Enkö ehkä sittenkään ole kyllin outo?

Hah, jos arvostelukykyni olisi suonut; en olisi ikinä osallistunut siihen typerän tuppukylän kulttuuritapahtuman kesähassuttelevaan kisaan vuosia sitten. Niinikään – kirjailijayhdistykseen, joka on aivan kaikessa yhtä surkea kuin täkäläiset kulttuuritoimijat ylipäätään; olisi pitänyt olla koskaan liittymättä.

Kuka edustaa ketäkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Moniäänisessä ja -ilmeisessä liberaalissa demokratiassa voi
joskus olla vaikea tietää kuka on todellisuudessa sorrettua vähemmistöä, sekä ku-
ka tarkoituksellisesti esittää sellaista huomiota tai etuja saadakseen. Kuka puhuu
kenenkin puolesta?

Katselin keskiviikkoiltana Kulttuuricoctailin, jossa Ujuni Ahmed ja Silla Kakkola keskustelivat jostain aivan muusta, mutta inspiroiduinpa pohtimaan omaakin elämänkulkuani. Vähemmistö-valtavirta -raja-aidan takana on niin monia tasoja, ryhmiä ja rooleja, ettei kattava listaus taida olla edes mahdollinen.

Eiei, älkää minua viekö!

Kiitos otsikosta, Ruben Östlund. Sen hän lahjoitti minulle oltuaan Anna Hedenmon haastateltavana SVT:n Min sanning -ohjelmassa, jossa kertoi elokuvansa The Squaren päivällisperformanssikohtauksen ideasta juuri noilla sanoilla. Osui ja upposi. Tarpeeksi pahassa paikassa inhimillisyys katoaa sekä taannumme laumaeläimiksi.