Älä vingu, kerjää sääliä, hölise tai yritä juoksuttaa toista puolestasi

Ongelmanratkaisu on pohjimmiltaan yksinkertaista: korjaa, korvaa, kierrä tai sopeudu. Paitsi, että kaiken viimeksihän ihminen asioita hoitaa; hän haluaa tarinoida, tulla nähdyksi, saada huomiota ja kohdata toisia. On yhtä helppo olla näkemättä ihmistä ongelmansa takaa kuin ongelmaakin ihmisen takaa.

Jos otat kantaa tähän, otat sitten tuohonkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Virtuaalisuus saattaa villitä jotkut käyttäytymään toisin kuin
tekisivät arkiroolissaan julkisella paikalla.

Männäviikolla YLE:n netissä silmääni sattui nuorisokanavansa artistien poliittisuutta käsittelevä työ. Otin siitä mustien Sniegelin A 6:sen kansien välissä olevaan avolehtiöön otsikon ajatuksen. Johan ovat trollit hävyttömiksi käyneet, etten pahemmin sano. Ota itse kantasi – ai niin – eihän sinua kukaan kuuntele!

Ajastaanjäänyt armeijamyönteisyys nykyihmisen riesana

(Kuva: Jari Kähkönen)

Armeijamyönteisistä ei saa selvää, että ovatko ne yhtä totisia hölmöjä kuin mille näyttävät vai erittäin kyynisen järjestelmän itsesäilyttäjiä. Olen heihin hyvin tympääntynyt; soisin tämän tekstin jäävän viimeiseksi aiheestaan, ikinä. Parempi kuitenkin jättää manaamatta, koska ei tiedä kuinka kalliiksi moinen uho vielä käy.

Aseistakieltäytymisestä, osa 3, velvollisuus vai pikkumaista moralismia?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä lähetettiin tilaamatta ja peruminen
vaati koko työpäivän mittaisen sähköpostinvaihdon. Oikeasta
yläkulmasta on poistettu henkilökohtaisia tietoja.

Postaussarjan kolmas ja viimeinen teksti käsittelee poliittista aseistakieltäytyjyyttä. Johan on kumma sanapari! Kuulostaako käsite ristiriitaiselta vai jo suorastaan pähkähullulta? Että jos laki tai politiikka on väärä, ei silti tuosta vain voi omalla päätöksellä jättää velvollisuuttaan täyttämättä.

Jos vakinaista armeijaa pidetään

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olen vakaumuksellinen aseistakieltäytyjä ja maailmankuvani on armeijavastainen. Lähtökohta on useille liikaa; jos he eivät yritä ”opettaa”, teeskennellään keskustelua yksilöllinen herkkyyteni versus heidän niin kutsutut tosiasiansa. Moinen ylimielinen epärehellisyys yksinkertaisesti kiroiluttaa.

Kyllä se siitä, loppujenlopuksi, kuitenkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Jonain vuonna minä tämänkin mielenosoituksen selostin.

Johan on valtava tarve keskustella Kaisaniemen Kaasutuksesta. En totisesti ole silmiäni uskoa, jottemmä paremmin sano. Kävikö tässä peräti niin, että pakaransa asvalttiin painamalla Elokapina samalla suorastaan tuikkasi tuleen koko suomalaisen ylhäältäpäin johtamisen ja nationalismin viimeiset jämät? 

Kantaväestön etuoikeus on pelkkää kuvitelmaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Harppi-Saksan kansanpoliisi ja Jugoslavian kansanarmeija
eivät nimistään huolimatta olleet olemassa kansaa suojatakseen tai palvellakseen.
Nimittäin maat, joissa molemmat toimivat, olivat jokseenkin pahasti epävapaita.
Ehkäpä ne peräti olivat autoritaarisia eli itsevaltaisesti hallittujakin, toisinaan.

Yksi mellasti Ties-Minkä-Maan BLM-mielenosoitusten syyttömille aiheuttamista vahingoista. Toinen kyseli; onko hänen syynsä, jos pitää vanhoista vaan nyt kyseenalaisista elokuvista ja tv-sarjoista. Kolmas sanoi m-sanan syytellen uussuomalaisia työpaikkansa menettämisestä. Ja näitähän riittää; etsimättäkin.