Pidä just toi ilme!

(Kuva: Jari Kähkönen)

On tässä sen verran valokuvattu ja malleja ohjattu, jotta todellakin tiedän poseeraamisen. Ihminen on – tarkoituksella – olevinaan jotain, mitä ei oikeasti ole. Urheilukaupan myyjä haluaa minun ostavan ne sandaalit – reserviläinen taas kauppaa suurelle yleisölle isänmaallisuuttaan. Rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Lauantaina aamupäivällä kuulokkeissa soi Anna Keräsen juontama Club Millennium, vasemmalla pöydänkulmalla nökötti teemuki ja näytöllä oli auki YLE Joensuun Emilia Saukkosen omituinen nettijuttu Marika Varpeniuksen reserviläisyydestä. Oli ilmeisesti samanaikaisesti mökkeilty Liperissä, kun reserviläisyyspykälät muuttuivat.

Maamme olisi muuten aika valmis, jos ei olisi reserviläisiä, jotka ensin ihmettelevät ”mitä mä täällä teen”, mutta sitten alistuvat kohtaloonsa ja alkavat ainakin olemaan tekevinään – soveltuivatpa osasivatpa kestipä kuntonsa eli ei. Sellainen johdettavaksi alistuva laumasielu ihminen noin karkeasti ottaen vain on. Sillä tämä järjestelmä pelaa.

"Noin karkeasti ottaen ihminen vain on johdettavaksi alistuva laumasielu. Rakastaa ja tulla rakastetuksi."

Moinen on poseeraamista, koska ihminen luulee olevansa isänmaallinen ja haluavansa palvella armeijassa, vaikka etenkin juuri nyt rajasta puhuttuna todelliset koulutukselliset tavoitteet puuttuvat eikä sotilaallinen konflikti ole lähimaillakaan. Opeteltiin ulkoa olematon käsikirjoitus ja esitetään itsenäisten valintojen yksilöä.

Samalla totteleminen on mennyt luihin sekä ytimiin. Kuinka muuten reserviläinen voi olla höpsöliini, joka ei käsitä olevansa armeijaa varten ja olevansa kykenemätön esittämään sille mitään vaatimuksia tai asettamaan ehtoja? Älkääkä viisastelko Rajan ja P...hyi saatana...en sano...välisestä erosta. Samaa armeijaa ne ovat, sillä hyvä.

Kauheinta kaikesta jutussa on lopun kuittaus, että no sitten mennään eikä se ole kummempaa kuin matka Lapista Pohjois-Karjalaan mökille. Ajattelinko itsekin joskus näin? Senpä edestäni löysin, kun yritin Kutsunta-asiain keskuslautakunnassa – jälkiviisaudessa harhaisesti – argumentoida järjestelmää vastaan järkiperustein.

"Ihminen poseeraa, oppii ulkoa olemattoman käsikirjoituksen ja totteleminen menee luihin sekä ytimiin."

Järjestelmää, joka on kieroileva pelleilylaillinen johtajavaltainen itsetarkoituksellinen läpinäkymätön umpio ilmeisine vanhoine vitseineen. Sellaiselle olet aina pelkkä käytettävä resurssi, joka itse saa vain osallistumisen riemun. Sikäli, kun nyt koettelemuksen siinä vaiheessa vielä sellaistakin tuntee.

Jos siis olet Lapissa asuva rajan reserviläinen, voit todellakin joutua ajamaan Etelä-Karjalaan yksityisautolla omalla kustannuksellasi, koska joko julkisia kulkuvälineitä ei ole tai ne eivät sovellu käytettäviksi. Armeija on liian tyhmä; ei tajua maailman muuttuneen ja on turhan kankea hoitaakseen asiat oikein näissä puitteissa.

Sen ajattelu on vääristynyt sekä tärkeysjärjestys sekaisin. On verkkoympäristöt reserviläisen valmistautua harjoitukseen kohottamalla kuntoa ja tutustua opetuksellisiin tavoitteisiin, sillä tämä on järjestelmän etu. Mutta matkakulut taas hoidetaan miten sattuu, koska osallistuminen on rangaistuksen uhalla pakollista.

"Järjestelmän ajattelu on vääristynyt ja tärkeysjärjestys sekaisin. Matkakuluista ei piitata, koska osallistua on pakko."

Muistan, vaikken välittäisikään, kun tein vastaselitystä lautakunnalle. Näin sieluni silmin kuinka valituksestani lausunnon antaneet yliluutnantti ja everstiluutnantti nauroivat ivallisesti selostukselleni kunnostani sekä taidoistani. Ettei minua kertausharjoituksessa, jonne kulkeminenkin olisi pitänyt maksaa yli puoliksi itse, edes oikeasti tarvittaisi.

Oma ratkaisuni ei sinua täällä kaivata-et mene minnekään-maksa itsesi ulos velvollisuudestasi lääkärintodistuksella tai junaliput sitä täyttämään -valintaan oli kieltää mokomankin maanpuolustuksen olemassaolo-oikeus. Olin kummallinen mies; menin jumiin, koska armeija itse ei noudattanut omia sääntöjään.

Olin vain tietämätön; luulin hyvin menneen ja järjestelyiltään toimivan aiemman kertausharjoitusmuiston osoittavan jotain. Oikeasti se oli vain ollut, koska niin välinpitämättömän tempoilevan ennustamaton järjestelmä on. Olet velvollinen eli käytettävissä ja niin kutsutut oikeutesi voidaan koska tahansa tuosta vain sivuuttaa.

Tämä oli kaksiosaisen postaussarjan ensimmäinen osa; toinen julkaistiin tässä blogissa 25.7.24.