Kyllä joku ne puurot ja vellit lopulta sotkee kuitenkin

Näyn kirjoittaneeni muistiinpanoihin ranskalaisen viivan:”Vaikka itse olet asiallinen, kyllä joku ne puurot ja vellit sotkee kuitenkin”. Kuulin sanonnan ensikertaa Pertti Salolaisen suusta, kun YLE:n tv-uutiset haastatteli puolueiden puheenjohtajia presidentti Koiviston heille pitämän puhuttelun jälkeen.

Nokian paperia pukkaa taas – kuinka käynee nyt – yksilöiden ajassa?

                  Tämän kun bloggasin; ylläoleva Robert Wyattin Age of self 

                  soi samalla mielessäni. Video: Youtube.

Ette taida muistaa 90-luvun lamaa sekä Nokian Paperia, paperitehdasta, jonka johto koetti onnistumatta ottaa ensin tylytys- ja sitten selitysvoiton koko suomalaisesta työmarkkinajärjestelmästä? Tapaus palautui mieleeni, kun reilun viikon kuumana ollutta Keitele Groupin asiaa katselen.

Voi ei, yleisöjulkisessa somessa saattaa joutua tekemisiin YLEISÖN kanssa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Raapaisin otsikkoluonnoksen viimeiseen Moleskinen Cahieriin, joka minulla on; kolmannes sivuistaan on täynnä. Vain se erästään sai kärsiä; poimin äkkiä ylös marketin lattialta huolimattomuuttani pudottamani omaisuusesineen ja maiharin sivutaskussa ollut vihko ryttäytyi; parinsa vieressään, lyijykynä, katkesi kahtia.

Nuorista te olette huolissanne kaiken viimeksi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin torstaina Pogostan Sanomat ja siinä ohessa niin kutsuntojen päättymisestä tehdyn uutisjutun kuin pääkirjoituksenkin. Päätoimittaja Jyrki Pönkkä oli olevinaan huolissaan nuorten terveydestä, jonka huonous heijastui kielteisesti palvelukseen määrättävän ikäluokan osan pienuuteen.

Homo sovjeticus, ihminen uskoo mitä haluaa ja Yle Peräkylä työmarkkinatunaroi

      (Kuva: Jari Kähkönen) Työskentelin jonkin aivan muun jutun kimpussa, kun satuin kohdal-

      le; uutisoin asiasta ja pidin ruudun sen jälkeen arkistokuvana. Itseasiassa; hetkinen; sehän 

      oli muuten tes-halpuutuskeissi vuokratyövoimalla, joten tämä ruutuhan on sittenkin synkas-                sa otsikon kanssa.

Nytkö se selvisi, että ”miksi Jeppe janoaa valeuutisia”? Vähintäänkin Ville Hytönen laittoi Ylen nettisivuilla pöydälle vahvan hypoteesin, joka edistää merkittävästi asiaan liittyviä pohdintoja. Ihminen kykenee niin hyvään kuin pahaankin – huomionkipeyksissään.

Loputon ihmisarvon metsästys

(Kuva: Jari Kähkönen)

Synnyin työväenluokkaan ja ehdin olla proletaari parikymmentä vuotta kaikkinensa ennenkuin tulin hät’hätää elämänsyrjässä kiinni roikkuvaksi prekaariksi. Ah, kuinka monasti mielestään paremmintietävät ovatkaan yrittäneet määritellä tietoni tai kokemukseni puolestani – pyytämättä.

Mikä kerran menee, se toki mennä joutaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Wanha ja vähemmin vanhempi; linkkuveitsellä teroitetun 
korjauskynän jämät, mekaanisen matkakirjoituskoneen ajoilta, kuvattuna jo vuosia
sitten poistoon menneen läppärin näppiksellä.

Mahtaakohan kukaan tämän lukeva olla sitä ikäluokkaa tai niin yleissivistynyt, että tajuaa hakukonettamatta otsikkoni olevan 60-luvun Engelbert Humperdinckiä, jonka Joukolle ja Kostille suomensi Juha Vainio? Edes. Se taas mennee ohi kaikilta, että sama ajatus esiintyy myös Nietzschen Zarathustrassa.

Hätäkeskuslaitoksen ongelmat

(Kuva: Jari Kähkönen) Tavanmukainen poliisiautokuva vuosien takaa; no, onhan
siinä nyt edes lunta maassa.

Ai tämäkö se olikin kaiken takana? Vähänpä kykenivät tv:n niin kutsutut realityohjelmat todellisuudesta kertomaan, vaikka saivat rampata ynnä luuhata häkessä vapaasti. Asiakkaiden uusavuttomuudelle ja huomionkipeydelle naureksittiin, mitkä ovat olemassaolevia ongelmia, mutta eivät koko totuus.

Rikosseuraamusala korkeakoulutasolle – juuri muuta ei ole tehtävissä

Rikosseuraamusalalla on henkilökuntapula, uutisoi YLE. Sitä minä tässä vaan bloggaan, että kun oikeasti kysymys on valtion säästöohjelman seurauksista vain nimellisesti; tarvittaisiin suurempaa uudelleenajattelua, jossa rikosseuraamusalan koulutuksen taso ja toteutuspaikka muuttuvat merkittävästi.

Kirkonkylään uusi kauppa – aloitti jo aiemmin syksyllä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin jo kuukausia sitten Kontiolahden Kirkonkylän Puskaradiosta Facebookista aidosti sissimarkkinointityylisen epämääräisen vihjauksen, että apteekin talossa aloittaisi vanhan tavaran liike, mutta sitä seurasi hiljaisuus. Kiersin siis eilen illalla koko rakennuksen ympäri saadakseni kysymykseen selvyyden.

Mutkia oli matkassa vielä enemmän ennen JoJoa ja Walttia

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin Pielisjokiseudusta, että Kontiolahden kunnanvaltuusto päätti budjetin, sekä kävi keskustelun – huokaus – joukkoliikenteestä. Yksi ölisi tyhjien bussien ajamisesta tunnin välein, toinen koetti vetää kotiinpäin ja kolmas halusi jonkin ihmeen selvityksen...ööö...”Taivas varjele, mitä sieltä tulee”?

Olisiko ollut mitenkään mahdollista kysyä?

(Lähde: kuvakaappaus yle.fi) Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen. Korostin ovenpielen tarkas-
tusmerkkiä sinisellä huomiokynällä.

YLE Porin Tapio Termonen kävi sairaaloissa tekemässä juttua varkauksista, minkä tähden sai haastatella osastonhoitajaa, mutta vaikka seistiin samassa kuvassa tarkastusmerkin kanssa – ei sanaakaan vartijoista. Olisi varmasti kannattanut, koska; kuka muukaan voisi asioille jotain tehdä?

Miltä kaikki näyttää – oletteko te ihan tosissanne?

Pohtiessani kohua pääministeri Sanna Marinin(sdp) itsenäisyyspäivän aatonaaton vietosta; kysyn, että onko tilannekuva täysin out, koska jokainen näyttää panevan sen sisällöksi mitä huvittaa. Somekansa ja viihde- sekä politiikan toimittajat näkevät maailmasta vain puolet eivätkä sitäkään ymmärrä.

Kommentointi kiinni

Et(te) sitten usko(nut) selvää suomen kieltä:"Jos kommentointi ei pysy asiallisena, se loppuu." Asiattomien kommenttien sisällöt poistettiin, mutta jämät jätettiin näkyville sanoen selvästi mitä oli käynyt sekä miksi. Kahden(1,2) merkinnän kommentointi estettiin kokonaan ja syykin siihen ilmoitettiin.

Estikö se minua? Ei.

(Kuva: Jari Kähkönen) Homonymiana: minä sinulle agendan näytän. No, edes ylivuotises-
sa kuvituskuvassa, kun ei ilmaiseksi huvita tuoreempaakaan tehdä.

En saata sanoa, ettei minua olisi varoitettu, kun kolmessakympissä aloin tehdä paluuta kynämieheksi. Kontrollin värväri kertoi kyllin ilmeikkäästi turvallisuusalan sisäisestä ilmapiiristä – sikäli, kun kentällä olisi muka oikeasti oltu yhtään toimistoa tervehenkisempiä. Juttuja ei olisi ollut pakko kirjoittaa omalla nimellä.

Ei täsmää

Palautin vast’ikään kirjastoon Juha Räikän Salaliittoteorioiden filosofian, mikä lisäsi tietoani ja ymmärrystäni tästä ajankohtaisesta sekä painavasta aiheesta. Mitä jos ulosanti ei täsmää esiintymiseen tai esiintyminen asemaan? Siitä alkaa todellisuuden suodattaminen, mikä voi myös muuttua salaliittoteoriaksi.

Vai haluaisit sinä tietää, että kenen kanssa riitelen

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä kuva tuli tehtyä ihan silkkaa piruuttaan, kun ostin
markkinoilla hengähdystaukoa pitäneeltä helppoheikiltä vain kuution muistilappuja
ja konttorikirjan; kokonaista muovikassillista paperitavaraa en olisi tarvinnutkaan.

Tässähän muistuu suorastaan mieleen Politiikka-Suomen Stubb-haastattelu, jossa nimeltämainittu sanoi, ettei enää ala kansanedustajaksi tai ministeriksi Suomessa. Että on mulkvisteja, joita hän ei enää koskaan halua lähelleen. Näin ajattelen itsekin turhanuteliaista riidanetsijöistä – olivatpa mitä sorttia hyvänsä.

Siviilipalveluksen militarisointi on pelkkä päiväuni – ette te tätä voita

(Kuva: Jari Kähkönen) Luuletko, että tälle tilannepaikalle olisi kaivattu komennuskun-
nallista siviilipalvelusmiehiä tekemään – mitä?

Onko armeija maata vai maa armeijaa varten; muuten kuin tätä kysymällä ei voi alkaa pohdiskelemaan perjantaista parlamentaarisen asevelvollisuuskomitean mietintöä. Asevelvollisuuden säilyminen, vaikka kaikki ympärillä sortuu; osoittaa pahaisesta tarvekalusta tulleen käsittämätön ja suuri yhteinen puhumaton pyhä.

Someavautumisella voi olla arvaamattomat seuraukset

(Kuva: Jari Kähkönen) Muinainen Työtuomioistuimen oikeustalo eli tuntijoiden
kesken ihan vaan Kaivarin Kartano. Joidenkin avautujien asia päätyi sinne.

Ellet olet yrityksen, toimialan tai ammattikunnan puhehenkilö; mietipä pari kertaa ennenkuin puhut julkisesti identiteetti ja kytkökset näkyen. Etenkin, jos kritisoit, annat neuvoja, väittelet tai jaat yleisölle tietoja niistä sille ensimmäisenä kertoen. Yhteiskuntamme on mitä on – ei some sen perusteita ole paljoa muuttanut.

En minä tätä siksi tee, koska haluan olla kaverisi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Muuan Kontrollin toimituksen poliiseista katsoi asiakseen kertoa, että ei ollut useinkaan pitänyt siitä mitä kirjoitin, mutta hyväksyi ne, koska kriittisyyteni loi vaikutelman journalismista. Kah, siinäpä työväenluokkainen tyrkky rukkasvirkamies kertoi olennaisen luulotelluista keskiluokkaisista arvoistaan.

Anteeksi, voitko hankkia ihmis- ja yhteiskuntakäsityksen?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olin juuri saanut teen juotua YLE:n valtakunnanverkon Paula Jokimiehen Paikka auringossa -musiikkiohjelmaa kuunnellen. Uutisten jälkeen lähetys siirtyi Itä-Suomeen, jossa uutisjuontajat Marja-Liisa Kämppi ja Anne-Pauliina Rytkönen sanailivat  lähetysjuontaja Tapio Räihän johdolla – työttömyydestä. Voi ei.

Rikostoimittamisen kurjuudesta

(Kuvan lähde: kuvakaappaus mtvuutiset.fi) Saanko kohteliaimmin tiedustaa, että kuka on
se oikeustieteen professori, joka ei kuitenkaan näy eikä kuulu itse videossa? Keltainen
huomiokynä minun. Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen.

Jos ei mennyt hyvin keskellä viikkoa, tahti pysyi yhtä huonona loppuun asti. MTV teeskenteli paljastaneensa suuremman luokan epäkohdan ”haltuunsa saamallaan” videolla, jota kommentoi yksi pihallaoleva päivystävä tohtori ja ilmeisesti koskaan sisälläkäymätönkään hallintolakimies poliisipuvussa.

Erinomaista, suorastaan keskinkertaista

(Kuva: Jari Kähkönen) Vuosia sitten oltiin markkinoilta tulossa, kun bensa-asemalla poliisi
suoritti liikennevalvontatarkastusta, jolloin oitis tempaisin pokkarin olkalaukusta. Kuvaa
on käsitelty poistamalla siitä tarkastetun auton rekisteritunnus.

Hoh-hoijaa. Maikkarin rikostoimituksen päälliköksi mainittu Jarkko Sipilä oli keskiviikon myöhäisillassa haastattelevinaan poliisiylitarkastaja Mikko Eräseksi kutsuttua puhuvaa päätä lineaaritelkkarin Rikospaikaksi nimetyssä slotissa. Tuo puuduttavuuden huippu oli kuin Pohan pressitiedote; vaikeni olennaisesta.

Varoituksesta tuli sitten jokin omituinen työelämän rikesakko

(Kuva: Jari Kähkönen) Erään elämän-
muutoksen tullen tuo kansio lensi
kaaressa roskiin ja nimilapun pil-
koin palasiksi saksilla.

Olikohan minulla ensimmäinen koskaan kirjoittamani blogi, kun hakusanoissa näkyi ”työnjohtajan käsky varoitus autonkuljettaja” tai jotain? En minä muuten, mutta kun toissapäivänä kuuntelin kummissani yhden eläköityvän pääluoton radiohaastattelua, jossa tämä sanoi niitä jaeltavan tätänykyä kuin karkkia. Onko varoitus joku rikesakko?

Pienvandalismi nurkissasi, eli, mitä tehdä postilaatikkojen rikkojille

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuorisohenkilö harjoitti tahallista rajoja rikkovaa
käyttäytymistä, eli, pikkuvandalismia; liikekeskuksen kivilaatalla on
poltettu kumia mopon takarengasta sudittamalla.

Jos haluaa ja kykenee toimimaan välittömästi, voi käyttää yleistä kiinniotto-oikeutta ja hätävarjelua. Tämä kuitenkin edellyttää käsitteiden tuntemusta, oikeiden otteiden osaamista sekä etenkin kykyä perustella toimintansa jälkeenpäin. Kosto ja rankaisu eivät ole sallittuja niiden varjolla.

Jottei laavusi palaisi

(Kuva: Jari Kähkönen) Joku tulipaikka jossainpäin maakuntaa; ei Utransaari.

Joensuun Utransaaressa paloi männäyönä laavu, mikä antaa aihetta pariin sanaan.  Maakunnassa on mielestäni huono asenne virkistys- ja ulkoilualueiden turmelemiseen; asioihin ei suhtauduta asioina vaan omituisen fatalistisesti. Tapahtuu vain eikä mitään muka mahdeta. Mahdetaanpas. Paljonkin, itseasiassa.

En minä ainakaan olisi antanut sitä Jopoa pois

Ylen oikeustoimittaja Päivi Happonen bloggasi huijarin omastatunnosta kärkenä yksilön epäoikeudenmukaisuuskokemus, kun polkupyöräkauppaa tehdessä meni niin rahat kuin omaisuusesinekin – kieroudella. Tälläistä kuviota veivaavat ovat myönnettävästi ovelia. Mitä siis olisi pitänyt tehdä?

Esimiehyyden nukahdus

Benjamin jonotti kolme päivää teltassa ollakseen ensimmäinen, joka astuu pikaruokaravintola KFC:n vain siksi, että voisi kieltäytyä ilmaisista kanaruuista. Teko oli solidaarisuuden osoitus tuotantoeläimille.#viralvegans#lovewins #notwings pic.twitter.com/wpanM5NU5B

— Ina Mikkola (@InaMikkola) November 11, 2021

Jos et sitä jo ihan itse tajunnut, ylläoleva on upotettu twiitti.

Kaikki kaatui ohjaajan tai tuottajan poissaoloon ja Lehtisen juontamiseen

Maamme tv:n ainoa rikos- ja oikeusohjelma, Maikkarin Rikospaikka; on pidentynyt varttitunnilla, koska sen keskelle lisättiin Murharyhmä                            -paneelikeskustelu. Ensiesitys kertoi karusti liian kokeneesta konkarista työssä missä ei pärjää sekä matalan organisaation riittämättömyydestä.

Minulla on jo kaikki He, Ne ja Se minkä tarvitsenkin

Voikohan blogiini jälleen linkittää Lärvikirjassa? Ainakin jotkin Laakkosmedian verkkoon päässeet hakukonettivat minut ja jakelivat keskenään suoraa linkkiä tänne, kera luultavasti erittäin epäsympaattisten saatesanojen. Moista ei ollut voinut puoleentoistavuoteen tehdä, kiitos halla-aholaisten napituksen.

Koiranokkapokka

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä oli ensimmäinen koirakuva, joka tuli vastaan arkistossa.

Tuli eilen luettua nopeasti asiattomuuksiin karannut ja yhtä vitkaan alustaltaan poistettu keskusteluketju koirien sekä niiden omistajien yhteentörmäyksistä Naamakirjan Joensuun puskaradiosta. Postasin siihen itsekin, joten yleisen edun vuoksi koetan parhaani mukaan tässä palauttaa mieleen teesini.

Valtio pitää asevelvollista itsestäänselvyytenä ja oppikin voi kaataa ojaan

Luin parilta Lärvikirjan seinältä kiehtovaa sisältöä, mutta nimet jätän sanomatta koska toinen heistä ei mielestäni ole kiistattomasti julkisuuden henkilö. Mitä pitää ajatella tästä yleisönosastokirjoituksesta tai kun paikallispoliitikko-lääkäri on todellisuudenkieltäjä-salaliittoteoreetikko?

Tässäkin yhteiskunnassa te kasvatatte itse omat lapsenne

Ihmiset ovat mitä ovat; he kasvattavat lapsensa – tai pikemminkin jättävät kasvattamatta – niinikään mitensattuu. Yhteisöllisyys taas on nyt joko vitsi tai kulttuurisotapolitikointia oman uran edistykseksi. Valitettavasti siis usein ei muu auta kuin kiinniotto sekä rikosoikeudelliset ja/tai lastensuojelulliset toimenpiteet.

Kontiolahden apteekin sisäänkäynti pitäisi uusia

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kontiolahden apteekin ajoittaisena itsekävelevänä ja liikuntaesteisiä – siellä huomattavasti useammin asioivia – asiakkaita tuntevana haluaisin kehittää apteekin palveluita. Sen sisäänkäynti on nykyään mallia 1980-luvun säästöpankki, jossa liikuntaesteiset asioivat vain harvoin ja tällöinkin avustettuna/saatettuna.

Tarve päästä osalliseksi toisen tarinasta

Oletko koskaan ajatellut, että mistä johtuu kanssaihmisen tarve kysyä jotain ihan itsestäänselvää tai sitä minkä olit kyllä kertonut äsken postaamassasi? Eikä tämä ole missään tapauksessa yksinomaan sosiaaliseen mediaankaan rajautuva ilmiö. Niinpäniin; näin tekemällähän se ressukka hakee vain yhteyttä toiseen ihmiseen.

Edesvastuuttomien ja osaamattomien amatöörien onnenkantamoinen

Edellisen blogimerkintäni muistiinpanot päättyivät:”Maallikot, siviilit, amatöörit sekä vapaaehtoiset! Oliko ihmisellä vielä suurempia riesoja?” Ja sitten näin eilen illalla kuinka lauantaisin ilmestymätön Heilakka oli sunnuntaina jaettu postilaatikkoon; samalla hetkellä sanani muuttuivat toteutuneeksi enteeksi.

Ammattilainen arvioi tilanteen ja toimii asianmukaisesti, koska siitä hänelle maksetaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Irtaimistovarasto se on tuokin; ei tosin minun.

Kuulen kuinka irtaimistovaraston ovi avautuu, mutta avaaja ei virka sanaakaan eikä astu kynnyksen yli; yht’äkkiä valot sammuvat ja ovi suljetaan hiljaisuuden vallitessa. Hoh-hoh; 46-vuotiaaksi piti elää, jotta opin pelkän valojen sammuttamisenkin voivan olla suoritus, mikä vaatii tekijäksi ammattilaisen.

Sankari paljastui vain ihmiseksi, eli, mitähän sekin nollatoleranssi oikeasti tarkoittaa?

(Kuva: Jari Kähkönen) Se siltasortuma oli sen illan kovin juttu; näin muistelen, kun tätä
kuvaa nyt katselen.

Realityksi kutsuttua mainosta on nähty televisiossa pian parikymmentä vuotta; no, nytpä paljastui totuus. Moniko tekijä meni muuten töihin viranomaiseen, jota muka seurasi? ”Sankareiden” – suorittavan tason duunareiden – parhaimmillaan keskinkertainen hengenlento ei koskaan tehnyt minuun mitään vaikutusta.

Kadonneen tossupiirin metsästys, osa 2

Vitriinit ovat ihan oikeasti lukossa ja kassa avaa ne tarvittaessa
kaukosäätimellä. Koska juoksukaljat tai -siiderit. Ei olla Joensuussa.

Uskomatonta. Oli Prisman murto ja puukotus, sekä nyt löytyi väkivaltainen myymälävaras; tästä huolimatta Joensuun Voimatiellä ei herätä laittamaan asioita kuntoon. Jatketaanpa siis juttua jalkaisin toimivasta vartioinnista, mutta tällä kertaa yön sijasta keskitytään liike- ja päiväaikaiseen toimintaan.

Tilannekuvia, kiusallisuuksia ja uhkia

Kommentoin eilen Rysky Riiheläisen FB-seinällään julkaisemaa Maria Nordinin kuvaa ja jatkan ajatuksiani tässä. Mitä olisi opittava tilannekuvasta, jotta tulevana aikana menestyttäisiin paremmin? Olemme muuten luvalla sanoen aika pahasti takapajulla oikean turvallisuusajattelun ja -menettelyn suhteen.

Yksinäisyydestä, yhdessä elämisestä ja ihmisyydestä

Teini ölähteli kadun toiseltapuolen; se käytti Pohjois-Karjalan puvun eli työpukukankaisia housuja, ja seurana oli kaksi vertaistaan. En vastaa, joten alkoipa sitten nimitellä. "Turpa kiinni, nulikka! Jos se ei pysy kiinni, sinullekin löytyy vielä tästä yhteiskunnasta koppi, minkä oven saa lukkoon", ärjyin. 

Perjantain pikapalat

Heitän tässä pari kommenttia ajankohtaisiin aiheisiin, jotka nousivat äkkiä perjantain uutispäivänä eli Kesärannan jatkokohusta ja Joensuun Prisman puukotuksesta. Molemmat taitavat olla pikapaloja eli pikkujuttuja, mutta sivuavat kuitenkin turvallisuutta kyllin, että haluan sanoa niistä jotain.

Minä, asiantuntija

(Kuva: Jari Kähkönen) Liikaa pohtiva ja vääriä asioita harrastava proletaari tai intellektuaali
vailla keskiluokan asenteita ja koristeita tarvitsee jonkin tavan käsitellä ajatuksiaan.

Näyn kirjoittaneen tuollaisen otsikkoluonnoksen, kun oletettavasti olin juuri katsonut Ronald Reagania käsittelevän dokumenttisarjan avausjakson. Ajattelin reaganismia; muuttuuko jokainen tarina lopulta todeksi, jos sitä muokkaa kyllin hartaasti ja toistaa riittävän usein? Tuskinpa, mutta kokeillaan silti.

Videokommentaari

(Kuva: kuvakaappaus Chosenone/Youtube) Blurrasin kaikki näkyneet kasvot, koska
niillä ei ole vastaavaa merkitystä blogitekstilleni. Kuvasitaatti arvostelutarkoituk-
seen. Mustat nuoli ja neliö minun.

Tässä iltana eräänä tein huvikseni tavanmukaisen haun sanalla vartija Youtubesta ja löysin sieltä videon, johon en linkitä. Sanon tässä postauksessa muutaman sanan asiasta, koska aiheensa lisäksi se valottaa Reilan turvapalveluiden toimintaa käytännössä. Itse kinaan tai osallisiin en välitä ottaa mitään kantaa.

Ja te ette sitten saaneet edes turvallisuustarkastusta tehdyksi?

Jatkan juttua Hämeenlinnan ammuskelusta, jonka poliisiosapuolen toiminnasta ei uutisten mukaan käynnistetä esitutkintaa. Se ei ole ihmeellistä, koska onhan kyse ollut täysin päivänselvästä hätävarjelutilanteesta. Ihmeellistä taas on, ettei sitä pystytty näin mittavasta resurssien keskittämisestä huolimatta välttämään.

Nytkö te kaikki olette sitten valmiusyksiköitä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tilannekuva ei ole ajantasainen: lehdet ovat jo pudonneet puista.

Keskiviikkoinen Maikkarin Rikospaikan Vinkkimiehet -naureskelu tilannekuvalle pani alkuun pohdinnan, josko maassa on kompastuttu sanamagiaan ja näitä niin kutsuttuja valmiusyksiköitä on ihan liikaa. Pieni suunpielivirne myös höpelöille, jotka klikkailivat v-sana -tägiä blogissani; mitä ikinä luulitte siellä näkevännekään.

Omavartiointi hullun hommana: "oikeutesi" ovat vastuuvapaus- ja anteeksiantoperusteita

(Kuva: Jari Kähkönen) Tuollakin portilla taisi alunperin olla omavartija.

Mieleeni johtui tähän liittyen käyty keskusteluyritelmä, jossa eteläkarjalaisoletettu turvamyyjäpuolustelija yritti tukkia suuni pakkokeinolain yleisellä kiinniotto-oikeudella. Ajatuksenvaihdon paras puoli taisi olla lento bittiavaruuteen, kun sen käymisalustaa uudistettiin. Usko huviksesi; ei sinulla ole mitään oikeuksia.

Ihmisluontoa bongaamassa

En tiedä mitä tapahtui; olin tekemässä kuvituskuvia ostoskeskuksen
järjestyksenvalvonnan toimintamallien muutoksesta kertovaan
lehtijuttuun, kun ne vain yht'äkkiä juoksivat kamerani eteen.

Olin Helsingissä piirivartijana lähdössä lailliseen ammattijärjestön julistamaan lakkoon. Peitin Securitaksen natoneuleen merkit öljykangastakillani, nostin repun pykälään ja odottelin kyytiäni jalkakäytävällä. Vierestä käveli ennen kilpailutusta samaa firmaa ollut respa, joka mielestään vitsaili hauskasti ”lintsaamisestani”.

Kuka tätä oikein johtaa ja kuka puhuu?

Oijoi. Elokapinan perjantainen mielenosoitus paljasti korkeimman valtionjohtomme turvallisuusjärjestelyissä kiusaannuttavan rajapinnan, joka johti toiminnalliseen sekoiluun ja viestinnälliseen selittelyyn. Näin minä tämän näen, kun aihe vielä sunnuntaina, Aleksis Kiven päivänäkin keskusteluttaa.

Pidän asiantuntemukseni itselläni, kiitos vaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Yleisesti olen sitä mieltä, että palkkatyö on yliarvostettua;
ja erityisesti olen hyvilläni, koska minusta ei ole täällä saatu kiinni eli kunnan tai
koulutuskuntayhtymän palkansaajaksi. Viestintäkanavat varmasti jodlaisivat nyt.

Kontiolahden Kirkonkylän nuorisotilan sulkeminen on saanut selityksensä. Jos ihan suoraan sanon, minun kunnan turvallisuusvastavana ollessani – virka mitä ei ole olemassakaan – se myös pysyisi suljettuna. Mikäli etsivä nuorisotyö ei tarvitsisi tiloja tukikohdaksi tai projektikäyttöön; ne luovutettaisiin pois.

Kyllä Kontiolahdessakin lorotellaan puunjuureen

(Kuva: Jari Kähkönen)

Bloggaan nyt otsikon osoittamalla tavalla, koska eivät ne sosiaalitilat ole Länsilinjoja paremmat Kontiolahden niin sanotulle linja-autoasemalle ajavalla Savo-Karjalan linjoillakaan. Kerran olen itse nähnyt käyvän juuri niinkuin kirjoitin; solidaarisuussyistä katselin poispäin ja olen tähän asti vaiennut asiasta.

Heti kun sinä haluat

Olen muutamissa edellisissä postauksissa ottanut etäisyyttä niin yksityisen turvallisuusalan edunvalvontaan, koko alaa ylenkatsoviin kuin näin syntyvästä jännitteestä hyötymään pyrkiviin tieskeihinkin. Asenne siis on, että heti alkaa tapahtua, kun sinä haluat. No kuule, hienoa; teepä se sitten ihan itse. 

Jokainen voi joskus eksyä, olla tietämätön, taidot puutteelliset ja tekemisen energiatasokin kauniisti sanottuna vaihtelee, mutta ei tälläisestä ajelehtimisesta pidä elämän mittaista uraa itselleen tehdä. En minä ainakaan sitoudu ilmaiseksi miellyttämään mokomia itsekeskeisiä, etuoikeuskuvitelmaisia sekä laiskoja eläjiä.

Kontiolahden koulukeskuksen piha Sinä Tavallisena Paikkana

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olettehan huomannut, että Kontiolahden koulu eli kirkonkylän ala-aste muutti vast'ikään majaa Keskuskadun toiselle puolelle? Sitä varten Koulukeskuksen etupihalle rakennettiin niin uusi rakennus, leikkipaikka kuin polkupyöräparkkikin. Taaksensa taisi kyllä samalla myös rakentua jotain aivan muuta.

Mutta ei tämä mikään paljastusblogikaan kyllä ole

(Lähde: kuvakaappaus LinkedIn)

Minulla oli vuosia sitten otsikkoina se latinismi ja yleinen entrepenöörisyyshokema, jotka ovat nyt tarttuneet muutamien ikävissään hakukonettelijoiden ruutuihin. Heitä tai tarkoitusperiään en tunne enkä välitäkään tuntea; sanon nyt vain ihan suoraan ettei tämä silti mikään paljastusblogi ole.

Armeija pelleilee meidän nimissämme ja rahoillamme – eikä se käy!

(Kuva: Jari Kähkönen) Rakas armeija, sinun kilvessäsi on halkeama.

Oli aina selviö, että armeija on ensisijassa omaa etuaan suojaava, salaileva, suljettu, omalakinen ja arvaamaton ympäristö. Näin kävi puoliksi vahingossa ohjesäännön, päällikkövaltaisuuden sekä linjaorganisaation tahattomana seurauksena, mutta lopputuloksen kaikkinainen kelvottomuus on silti järkytys.

Hybridipartiolla henki höllässä Hämeenlinnassa

(Kuva: Jari Kähkönen) Vaihteen vuoksi tällä kertaa tämä kuvituskuva, joka liittyy aiheeseen
vain siten, että ampumisen jälkeen paikalle epäilemättä tuli myös ensihoito.

Tätä en muuten olisi kirjoittanut, mutta Hämeenlinnan kaupungin kriisi- ja sosiaalipäivystyksensä puolustukseksi päästämä taistelukaasuviestintä tekee teemasta polttavan kiireellisen. Mitä jos suicide by cop -ilmiössä on aiemmin tunnettua useampi puoli, joista ei vielä ole älytty keskustella?

Pieni kronikka journalistisesta saamattomuudesta

(Kuva: Jari Kähkönen) Hyvää Tamminiemen pesänjakajien 40-vuotispäivää ja osanottoni
Aarno Laitisen poismenosta. Työ jatkuu!

Kirjoitan vaihteenvuoksi tekstin verran mediakritiikkiä. Teemat tulevat olemaan Maikkarin Päivi Hannulan oikeuspsykahatkakommentonti ja Riikka Slunga-Poutsalon asema tiedusteluvalvojana. Kai näihin olisi tullut jo aiemminkin puuttua; voin vain jälkikäteen ihmetellä omaa tärkeysjärjestystäni.

Ei tämä ole vartija- tai järjestyksenvalvojablogi

En minä kirjoita yksityisen turvallisuusalan palkoista, työehdoista, työoloista tai yhteiskunnallisesta asemastakaan. Teillähän on ne luottamusmiehet, työsuojeluedustajat ja ammattiliitot; valittakaa niille. Ei tämä ole mikään vartija- tai järjestyksenvalvojablogi, jos se on jäänyt jollekulle epäselväksi.

Pitäisikö työpaikan epäkohdasta tehdä juttu? No, liitoissa on kai mahdollisuus tähän; siellä on nimittäin lehtiä sekä muita mediakanavia. Ja jos ne eivät riitä, onhan lisäksi olemassa vielä TTT, Telma sekä T&RH. Aina voi myös kerätä tietämiään epäkohtia listaksi, jonka sitten lähettää eri medioiden toimitusten vinkkilaatikoihin.

Poliisin tutkimattomuuden tajuton tuska

(Kuva: Jari Kähkönen)

Nähtyäni Karjalaisen netissä torstaina maksumuurin takaisen tyrkytyksen tutkimattajätetystä autokolarista; hankkiuduin paperilehden ääreen illan kirjastokeikalla. Oli sitten puurrettu journalistisesti ihan haastattelemalla yleisönosastokirjoittajaa ja soittelemalla muutamien toimijoiden pressiksille.

Henkisestä itsepuolustuksesta, eli, mitä tehdä, jos päällesi rynnitään somessa

(Kuva: Jari Kähkönen) Useaa hommaa pitää taitaa vähän
kotitarpeiksi, vaikka se toisaalla on jo jonkun leipätyötä.

Vaikka kaikille ei ole puhujuutta tai kirjoittajuutta suotu; heidänkin on osattava toimia päällerynnimistilanteissa, koska niin paljon inhmillisestä elämästä tapahtuu nykyään netissä. Ajattele näin; on useita hommia, joita jokainen taitaa vähän kotitarpeiksi, vaikka toisaalla sama on jo jonkun leipätyö.

Uhmaileva ja riitaahaastava kontiolahtisnuoriso

Aloin naputtaa näppistä, kun iltakävelyltä palatessani valitettavasti jälleen kerran luin Vanhusbookin puskaradioryhmästä auton vahingoittamisesta, johon reagoitiin kaikin muin tavoin vaan ei asianmukaisesti. Kyllä tässä on selvästi joku ilmiö, joka on ollut tulollaan ainakin tämän kesän; ehkä pidempäänkin.

Kontio-Ostari

(Kuva: Jari Kähkönen) Mestoilla Joensuussa.

Pielisjokiseudun päätoimittaja Suvi Palosaari kirjoitti männäviikon lehden pääkirjoituksessa, että kuntaan pitäisi saada asennemuutos, vertailla sen palveluelinkeinoja vastaaviin paikkoihin ja perustaa uusi ostoskeskus. Aloite ei ole puoliksikaan yhtä kelvoton kuin mille vaikuttaa.

Kirkonkylän nuorisotilan sulkeminen

(Kuva: Jari Kähkönen) No, sentään alaovessa on nyt jo tuo maalaus.

Vapaa-aikapäällikkö Sari Jormanaisen päätös Kontiolahden kirkonkylän nuorisotilan sulkemisesta ajalla 21.9. - 17.10.21 tuli eteeni Facebookin uutisvirrassa maanantai-iltapäivänä. Tämän syksyn tapahtumat huomioonottaen en voi vilpittömästi sanoa olevani sen paremmin pahoillani kuin yllättynytkään.

Siviilin tunteet, miltä jokin näyttää ja tarve saada huomiota

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kirjoitin ylläkäyvän otsikkoluonnoksen cahieri-Moleskineeni, kun hetkellinen kuvitelmani voimankäyttöä ja järjestyksenvalvontaa koskevasta keskustelusta ei-ammattilaisen kanssa päättyi. Hahahahaa. Luuleeko ne tosiaan, että on vartija, jos on jotain tiettyä mieltä tai vartijoidenkaan olevan yksimielisiä kaikesta? Voivoi.

Tyhmyys ihmisen lajityypillisenä ominaisuutena

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin äsken Raoul Palmgrenin Vankilapäiväkirjan; kiinnitin huomiota turhautumiseen, jota ilmeni niin Vihkoissa kuin 30-luvun kuvien aiotussa jatko-osassakin. Olisikohan sosialisteissa siis pääsääntöisesti vain kahdensortin intellektuaaleja; työväenihannoijia ja yläpuolelleen asettujia?

Joensuulaisnuorison räjäyttelyvillitys

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä voi olla yksi joensuisen nuorison Niistä Tavallisista Paikois-
ta, vaikka täällä ei vielä tiettävästi räjäytelläkään mitään.

Minusta on aika armotonta sekä edesvastuutonta jättää enemmistö nuorista räjähdyksen jälkeiseen säikähdykseen ja vähemmistö toipumaan vammoistaan; pitämättä heille puhuttelua itse tai huolehtimatta sen pitämisestä. Mistä tietämätön tietää tai älyämätön älyää, jos ei saa sanomista käyttäytymisestään? 

Herätys, Joensuu!

Tämä on kuvakaappaus, jos joku ei sitä jo ihan itse tajunnut.

Ollapa taas Vanhusbookin puskiksessa kuva ja postaus väitetystä kauppakeskus Metropolin katolle kiipeämisestä ynnä kivenheittelystä. No, sehän meni huuteluksi sekä hähähhääksi kuten aina; en ehtinyt ketjuun substantiaalisesti postata, joten jatkan juttua tässä. Otsikko on räväkästi herätys huutomerkin kera.

Voi Karjalan nuoria

Pitipä sattua. Keskiviikkona SVT:n Uppdrag granskning -toimitus Ruotsissa teki ohjelmaa mopopojista ja poliiseista; perjantaina taas joku Joensuun poliisiaseman heittopussi/rangaistuspartioon joutunut sometti Outokummun nuorten liikennekäyttäytymisestä. No, hyvä on; jatketaan sitten juttua aiheesta.

Te ette ole kansa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Me olemme kansa, karjuivat kohta entisen DDR:n kansalaiset täyttä kurkkua kadulla 80-luvun viimeisenä syksynä. Se oli hyvä oivallus; juuri näin tuleekin huutaa, jos peruuttaa sietämättömien oikeuden hallita epävapaudessa. Kysymys on minäkäsityksen muutoksesta, jonka myötä uusiksi menee paljon muutakin.

Vaikeasti kerrottavia tarinoita

(Kuva: Jari Kähkönen)

Inspiroiduin kolmiosaisesta Hassan Zubier-dokumentistä, jota YLE esitti tänä syksynä. Länsimainen sivistys toimii  niin, että luullaan jonkin oikeasti tietävän voivan heti vaivoitta opettaa asian toiselle. Näin luin Hobbesin Leviathanista. Avoimessa yhteiskunnassa Popper arvosteli ilmiötä järjen hirmuvallaksi.

Antaa neuvoja vaikkei uskalla nimeään sanoa

Kypsähdin kirjoittamaan, koska näen säännöllisesti blogissani kaikensortin VPN:nien, proxyjen tai tiesminkä taa piiloutuvia kävijöitä, jotka tulevat etusivulle kääntymään pariksi sekunniksi. Muistin näet sillä hetkellä mitä oli menneessä elämässä toimittaa yhden vastaavasti änkyrän kohderyhmän lehteä.

Niin nuoret esiintyvät kuin aikuiset vastaavat

(Kuva: Jari Kähkönen) Ostoskeskus se on tämäkin.

Aikuisyhteiskunta ei nuorista piittaa. Ensin heidän annetaan kokoontua keskenään, mutta loukkaannutaan, kun tästä ei yllätysyllätys seurannutkaan mitään hyvää. Perätään yhteiskunnan toimenpiteitä, poliisia ja rangaistuksia. Hoh-Hoijaa. Oulun seudulla käydään kuumana, mutta ei idässäkään hiljaista ole.