Perusmörkö: Mikä se tuokin luulee olevansa

Kiitos Eija Komulle ajatuksesta Karjalaisen kirjallisuusarvostelussa. Sanottiin ääneen karjalaisten olevan kateellisia; itse arvioidun työn viisauksiin taas kuului samojen olevan niin kitsaita kehumaan kuin huonoja kehuja vastaanottamaankin. Oliko kynänainen tosiaan oikeasti erehtynyt muuttamaan tähän maakuntaan?

Yksinäisyys

(Kuva: Jari Kähkönen)

Loppuviikon YLE:n sisältövirrassa on ollut y-sanaa. Minä en ole yksinäinen enkä kaipaa ympärilleni hovia viihdyttämään, puolituttuja morjestelemaan tai etenkään jotain paras...anteeksi...sosiaalisia seuraajia luulemaan meidän olevan ystäviä. Ei kiinnosta. Turpa kiinni. Katse poispäin ja pysykin etäällä.

Ihmisen ripustautuminen toiseen

(Kuva: Jari Kähkönen)

Hah-hah. Ja mitäpä seurasi, kun äsken tykkäsin Facessa muinaisen naispuolisen koulukaverin tämän syksyn ruskaretkikuvista? Kaveripyyntö hänen kaverinaan olleelta naiselta, jonka naamaa katsoen arvailen tavanneeni viimeksi 28 vuotta sitten, kun kokeilin pari vuotta muuatta järjestettyä harrastustoimintaa.

Siis – et kai oikeasti luullut tämän olevan sinua varten?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ihminen pyrkii tekemisiin toisten kanssa huo-
miota saadakseen. Voi miten rasittavaa.

Herkempi olisi varmasti loukkaantunut, tullut surulliseksi ja ahdistuneeksikin, jos kuulisi selkänsä takaa ohikulkevan halventavan asuaan sekä päähinettään englanniksi. Sikäli, kun ei ollut vallan tyhmä; luullut ”rakastamista” tarkoitetun kirjaimellisesti. On se ihminen – tämä laumaeläin – sitten sitkeää sorttia.

Laatikonpohjalistaus

Kirjoituspöydän laatikossani on puristusalusta, jossa ylimpänä on printti bussiaikataulusta; päällään makasi kaksi paperiliittimen yhdistämää A 6 -avolehtiösivua. ”Niinkö metsä tosiaan vastaa kuin sinne huudetaan?” – näyn kirjoittaneeni Vaarojen Sanomien kolumnistin jäljiltä joskus alkuvuodesta.

Toisten asioista keskustelemisesta

Ai, somekeskustelu oli sinusta lynkkaamista, joten päätitpä osallistua siihen mielenterveysaiheisine vihjailuinesi. Hyvä sinä. Toivottavasti olet tylsää elämää pakoileva tavis etkä ammatinharjoittaja, joka työskentelee oikeiden ihmisten kanssa oikeissa elämän ongelmatilanteissa. Muutoin; säälin asiakasparkojasi.

Nuorisonmielistelysuoran mätä mopomiitti

(Kuva: Jari Kähkönen) Aika humoristista selittää moot-
toripajasta kunnassa, jonka nuorisotilat eivät edes ole
auki kuin pari tuntia parina päivänä viikosta.

Vanhusbookissa pohdittiin Kontiolahden moposuoraa, mutta jostain kumman syystä – vähän niinkuin pääsiäisen ampumaratakellariperseilystäkin – keskustelunalku vain otti ja hävisi. Sääli. Useampien olisi näet ollut hyvä lukea Liikenneturvan kriittiset moposuorakannanotot(1,2).

Mitä tarkoittaa marginalisoituminen?

(Kuva: Jari Kähkönen) Nämä koirat piti kuvata, mutta juuri sillä hetkellä ne eivät
vain suostuneet katsomaan minua päinkään. Tuossa suunnassa oli jokin metelin- tai
häiriönlähde, joka kiinnosti enemmän.

Jossain tunnepuheen ja Suomineitojen vaiheilla näyn tehneen cahieriini muistiinpanoja marginalisoitumisesta. Johan on kiehtova sana keksitty omaa vastuuntunnottomuuttaan ja ”luontaisia mekanismejaan” selittelemään – ikäänkuin osallisuus tai osattomuus olisi helppo asia, joka tapahtuu tuosta vain.

Eivät meidän maailmat kohtaa, mutta kanssani voi kyllä silti puhua

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kaikki ihmiset ovat arvokkaita ja ainutkertaisia; ei tarvita ketään vahvistamaan, tekemään näkyväksi tai touhottamaankaan ympärilleen. Näin kirjoitin muistiin tiesmilloin ja -miksi, mutta pannessani Cahieriin paperipuristimen silmäilyä helpottamaan; keksin, että otsikko sekä johdanto käyvät tähänkin tekstiin.

Aina ne testaavat, antavat palautetta ja yrittävät panna matalaksi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luulisi terveen ja tasapainoisen aikuisen ymmärtävän ihmissuhteiden vastavuoroisuutta. Kuinka sinut vastaanotetaan riippuu pitkälti tiedoistasi, taidoistasi, kyvyistäsi, ominaisuuksistasi sekä mahdollisesta yhteisestä historiasta. Kukaan ei tee puolestasi yli 50% kokonaisuudesta – usko huviksesi.

Ihmisluontoa bongaamassa

En tiedä mitä tapahtui; olin tekemässä kuvituskuvia ostoskeskuksen
järjestyksenvalvonnan toimintamallien muutoksesta kertovaan
lehtijuttuun, kun ne vain yht'äkkiä juoksivat kamerani eteen.

Olin Helsingissä piirivartijana lähdössä lailliseen ammattijärjestön julistamaan lakkoon. Peitin Securitaksen natoneuleen merkit öljykangastakillani, nostin repun pykälään ja odottelin kyytiäni jalkakäytävällä. Vierestä käveli ennen kilpailutusta samaa firmaa ollut respa, joka mielestään vitsaili hauskasti ”lintsaamisestani”.

Työelämäkeskusteluja

Seuraavan tekstin ensiversion sommittelin iltakävelyni aikana A 6 avolehtiööni Snigelin suojakansion välissä. Hyödynnän lukuisista eri lähteistä hankittua tietoa, jolla kuvaan meidän aikamme työelämän ilmiöitä. Jos luulet, että kirjoitan itsestäni; hyi sinua ja ennakkoluulojasi. Jos taas tunnistit itsesi; erehdyit.

Vapaan taiteilijan kiinnostavaa sisältöä

(Kuva: Jari Kähkönen) Työelämän symbolikuva; löysin pöytälaatikosta
konekirjoitusajan korjauskynän, jota oli teroitettu veitsellä vuollen.

Ennemmin olen lopun ikääni vapaa taiteilija kuin ”töissä” tinkaamassa idioottien kanssa vähäpätöisen ja tyhjän välillä olevista asioista, jotka voivat koska tahansa kääntyä nurinniskoin, kun reaalipolitiikka niin näyttää. Leikkimässä ihmissuhteita tai kuin olisi jossain  käsistäkaranneessa psykologisessa kokeilussa.