Ei kiinnosta enkä toisin teeskentelekään

(Kuva: Jari Kähkönen) No, sulutushan se on toki tuokin. Ei ollut tekstissä
mainitussa paikassa ja on jo vuosia sitten raivattu pois sieltä missä oli.

Saavuin torille K-kaupan kautta. Olin palauttanut annetun kassillisen tyhjiä pulloja ja käyttänyt pantin pullolliseen Olvin Cola 2.0:aa, joka oli selässä crossbodyn rahtiruumassa. Istuessani penkille havaitsin heti auki olevan liikekeskuksen alaoven, joka olisi pitänyt sulkea jo vähintään puoli tuntia sitten.

Liian kevyt asiantuntijoille, liian raskas rahvaalle

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ah, kuinka tiedostankin keskeisimmän vaivani ajattelijana ja kirjoittajana – ei ylipäätään moisiin puhteisiin omistautumiseni eikä pitkäsanaisuutenikaan – vaan suuntaamisen vaikeuden. En kelpaa sen paremmin asiantuntijoille kuin rahvaallekaan, mutta mitä sitten? Etsi sinä mielihaluasi vaikka tekoälystä.

Haluat ainakin kuvitella ettet olisi se joka lyö

(Kuva: Jari Kähkönen) Sen jykevämpää sisäämenotyökalua en soisi enää koskaan
käyttäväni, mutta pitäähän se pullo jollain saada avatuksi.

YLE Jyväskylän toimittajiksi oletetut tekivät pikkusievän on vähän niinkuin mainitsevinaan, muttei silti oikeesti -jutun kuukausi Uuraisten nuorisotilaselkkauksen käräjätuomion jälkeen. Puhe on olevinaan nuorten vihapuheesta ja sopimattomasta käytöksestä nuorisotyöntekijöitä kohtaan.

Koulukeskuksen piha-alue ja Karpalokaaren liikuntahalli

(Kuva: Jari Kähkönen) Siinä kyllin kontekstista, että Koulukeskus ja etupiha näkyvät,
vaikka kuva olikin otettu uuden alakoulun rakennustyön aikana.

Kun äsken kuljin Koulukeskuksen pallokaukalon editse, hämmästyin sen autiutta ja hiljaisuutta. Toisen kerran kävelin päinvastaiseen suuntaan; nyt ihmetystä aiheutti Kontiolahden lasten sekä nuorten liikuntainnostus. Karpalokaaren hallin edustallahan oli näet liki toistakymmentä kaksipyöräistä moottoriajoneuvoa.

Entä jos tämä tapahtuisi teidän kylässänne ja asialla olisivat olleet sinun lapsesi?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kun ei edes saada korjatuksi nuorisotilan alaoven lasia, joka
on ollut rikki jo ainakin kuukauden. Teipitkin ovat vain sisäpuolella.

Katsopa Uutisvuoksen jutun pääkuvassa näkyvän miehen kasvoja. Mitä jos tämä olisi tapahtunut teidän kylässänne tai tekijät olisivat olleet sinun lapsiasi? Ymmärrän; mieluiten torjuisit koko ajatuksen. Haluat uskoa – kuin Urho Kekkonen vuonna 1981 kaikista Suomen nuorista – etteivät omasi ole sellaisia.

Pidän asiantuntemukseni itselläni, kiitos vaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Yleisesti olen sitä mieltä, että palkkatyö on yliarvostettua;
ja erityisesti olen hyvilläni, koska minusta ei ole täällä saatu kiinni eli kunnan tai
koulutuskuntayhtymän palkansaajaksi. Viestintäkanavat varmasti jodlaisivat nyt.

Kontiolahden Kirkonkylän nuorisotilan sulkeminen on saanut selityksensä. Jos ihan suoraan sanon, minun kunnan turvallisuusvastavana ollessani – virka mitä ei ole olemassakaan – se myös pysyisi suljettuna. Mikäli etsivä nuorisotyö ei tarvitsisi tiloja tukikohdaksi tai projektikäyttöön; ne luovutettaisiin pois.

Kirkonkylän nuorisotilan sulkeminen

(Kuva: Jari Kähkönen) No, sentään alaovessa on nyt jo tuo maalaus.

Vapaa-aikapäällikkö Sari Jormanaisen päätös Kontiolahden kirkonkylän nuorisotilan sulkemisesta ajalla 21.9. - 17.10.21 tuli eteeni Facebookin uutisvirrassa maanantai-iltapäivänä. Tämän syksyn tapahtumat huomioonottaen en voi vilpittömästi sanoa olevani sen paremmin pahoillani kuin yllättynytkään.

Paraatipaikka tyhjänä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Aikani jaksoin kuunnella kitinää, että miksi Kontiolahden Kirkonkylän paraatipaikkaa osoitteessa Keskuskatu 21 pidetään tyhjillään, kun liikehuoneiston edellinen haltija otti ja lopetti urheilubaarinsa. Tila esitetään ylempänä kuvattuna ulkoa; ikkunoissa näkyy keltainen mainosteippaus.

Mopoilevien teinien esiintyminen kertoo jostain

(Kuva: Jari Kähkönen) Siinä ovat tämän nuorisotilan
ainoat ulko-opasteet.

Jokakesäinen mopoilukeskustelu Pohjois-Karjalassa: yksi kirjoittaa lehden yleisönosastoon ja toinen Facebookin puskaradiopalstalle. Vouhotetaan joko mopoilijoiden tai autoilijoiden väitetystä sikailusta; sitten tärvellään keskustelu jonninjoutavuuksin ettei vahingossakaan saataisi aikaan mitään järjellistä.