Aseistakieltäytymisestä, osa 3, velvollisuus vai pikkumaista moralismia?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä lähetettiin tilaamatta ja peruminen
vaati koko työpäivän mittaisen sähköpostinvaihdon. Oikeasta
yläkulmasta on poistettu henkilökohtaisia tietoja.

Postaussarjan kolmas ja viimeinen teksti käsittelee poliittista aseistakieltäytyjyyttä. Johan on kumma sanapari! Kuulostaako käsite ristiriitaiselta vai jo suorastaan pähkähullulta? Että jos laki tai politiikka on väärä, ei silti tuosta vain voi omalla päätöksellä jättää velvollisuuttaan täyttämättä.

Kohti avoimempaa, vapaampaa ja moniäänisempää sekä -ilmeisempää yhteiskuntaa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Armeijalla ja poliisilla oli julkista vastoinkäymistä; MPK:n taloussotkut eivät näet ota loppuakseen, sekä niin kutsuttu poliisin virkamiesoikeudellinen kurinpito tempoilee naurettavasti omansorttisensa sokeuden vallassa. Vai ovatko ne sittenkin vain merkkejä tulevasta uudesta ja toisenlaisesta yhteiskunnasta?

Antakaa kun miekin huuan, mieki oon somessa

Vain melkolailla pihallaoleva yksilö voi enää kuvitella älyttävänsä toisen viemään lukemansa lehden takaisin kirjaston telineeseen; kysyy mukaovelasti:"Tarviitsie tätä?" Johan olisi maailma mallillaan, jos en jo päälle neljäkymppisenä sitä tajuaisi; vastaan viileästi:"En juuri nyt." Sitten jatkoin toimintaani siitä mihin jäin.