Hankkikaa elämä, ystäviä, itsetuntemus, itseluottamus ja itsetunto – kyllä se siitä

Karjalaisen Liisa Yli-Ketolan tunne- ja kaveritaitojuttu on vituttanut minua siitä asti kun maksumuuritetun verkkotyrkyksensä ensikerran näin. Sylttytehdas on näemmä koulutuskuntayhtymä Riveria; sekä kuinkas muutenkaan, nehän tekevät tällä rahaa kouluttaen julkisen sektorin vakiviroissa olevia ”ammattilaisia”. 

Näin ei olisi käynyt, jos asialla olisivat olleet ammattilaiset

Onhan tässä muutamankin kerran pohdittu sitä kotikutoista tunariutta, joka täälläpäin vallitsee oikeastaan asiassa kuin asiassa. Tällä erää Kontiolahden K-Market on valtakunnanverkon kielteisessä julkisuudessa(1, 2, 3, 4 ja 5) romanille myymättömyyden takia – enää vain ilta- ja eetterimediat puuttuvat.

Montako rähinää tossupiiriin?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvassa liike- ja palvelutalon linja-autoaseman puoleinen pääty.

Pohdinta käynnistyy tiedosta, että...heh...Kontiolahti Cityssä on ollut tämän vuoden loppukesällä kaksi poikkeuksellisen paljon huomiotaherättänyttä, humalaisiksi oletettujen vetelehtijöiden rähinää(1,2) julkisella paikalla. Toista niistä taisin olla näkemässä itsekin, kun satuin paikalle kauppareissullani.

Taaskin Lintuvaarasta

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kuuntelin Ylen Takaisin Pasilaan -podcastin, koska siihen oli tyrkytys julkisen palvelun etusivulla, jota valitettavasti joudun seuraamaan päivittäessäni itseni uutisilla. Johan oli häkellyttävän asiaköyhä, tunteileva sekä yksipuolinen Vallikallion K-Marketin turvamyyjätehtävän käsittely. Palaan nyt vanhaan asiaan, kun sitä oikein kerjäämällä kerjätään.

Olisiko tämä hätistelyjuttu?

Jatkan eilistä juttua spekulatiivisesti ja osin vanhoja aikoja muistellen. Hätistelyllä viittaan valtuuksien suuremmaksi puhumiseen, opportunismiin, loukatun suostumukseen  ja kenttäsikatemppuun. Olisiko Espoon Lintuvaarassa oltu joronjäljillä, mutta toisin kuin yleensä; nyt kalahtikin omaan nilkkaan?