Lapsiaikuisten maa

Ilta-Sanomien Tuomas Manninen pilkkasi kolumnissaan suomalaista ylettömyyttä tuottaa ruutia taivaisiin, roskia maahan ja tapaturmia päivystyspoliklinikoille vuodenvaihteisin, mitkä tosiaan ovat ihan naurettavia tapoja. Mutta on lapsiaikuisen tai aikuisvauvankin käsite vähintään yhden blogitekstin arvoinen.

Vastenmielinen kuntakokeilu on hoitoideologian viimeinen pyllistys?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tuli lunta eli ei; työllisyyden kuntakokeilu on latu, joka ei johda mihinkään.

Pohjois-Karjalan kunnille myönnettiin peräti kaksikin eri työllisyyden kuntakokeilua, joiden pitäisi alkaa tulevana vuonna. Hiphurraa. Ja työpaikat lisääntyivät...kuinka monella? No, kai tässä nyt sentään edes olemassaolevat työpaikat tulivat vähän lähemmäksi? Niinpäniin. Uskoo ken haluaa.

Ei tämä talo ole olemassa sinun kierroksiasi varten

Jokseenkin noin minulle sanottiin 1990-luvulla. Jos kuulisin sen nyt uudestaan, luultavasti vastaisin seuraavasti:”No, sitäkö varten kierroksia tehdään, että koko ajan vilkuilen ikkunoista pihalle, josko joku on jotain vailla?” Silloin en tainnut sanoa mitään; olin tosikko, ja minulla oli myös kuvitelma ammattiin liittyvästä käyttäytymisvelvoitteesta.

Ihmisarvokeskeisen ja antiautoritaarisen yhteiskunnan puolesta

Kanssaihmisensä selittäminen itseään vähemmän arvokkaaksi on joka hetki vain kahden ajatuksen päässä. Kun se tapahtuu, ihminen ei yksinkertaisesti malta olla sortamatta ”huonompaansa”. Se on ihmisen todellinen luonto.