiä, jotka eivät osaa mitään eivätkä tee puolta siitäkään. 

Julkkis!?

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen toimituksellisen
käytännön mukaisesti kuvan ja tekstin välinen asia-
yhteys on joko sattumanvarainen tai täysin puuttuva.

Kiitos vaan YLE-kolumnisti Aleksis Salusjärvi; juuri tuota sulan veden aikaista arkeani surkeuttavaa tosiasiaa en olisi välittänytkään kohdata, vaikka kai minä olin sen periaatteessa aina tiennyt. Myös Pirren Visa Koiso-Kanttilan Huostassa-dokumentissa kuvaama nuorelle hokeminen kosketti.

Vanhat vitsit täyden rahan edestä – hävyttömyyttä vai kuolemattomuudenosoitusko?

(Kuva: Meta, Threads ja Ville Siikanen.)  Kuvakaappaus arvostelutarkoitukseen. Korostus minun.

Joskus muinoin Vanhusbookissa tulin lohkaisseeksi muuan viestinnäntuntijan seinällä Amerikan koottujen hullujen talviurheilupäivistä, jottei turvallinen ampuminen rakennetussa ympäristössä ole ihan yksinkertaista. Sen tietävät niin minkätähdenkonstaapeli kuin ylimmäisen välivällyn kiristyksenvalvojakin.

Suorasukaisuus tai -suisuus

(Kuva: Jari Kähkönen)

A6-avolehtiööni vihreiden Snigelin kansien välissä tallentui kuivamustekynän muistiinpano Helsingin Sanomien printistä Inkeri Harjun Elämä&Hyvinvointi -osioon kirjoittamasta kolumnista tästä samasta teemasta. Johan on maailmamme positiivisuudenjanoisen medialliseksi päässyt, pakko sanoa.

Suomalaisen kansalaisyhteiskunnan heikkous ja itsesokeus tympäisevät minua

(Kuva: Jari Kähkönen) Kulttuurisodassa joku onneton piruparka leimataan vastapuoleksi;
tätä härkitään kunnes saadaan taltioiduksi reaktio, jolle sitten hähätellään.

Varatuomari ja tohtoriopiskelija Otso Pohjalainen kirjoitti hyvän kolumnin YLE:n nettiin kulttuurisodasta. Mitättömin ensin. Kuinka kapteeni on voinut olla yleisesikunta -mitään? Ehkä, jos ye:llä ei tuolloin tarkoitettu samaa kuin nyt tai tutkinto oli jo kyllä suoritettu, muttei vielä ylennetty sitä vastaavaan arvoon. 

Ei suuremmin kehuttavaa ja sen kyllä ymmärtää

(Kuva: Jari Kähkönen) Arkistokuva; tuo raksa on muuten jo ajat sitten valmistunut.

Usein minulla ei ole kehumista Kontiolahden kunnasta, mutta nyt on. Kuljin urheilukeskukseksi mainitun ohi; näin kaksi mopoikäistä poikaa katselemassa Höytiäiselle auringonlaskuun keskenään puhellen – istuen huoltorakennuksen katolla – kesällä tenniskenttänä olevan jääkiekkokaukalon äärellä.

Opettajaepäluottamus ei ole koko totuus kouluväkivallasta

YLE:n kolumnisti Tuomo Pirttimaa kirjoitti inspiroivasti ja aiheellisesti opettajien haluttomuudesta puuttua kouluväkivaltaan, mutta pahaa pelkään, että todellisuudessa ongelma ei ole ihan niin yksioikoinen kuin helppo ratkaistakaan. Mitä pakoilemme tälläisen – pitkälti näennäisen – syyttelyn taa?

Ei nappaa – voivoi, koeta kestää

Pitäisikö keskustella Uwa Iduozeen ihmiskäsityksestä, kerrata taas jälleen vartioinnin perusasioita koska Mikkeli vai Konsta Arveliniinko tartutaan kun puhalluttamiskeskustelu kertoi miten omavaltainen poliisi on? Ei nappaa. Jätinpä myös tarkoituksella pokkarin varastolaatikkoon, kun sukukokoukseen lähdin.

Elinkautinen oppiminen on epätoiveyhteiskunnan piirre

YLE-kolumnisti Matias Mäkiranta on taloustieteen maisteriopiskelija Brittein saarilla ja sen kyllä huomaa, valitettavasti. Tuli kirjoitettua elämästä vieraantunut teksti olemattomalle yleisölle. Moniko peruskoulun alumiini (huom. tah. pilk.) sekä tuleva amis – muka – hötkyilee tulevaisuuttaan tähän tahtiin?

Itse päätät lähdetkö koulukotiin, vankilaan, mielisairaalaan tai hautausmaalle – vai kaikkiin peräjälkeen, tässä järjestyksessä

Tämä on juuri näin, valitettavasti. En näe yhteiskunnan edistyneen merkittävästi, jos yleismaailmallisten ihmisoikeuksien kanssa kasvaneista, heidän lapsistaan tai lastensa lapsista on tullut harhaisen haavoittumattomuuskuvitelmaisia. Kyllä sitä kontrollanttia leikkivät tänään niin vanhat kuin nuoretkin – yhtäläisesti.

Korkealentoisuudesta ja suurisuuntaisuudesta luopuminen

Hah-hah-haa. Asettuvatpa opon sekä työnhaun testipsykologin puheet taas kerran arvoonsa. En minä proletaarin poikana liittänyt koulutukseen minkäänlaista arvoa; ja armeija opetti, että valtaa joko on tai ei ole – jokainen luullakseen kadehtimaan laittava, eli häpäisemistä yrittävä, hukkaa vain aikaansa.

Laatikonpohjalistaus

Kirjoituspöydän laatikossani on puristusalusta, jossa ylimpänä on printti bussiaikataulusta; päällään makasi kaksi paperiliittimen yhdistämää A 6 -avolehtiösivua. ”Niinkö metsä tosiaan vastaa kuin sinne huudetaan?” – näyn kirjoittaneeni Vaarojen Sanomien kolumnistin jäljiltä joskus alkuvuodesta.

On aika paljon pyydetty olla onnellinen ja turvassa – samanaikaisesti

Kaveri, jonka olen tuntenut yli 30 vuotta; laittoi Vanhusbookkiin kuvan tyttärensä t-paidasta – rinnuksiin oli painettu psykiatrisen diagnoosin numero ja alle luonnehdinta siitä seuraavista piirteistä sekä elämäntavoista. Sensortin alaraajaproteesihuumoria. Mikä tässä oli vitsi, sekä saako sille oikeasti nauraa?

Puoli pistettä hähättelemättömyydestä

Poliisikansan edustaja Marko Kilven(kok) tavanmukaisessa Iisalmen Sanomien budjettitoiviokirjoituksessa oli inha ajankohtaisliitännäinen. Poliisin resurssien lisääminen vastauksena kaikkiin mahdollisiin ongelmiin auringon alla on maailman huonoin vitsi, mutta näemmä se on silti yhä kulussa.

Oletko sinä sinkku ollenkaan vai jonkinsortin parinvaihtaja?

(Kuva: Jari Kähkönen) Born to wild, eli, en tule ajoissa kotiin päivälliselle?

Alunperin Emmi Nuorgamin muka pariutumisaiheinen kolumni YLE:n netissä vaikutti minusta lähinnä keinotekoiselta yritykseltä käsitellä kaikkea muuta, muttei otsikkona ollutta asiaa. Vaan kyllä siinä ajatuksessa taitaa silti jotain perää olla, että miehet ja naiset elävät eri maailmoissa deittaillessaan.