Melkoiset viisikymppiset yksityisetsiväinstituutiolle!

Lapsuusystävä mainitsi Turun Sanomien jutusta, joka kertasi modernin yksityisetsivyyden syntyä ja hassunhauskoja alkuvaiheita kahden pioneerinsa – Matti Linnelan sekä Pentti Lintusen – elämäntarinoiden kautta. Nyt kaupungissa ei kyetä saamaan kiinni edes busseja sotkevia kakaraoletettuja, kertoo YLE.

Puhutaanpa heti kärkeen vulgäärilatinaa. Acta Legis Turkuensia on oikeustieteellisen aikakauskirjan nimi, mutta mitä se varsinaisesti tarkoittaa? Varo turkulaista lakimiestä! Näin on sanottava, koska sikäläinen joukkoliikennejärjestelmä Föli voi sakottaa liikennöitsijää, jos se ajattaa sotattua autoa, muttei tee mitään itse sotkemiselle.

Kannattaisi kyllä, sillä jos vaihtoehdot ovat sotattu auto, sopimussakko tai myöhästynyt eli ajamatta jäänyt vuoro niin asiat ovat todella huonosti. Tekeminen olisi ennaltaehkäisy, kiinniotto, sarjoittaminen ja rikos- sekä vahingonkorvausvastuun toteuttaminen. Selviääkö ajamattomasta vuorostakaan sanktioitta? Enpä usko.

"On nurjaa, jos Föli sakottaa sotatun auton ajatuttamisesta, mutta ei tee itse asialle mitään, koska perusasiatkin puuttuvat."

Muistan yläkoulun opon tunnilla, että katsoimme videon, joka saattoi olla joko laillisuuskasvatusta tai peräti ”suojelualojen” ammatinvalinnan ohjausta. Siinä siviiliasuinen kuvattiin tarkkailemassa bussia matkustajuuden varjolla sotkevaa ikävertaistamme poikaa piilokameran livelinkin kautta ja sitten ottavan tämä kiinni.

Aika hurjaa; mokomaan tuskin olisimme yltäneet teknisesti vielä vuosien päästäkään ysärin alussa, kun itse aloittelin työtäni turvallisuusalalla – siviiliasuisena piilomiehenä. Voi kuinka väsähtäneeksi, ajastaan jääneeksi, varusteettomaksi, alisuorituskykyiseksi ja huonosti organisoiduksi etsivätoiminta olikaan tuolloin muuttunut pitkinpoikin.

Oli lähinnä kasvettu ikää ja pituutta&painoa; mutta yhä sisään haalattiin porukkaa, jolle pidettiin aloituspalaveri, sekä heitettiin sitten yksin töihin nähdäkseen mitä sitten tapahtuu. ”Länsikeskuksen Citymarketin kahden videonauhurin telominen” oli tuon ajan nolo loppu, vaikken itse sitä nähnytkään; olin jo tuolloin vormumies Helsingissä.

"Ysärin alussa etsivätoiminta oli väsähtänyt, ajastaan jäänyt, varusteeton, suorituskyvytön ja huonosti organisoitu."

Heh-heh. Joukkoliikenne Turussa taas on parisataa vuotta lyhyt kummallinen kertomus, jossa kokonaisvastuuta ei ole ollut ikinä kenelläkään. Päinvastoin; ovatkohan kaikki tietoisia, jottei Kauppatorilla eikä rautatie- tai linja-autoasemilla ole ollut enää edes poliisitoimistoa – saati sitten konstaapelia – pitkään aikaan?

Siellä on säännöllisesti ilmennyt kaikenlaisia piikkejä, jotka ovat hetkensä – svetisismillä sanottuna – härjattuaan kadonneet unohdukseen. Jos yhä luullaan yhden kuljettajan kaiken hoitavan, on taidettu olla pihalla jo vuosikymmenet. Se luulo loppui – kauan sitten – ensimmäiseen ajossa olleeseen kuljettajaan vedettyyn ”hedariin”.

Niin. Voihan sitä kaikenlaista haihatella, kun lähimenneessä jopa pysäkillä seisseen bussin kuljettajaa kuristaneen taltuttajaksi löytyi näköetäisyydellä sijainneen ravintolan kaksi ovimiestä, mutta itsepetosta se on kyllä silti. En sano yleisöä olemattomaksi enkä kuskeja saamattomiksi; sanon heilläkin olevan rajansa.

"Turun joukkoliikenteen parinsadan vuoden historian aikana kokonaisvastuuta ei ole ollut koskaan kenelläkään."

Turun joukkoliikenteessä ei olla edetty vielä edes siihen vaiheeseen, että häiriöaltteimmilla linjoilla olisi oltu paikalla painopisteaikana – päästen sujuvaan sanaharkkaan kuskin kanssa, joka kumosi ”vahdin” päätöksen olla ottamatta kahta lökäpöksyä kyytiin. Hän näet tunsi toisen heistä – se oli muinaisen kuskin poika!

Tämä on satunnaisen valvonnan vaihe; siitä on vielä matkaa jaetun tilannekuvan vakioituihin resursseihin. Osataankohan – tai saadaankohan – Turussa edes vielä soittaa jonkin pysäkin läheisille vartijoille tullakseen apuun kohdalle sattuessaan? Niinpä. Siitä se alkaa; omat tehdään, kun lainatut eivät enää riitä.

Kuinka pitkä matka tästä on vielä siviiliasussa toimivan rikosten paljastamistehtäviin varatun resurssin syntyyn? Tjaa-a. Voi olla pitkäkin. Seudullinen joukkoliikenneviranomainen näyttää näet onnistuneen kippaamaan koko asian liikennöitsijöiden syliin. Melkoiset viisikymppiset yksityisetsiväinstituutiolle!