Mitähän ihmettä taas muka sanoin, joka oli niin pahasta?

Kommentoin YLE:n netissä Tytti Tuppuraisen haluttomuutta kutsua SDP:n eduskuntaryhmä koolle Ville Merisen vaatimuksesta ja joku nimimerkki kommentoi sitä. En saanut enää vastata. Julkaisen kommenttini tässä. Lisäsin vain otsikon, kappalejaon, muotoilut ja – luonnollisesti – tämän esipuheen.

En minä koskaan mikään työväenjohtaja ollut – vain tilanteessa noussut satunnainen

(Kuva: Jari Kähkönen) En minä sitä karvalakkia tämän kuvan tähden ostanut; sattuipa
vain sopivasti kohdalle.

On vappuaatto ja oli Emilia Kujalan YLE-kolumni rakenteista; siispä päivän teksti on muisteleva itsearviointi vuosista, kun tuli yritettyä muuttaa niitä työväenjohtajana. Suurin haittani oli yksinuottinen ongelmanratkaisupyrkimys, minkä vuoksi en loppujenlopuksi tainnut olla sitä lainkaan.

Itä käy hitaalla

Sattuipas hassusti. Päivämääränä ja paikassa, joita en sano; näin poliisin partioauton, minkä tunnisteita en niinikään jaa – pysäköitynä kaupan eteen. Skannasin katseella ulkoa ikkunoiden kautta, että onko tuonne menemistä ylipäätään, mutta voi veljet sitä noloutta kuin sisällä sitten näinkään.

Perkelöitymisen välttämisestä

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen journalistisen käytännön mukaisesti kuva ei liity
mitenkään mihinkään.

Älä ole höpsöliini. On laitettava riskiarviointi, johtaminen ja väkivallantorjuntataidot kuntoon sekä vähintäänkin tehtävä varaus turvallisuusvartiointiin(tämä muuten ei sitten ole mikään anglismi) siirtymisestä. Luultavasti joudutte myös palkkaamaan päätoimisen turvallisuusvastaavan.

Nytkö te kaikki olette sitten valmiusyksiköitä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tilannekuva ei ole ajantasainen: lehdet ovat jo pudonneet puista.

Keskiviikkoinen Maikkarin Rikospaikan Vinkkimiehet -naureskelu tilannekuvalle pani alkuun pohdinnan, josko maassa on kompastuttu sanamagiaan ja näitä niin kutsuttuja valmiusyksiköitä on ihan liikaa. Pieni suunpielivirne myös höpelöille, jotka klikkailivat v-sana -tägiä blogissani; mitä ikinä luulitte siellä näkevännekään.

Ei poliisin rikosoikeudellista suojaa ensihoitajille

(Kuva: Jari Kähkönen) Jos ei ole vehkeitä eikä taitoja, ei pidä saada valtaakaan.

Monastiko on sanottava, että jos ei ole poliisin taitoja eikä vehkeitä; ei pidä saada sellaisen valtaakaan? Sanon tämän kyllä mielelläni uudestaankin. Älköön kuitenkaan väärinymmärrettäkö; en missään tapauksessa kiistä ensihoitajien ihmisarvoa tai vähättele heihin kohdistuvaa väkivaltaakaan.

Siveä keskiluokkainen vetoomus hyvän puolesta, kun kaikki ympärillä horjuu

Tämän minä ajattelin, kun eilisnä vappuaattona YLE Itä-Suomen iltapäivän juontaja Tapio Räihä puffasi ylihoitaja Katja Ahosen bloggausta Siun soten netissä. Luin myös juuri Anna Kankila et al:n Työstäkieltäytyjän käsikirjan, josta opin yhteiskuntamme käsityksistä työstä ja piilevistä valtarakenteista.

S-Ryhmän konseptimainos

(Kuva: Jari Kähkönen) Pahan edessä ei viisastelemalla pärjää, siksi vartioimisliike perustettiin.

Oletko työsuojeluakka tai -ukko? Luetko TTT:tä eli Työtä Terveyttä ja Turvallisuutta? Enpä olisi uskonutkaan, että olet tai luet. Siksi vaivaudun nyt nostamaan esiin männämarraskuisen tekstin, jonka hakukone tuloksiini haalasi. Jutussa ei ole poikkipuolta sanaa; sehän on S-Ryhmän konseptimainos.

Työsuojelu Berliinin muurin jälkeisenä aikana

”Laakson mukaan monet soittajat kokevat myös, että esimies käyttää väärin työnjohto-oikeuttaan. –  Esimerkiksi varoituksen saaminen, joka ei ole häirintää, koetaan niin että se tuntuu ikävältä”, kirjoittaa joku keskinkertainen STT-Lehtikuvan deskihenkilö Joensuussa ilmestyvän Karjalaisen julkaisemassa sähkeenlisussa.