On vaikea kiittää Länsi-Uudenmaan käräjäoikeutta oikeusvaltioperiaatteen pysyttämisestä, jos istutun jutun keskiössä olevan tapahtumainkulun ei olisi ikinä pitänyt toteutuakaan. Ison Omenan loppiaistragedia oli Yhdysvaltain Minneapolis tai Ruotsin Rådmansgatan, vaikka onneksi sisällössä on paikoin suurikin ero.
Espoon Piispansillalla tehtävään oli käytettävissä valtava mieskarja, jolla oli oletuksena välineet, mitkä Tukholmassa voivat saada vain harvat; se ei liioin kohdistanut kiinniotettuun kaulapainetta toisin kuin poliisimies Minneapolisissa. Tästä huolimatta tapahtui sadan vuoden pahin tragedia, kun kiinniotettu yht'äkkiä kuoli käsiin.
Mitä siis tarkoittavat Securitaksen työntekijöiden pukineiden irvokkaat olkapääheijastimet, jos tehtävällä kaikki vain turaavat omaa teknistä tekemistään eikä kukaan johda kokonaisuutta? Suunnan muuttuessa oikeustoimesta ensiapuun käsketään ensin irti ja ylös; tämän jälkeen johtaja jakaa uudet tehtävät.
"Ison Omenan menehtynyt uhri on traagisinta mitä yksityisellä turva-alalla on tapahtunut sataan vuoteen."
Yksityisen turvallisuusalan koulutusjärjestelmä on pelleily, muttei kuitenkaan vitsiksi hauska. Sen syntysyy on täyttä 1970-lukua oleva ajatus, että jokamiehenoikeuksiin rajautuneet valtuudet piti erikseen opettaa, koska kaikki eivät tienneetkään niitä. Yhtä vähän kuin toiminta normaali- tai erityistilanteessakaan tuli jokaiselta selkäytimestä.
Mokomankin kiulutuksen sijainniksi tuli työn aloittamista edeltävien kolmiaskelmaisten portaiden keskikohta; työsuhteeseen ottamisen jälkeen vaan ennen lisensointia. Alettiin sanoa, että merkityksensä ei ole asioiden osaaminen vaan poistaa tietämättömyyteen tai osaamattomuuteen vetoaminen vastuuvapausperusteena.
Eikö tämä pysähtyneisyys tai sangen julmasti yksittäisiin ihmisiin osuva yhteiskunnallinen riskinhallinta tosiaan liikauta ainoatakaan maamme julkistilan kaikkitietävää puhuvaa päätä? Eipä kai, koska yksityinen turva-ala ei ole kenellekään minkään arvoinen; se otetaan, käytetään ja heitetään pois.
"Yksityisen turva-alan koulutuksen pysähtyneisyys 1970-luvun tasolle ei oikeastaan liikuta ketään."
Ollaan todellakin kahden kiinteän esteen välisessä ahtaudessa, jos yhtäältä vaatimukset ovat nimelliset ja toisaalta tarvittavan tekemisestä saattaa parhaimmillaan – ehkä – jäädä rankaisematta. Moisia oloja voisi ylisanoihin sortumatta huoletta luonnehtia niin esimarxilaisiksi kuin helvetillisiksikin.
Tämän sietämättömyyden poistamisesta tulisi suurin huoli kantaa, mutta kuinkas nyt yht’äkkiä maailma toiseksi myllättäisiin? Sehän olisi tekona vallankumous! Ei pääomasta ikinä riitä turva-alalle; ylhäällä keskiluokka painaa alas, työväenluokka seisoo edessä estäen ja alhaalla kurjallisto takertuu kiinni jalkoihin.
Kaunayhteiskunta tarjoaa sujuvaa sivustatukea niin hävyttöminä herjoina kuin niskaan lentävänä likaavana&haisevanakin; sitä tarina- ynnä moraalitaloudet säestävät myös, sillä sellaiset ovat maailmamme paikoillaan pitävät rakenteet. Jos ne voittava yksilösankari jostain löytyy, hittoako hän yksityisellä turva-alalla aikaansa tuhlaa?
"Jos turva-alaa haittaavat rakenteelliset esteet voittava yksilösankari löytyy, hittoako hän sillä aikaansa tuhlaa?"
Niin. Käräjäoikeuden mukaan asennon, sen väitetyn korjaamattomuuden siinä kuin oletetun tarkkaamattomuudenkin vaikutus sydänpysäykseen jäi näyttämättä, mutta väitän jottei saman ehkäisemiseksi vastaisuudessa tapahdu tyhjää enempää. Paitsi häpäiseminen pidättymään pykälän sananmuotoon ja seurauksilla pelottelu.
Edellytettäisiin koulutusuudistusta, jossa yksityiselle turvallisuusalalle ei pääse ilman vuosien tutkintoa missä opetellaan erityistilanteiden hoitoa vaihtelevin kokoonpanoin – mukaanlukien johtajana toimiminen. Toinen puoli olisi todellisuudessa olemassaoleva työpaikkatason kertaus- ja täydennyskoulutus.
Keskeisin ongelma on epäonnenpyörä. Ostaja tahtoo vain halpaa ja tottelevaista turvallisuuspalvelua, työnantaja joustavan tietämättömän manipuloitavissa olevaa työvoimaa sekä...työvoima itse…päästä nimellisellä koulutuksella koville palkoille helpossa työssä. Kuinka näissä oloissa voisi mistään mitään tullakaan?
"Ostaja, työnantaja ja työnantaja muodostavat kolmestaan turva-alan kehityksen estävän epäonnenpyörän."
Suomen yksityinen turvallisuusala sekä poliisin ja rajavartiolaitoksen avuksi asetetut järjestyksenvalvojat erityisesti ovat vakavissa vaikeuksissa. Ison Omenan tragedian kuljettua käräjäoikeuden läpi saa sanoa, jottei tuomio ole sellaisenaan pelkästään hyvä uutinen. Oikeusvaltio kesti, mutta hinta oli hirvittävä!
Onko turvallisuusala muuttumassa DDR:ksi, joka oli sen tunnustaneille valtio ja tunnustamattomille Neuvostoliiton miehitysvyöhyke? Muistettakoon, että tuossakaan poliisivaltiossa kaikki eivät kuuluneet suorituskykyisimpään kovaan ytimeen, jota – kunnioitettiin, pelättiin tai vihattiin – vaan silti aina toteltiin.
Kansanpoliisin punakäsivarsinauhat ja sisäministeriön rykmentin pikkupojat saivat usein piiloutua tai tuta kansalaisten vihanpurkauksen nahoissaan, koska – kröhöm – jotain vain puuttui. Varoitan siis vakavasti riekkumasta vapauttavan tuomion vuoksi – tehtävää riittää yhä, jos siis turvallisuusalalla on oleva tulevaisuus Suomessa.
Sikäli, jos siis käräjätuomiosta ei valiteta ja se tulee lainvoimaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.