Vanhat vitsit täyden rahan edestä – hävyttömyyttä vai kuolemattomuudenosoitusko?

(Kuva: Meta, Threads ja Ville Siikanen.)  Kuvakaappaus arvostelutarkoitukseen. Korostus minun.

Joskus muinoin Vanhusbookissa tulin lohkaisseeksi muuan viestinnäntuntijan seinällä Amerikan koottujen hullujen talviurheilupäivistä, jottei turvallinen ampuminen rakennetussa ympäristössä ole ihan yksinkertaista. Sen tietävät niin minkätähdenkonstaapeli kuin ylimmäisen välivällyn kiristyksenvalvojakin.

En enää ota ihmisiä sen paremmin tosissani kuin leikillänikään

Todelliset konfliktit puuttuivat, kirjoitti arvostelija ja antoi kaksi tähteä. Näin luin Karjalaisen elokuva-arvostelusta. Totta. Ei kukaan ole yksinäinen, hullu, juoppo, narkki, nepsy, käytöshäiriöinen ja niin edelleen yksinään; aina ne tulevat pyörimään jalkoihin huomiota kerjäämään. Siinäpä on äkkiä konfliktia kyllikseen.

Aika aikaa kutakin, eli, mitä uutta tässäkin ilmiössä muka oikeasti oli?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tiedostin palvelun tai kanssakäyttäjien vittumaiset
temput ja siedin niitä aikani. Sen loputtua lähdin pois.

Pekka Seppänen voi sanoa Radio Suomen Pyöreässä pöydässä somen vallankumouksellisuudesta mitä tykkää, mutta minä olin silti Facebookissa vähintään viisi vuotta yliaikaa. Tekeekö lähtö minusta sulkakynäkirjurin, joka kieltäytyi painotuotteista kunnioittamattoman rahvaan vuoksi? Tuskinpa.

Videonjakopalvelun joukkorahoitettu rähinämoottoriko ne lapset nykyään kasvattaa?

Meillä yhteiskunnassa on toimintatavat tälläisiin juttuihin, sanoin häiriköinnin naisuhrin miespuolisolle, kun jouduin vapaa-aikana yksintyöskentelevän asemamiehen kaveriksi kantamaan tekijää ulos junasta. Moisessa ajattelussa on menty liian pitkälle. Sen minä ajattelin, kun tämän jutun luin.

En ole kiinnostunut sinun näppäimistöoksennuksistasi

Minulla oli kai menneessä vakaa usko oikean tiedon levittämisen sekä moniäänisyyden ja -ilmeisyyden tärkeyteen. Samalla muistan kuinka barometrintekijä id kaulassa ilmaantui yllättäen asunnolleni – pistin tyynesti oven kiinni edestään – ihmetteli, kun en tahtonutkaan antaa sanottavaani osaksi muita.

Mielekäs dialogi puuttui – ettehän te osanneet edes vittuilla

(Kuvaruutukaappaus) Jatkaminen olisi hyödytöntä, kosken itse saa Facebookilta mitään
– ja vielä olisi pitänyt joko suostua mainoksin profiloiduksi tai maksavaksi asiakkaaksi.

Katselin Kulttuuricocktail Liven Yle Areenasta vuorokauden myöhässä, koska reaalimaailman siviiliasiat viivyttivät keskiviikon iltaohjelmaa, mutta opinpa silti Taina Saarikiveltä jotain uutta. Tohtorinväitöskirjan tulee siis toimia alustuksena väitöstilaisuudessa käytävälle mielekkäälle tieteelliselle dialogille.

Hyvä maailmanvallankumouksen opetuslapsi,

(Kuva: Jari Kähkönen)

Älä viitsi HUUTAA isoin kirjaimin; niin ikänäköön kuin lukivaikeuksiinkin on saatavilla apua. Olisi myös ihan kiva, jos et ensin väittäisi olevan ongelma, jota ei voi faktatarkistaa ja sitten kysyisi – luultavasti vain itseltäsi – miksei sille tehdä mitään. Se ei nimittäin ole kaksistakaan argumentaatiota.

Isäntiä ja niiksi itseään luulevia

Hohhoijaa. Voi vi...eikun...kannel "Karjalan isäntiä" tai niiksi itseään luulevia. Vetivät sitten Kontioniemessä kertojan arvion mukaan 50 m asvalttia pois autotieltä ja tekivätpä vielä oikein kuoppiakin. Kukaan ei kuulemma tiedä mitään; ei kunta, ELY eikä Fintraffickaan. Viimemainitun katsoin itse.

Etuoikeutettujen lapsista taisi sitten tulla haavoittumattomia

(Kuva: Jari Kähkönen)

Siis mitä minä taas oikein luin? Alaikäisoletetut ovat mopoilleet; aikuisoletettu on väitetysti seurannut autolla, yrittänyt kiilata, hallussa vihjataan olleen kirves JA TÄSTÄ SOMETETAAN. Muka varoittaakseen muita – justjoo – tuota nyt ei uskone asianomainen itsekään.

Löytötavara

(Kuva: Jari Kähkönen) Mitä itseeni tulee; en edes noteeraa joitain lippalakkia puistopenkillä tai urheilu-
kenkiä liikuntatilan edustalla. Ne minä jätän niine hyvineen paikoillensa.

Löysin irtainta omaisuutta, jonka lähellä oli yritystoiminnan rakenteita, mitkä mahdollistivat yhteydenoton oletettuun omistajaan. Vahvisti, että näin oli ja sitten sovittiin hänen ehdottamastaan jättöpaikasta. Eikä siinä muuta, mutta kun seuraavana aamuna puskiksessa jo toinen omistaja kyseli samaa tavaraa.

Tulkeeko julkistilaa edes olla olemassakaan?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ollaan kunnassa, jonka torin sähkökeskus ei ole lukossa ja tarhojen sekä koulujen pihoilla saa oleskella työaikojensa ulkopuolella.

Jos jokin paikka on yleisön käytettävissä, mutta siellä ei juuri yleisöä näy; seuraukset ovat pian ilmeiset kaikille. Järjestely ei yksinkertaisesti toimi ilman valvontaa; joko tarkoituksen toimittavat ihmiset omalla läsnäolollaan, esimerkillään ja harkinnallaan tai asialle pitää laittaa ammattilaiset.

Informoiminen? Selityksensä kullakin

Jos olisi pakko käydä otsikon viereen menevää yleiskeskustelua puskikseen postaamisesta arkielämän ongelmatilanteista; sanoisin, että harkitsepa vielä kerran. Siitä ei ole mitään hyötyä; teet vain mahdollisesti hyvinkin vakavasta asiasta viihdettä luusereille, josta hyödyn korjaa joku kolmas – ventovieras.

Voivoi aikuisvauvaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Siinä on sinulle agenda...kolmen vuoden takaa arkistokuvana.
Kalenterilompakossani pitämäni kortit taas eivät yhäkään kuulu mitään kenellekään.

Tässä päivänä eräänä hämmästelin muistoa yli vuosi sitten menneestä Helsingin rautatieaseman ”vartijajutun” keskustelusta; olin yllättäen saanut siihen kolme ilmeisesti pilkalliseksi tarkoitettua nauruhymiötä. Muistin myös Pyöreän pöydän keskustelun Avarn-skandaalista ja Timo Airaksisen Yksilöturvallisuuden.

Ja sinä kun niin luulit itselläsi olevan valtaa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Voi ei. Sinähän luulit olevasi hauska, sanavalmis ja vaikutusvaltainen, mutta sitten erehdyit neuvomaan kuinka pitkästi tai lyhyesti minä saan – muka – postata. Hahahaa. Jos kyse ei ole määrämittaan tai -laatuun tilatusta keikasta; vedän vapaalla kädellä itseäni miellyttävästi. Sinulla ei ole mitään merkitystä.

Toisten asioista keskustelemisesta

Ai, somekeskustelu oli sinusta lynkkaamista, joten päätitpä osallistua siihen mielenterveysaiheisine vihjailuinesi. Hyvä sinä. Toivottavasti olet tylsää elämää pakoileva tavis etkä ammatinharjoittaja, joka työskentelee oikeiden ihmisten kanssa oikeissa elämän ongelmatilanteissa. Muutoin; säälin asiakasparkojasi.

Kuriositeetti

(Kuva: Jari Kähkönen)

Muistan vaikken välittäisikään, kun olimme lukion lopulla auditoriossa; toisella luokalla minulle äidinkieltä opettanut selitteli jotain väriläiskänä olemisestani, kysäisi samalla ohimennen tulevaisuudensuunnitelmiani. Vastasin hukkaavani elämäni siivousliikkeen varhaisaamuun. Kylläpä naama venähti.

En suo siipeilyä enkä kuuntele tilitystä jos meni tunteisiin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Itäisen ihmisen tarve puhua on jälleen kahdesti ollut kyllin ylitsevuotava antaakseen aihetta bloggata. Kyllä; olin sitten sensortin somestara, että samaan säikeeseen kannatti tulla postaamaan rändomeja näkemyksellisyyksiä esille päästäkseen. Toinen taas taisi olla ihan perinteinen "pakko nyt on jotain sanoa".

Olkaa kaikkien yhtäläistä ihmisarvoa kunnioittavia tietoisia aikuisia

Joensuisten kuolevaisten kesken puhkesi sananvaihto karaokesta. En ota siihen kantaa, koska en nähnyt enkä kuullut mitä tapahtui. Laulukaan ei tosin enää ole kaiken ulkopuolista, koskematonta eikä etenkään itseoikeutettua toimintaa. Ei sen jälkeen mitä yksi "huumorimusiikinsoittaja" teki tivolissa Joensuussa.

Pitäisiköhän laittaa Facebook kiinni lopullisesti?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Katselin iltapäivän ratoksi kävijämääriä; näen selvän eron sen välillä, kun pystyin yhä linkittämään Facebookkiin ja milloin halla-aholaisten napituskampanja esti tämän. Kokeilinpa onneani; estyi heti, kun painaa julkaisua. Mulkkasin linkin viemään portfoliooni; läpi meni, mutta kolme Metan bottia pölähti nuuskimaan.

Siviilit rikostutkijoina omine nokkineen

(Kuva: Jari Kähkönen) Jokakodin dekkarisalkku keskivarakkaille vailla kunnon vakuutus-
ta, ja tyhmänylpeille, joilla on jotain todistettavaa?

Yksityiset etsintäkuulutukset ovat taas ajankohtaisia; oli mielestään huudeltu todistajia, mutta jospa koettaisit sen tehdessäsi välttää edes kaikkein alkeellisimmat virheet. Amatöörin tunaroidessa tärväytyvät helposti mahdollisuudet selvittää mitä tapahtui ja saada vastuullinen tilille.