Anteeksi, voitko hankkia ihmis- ja yhteiskuntakäsityksen?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olin juuri saanut teen juotua YLE:n valtakunnanverkon Paula Jokimiehen Paikka auringossa -musiikkiohjelmaa kuunnellen. Uutisten jälkeen lähetys siirtyi Itä-Suomeen, jossa uutisjuontajat Marja-Liisa Kämppi ja Anne-Pauliina Rytkönen sanailivat  lähetysjuontaja Tapio Räihän johdolla – työttömyydestä. Voi ei.

Näpertelykin sijansa saakoon

(Kuva: Jari Kähkönen) Ulosmarssi keskellä levotonta työmarkkinakevättä, joskus
toiseen aikaan, toisessa elämässä. Sommittelin ryhmäkuvan, kun mitään eisen-
steinmaista ihmisten mertakaan ei väenvähyyden tähden olisi saatu aikaan.

Olen työvoimapolitiikkakriitikko ja kannatan yhteiskuntakäsitystä, jossa luokkien eriävät edut sekä tavoitteet tunnustetaan, mutta niiden edessä ei sen paremmin antauduta kuin pyritä vallankumouksella diktatuuriinkaan. Päivän puheenaihe on keljuttavan työpelleilyn korjausyritys; onko se uskottava vai ei.

Sanohan, paljonko rakenteellista työttömyyttä ihanneyhteiskuntasi kestää?

Youtubesta löytyi tälläinen Mikko Perkoilan jo alunperin 1980-luvulla tekemä, sangen osuva laulu.

Minä opin muinoin, ettei rakennetyöttömyyttä sanan varsinaisessa merkityksessä olekaan; se oli oikeastaan rakennemuutostyöttömyyttä, joka katosi aikanaan edistyksen edistyessä kyllin. Kaikkein useimmin käytetty esimerkki tästä oli maatalouden kuihtuminen ja teollisuuden kasvu 1960-1980-luvuilla.

Sanohan, että mitä sinä sillä porrastuksellasi oikein tarkoitat?

(Kuva: Jari Kähkönen) Alkaa löytyä ”töitä”; ikäviä, likaisia, vaarallisia, ras-
kaita ja epämukavaan aikaan tehtäviä kurjia hommia, joissa työehdot sekä
palkka ovat vain työnantajan mielestä kohdallaan. Tämä on mustavalko-
kauden paperinen arkistokuva, jonka skannasin ja tarkoituksella kuva-
käsittelin huomiotaherättävän näköiseksi.

Koetan kirjoittaa tämän kappaleeen mahdollisimman yksinkertaisesti. Tiedän, että kovin monen on vaikea samaistua työtä vailla oleviin kanssaihmisiinsä, koska eivät ymmärrä työttömyyden perusasioitakaan. Olemattoman työpaikan hakemisen teeskentely on pelleilyä. Sellaisen saamattajääminen ei ole kenenkään vika. Tajusitko?

Työvoimapolitiikkakriitikko

                (Kuva: Jari Kähkönen) Työpaikalla, tehtaan porttiholvin varjossa.

Työtä on oltava, jos työ on johtava tapa viettää vapaa-aikaa tai elättää itsensä. Työtä ei saa pitää itseisarvona eikä palvonnan kohteena. Työ on yksi keino toteuttaa ihmisen elämässä tärkeitä asioita. Työn puuttuminen ei oikeuta syrjintää yhteisössä tai mielivaltaista viranomaistoimintaa.