Kuin hölmö koira omaa häntäänsä jahtaamassa

Turvallisuus on myös nolaamiselta suojelemista; se muistui mieleeni Björn Borgin elämänkerran ennakkojutusta YLE:llä – ikäänkuin moinen ei olisi ollut itsestäänselvyys. Mitä? Kilpailimmeko me tosiaan joidenkin paskantärkeiden mikänomi(amkkien) ja turhamaisteri -avustajien kanssa?

Mielenkiintoinen viestinnällinen sekasotku poliisiampumisesta

Helsingin poliisi ampui lauantaina miehen Alppiharjussa, jota kaikki kuitenkin sanovat Kallioksi. Kohdehenkilön oletetaan olleen joko huumeiden vaikutuksen alainen tai psykoosissa ja niin väkivaltainen kuin uhkaavakin. Mutta sitten meni vaikeaksi, kun ensin poliisi viesti yhtä vaan nyt syyttäjä toista.

Tampere alleviivasi muutosten välttämättömyyttä

Monastiko jaksan kirjoittaa olennaisesti saman tekstin uudestaan? Ettei voi toimia jatkuvasti alimiehityksessä, johtamatta, itse silloin ja siinä keksityllä taktiikalla sekä 30 vuotta sitten ajan tasalla ollein voimankäyttövälinein. Aiheeni on siis kahden tappelijan kiinniotto Tampereen rautatieasemalla.

On se kova maailma, kun jo koirakin koiran ampuu

(Kuva: Jari Kähkönen) Näitä spol-kilpiä käytettiin hieman paikasta riippuen
pahimmillaan toisesta maailmansodasta aina vuoteen 1991 asti.

Niinkuin on medioista luettu; Upinniemen sotilaspoliisin henkilökuntapartio suoritti alueelletunkeutumiskeikkaa, jolloin irti ollut koira hyökkäsi sen jäsenen kimppuun kahdesti. Partiointitaktiikka oli siis tunnelmoiva samoilu; heidät yllätettiin kuin pahaiset amatöörit, eli sitä koiraa ei olisi tarvinnut ampua.

Koiranokkapokka

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä oli ensimmäinen koirakuva, joka tuli vastaan arkistossa.

Tuli eilen luettua nopeasti asiattomuuksiin karannut ja yhtä vitkaan alustaltaan poistettu keskusteluketju koirien sekä niiden omistajien yhteentörmäyksistä Naamakirjan Joensuun puskaradiosta. Postasin siihen itsekin, joten yleisen edun vuoksi koetan parhaani mukaan tässä palauttaa mieleen teesini.