Avautujalla saattoi olla asiaakin

(Kuva: Jari Kähkönen) Toisinaan yksintyöskentely haittasi, kun matkaan tuli mutkia.

Minä olen uskaltanut ja ollut suorasukainen netissä enkä pitänyt toimintani vähättelystä sen paremmin sanataiteeksi kuin yksilön ulosoksentamiseksikaan. Kävin tosissani oikeutettua taistelua tietämättömyyttä, salailua, manipulaatiota ja ylhäältäpäinjohtamista vastaan – palkaksi sain paskan käteen sekä jäin yksin.

Minun ääneni ja viestini

(Kuva: Jari Kähkönen) Ruotsalaisen sotatarvikevalmistajan vihkonkanteenkin
voi piirtää tai kirjoittaa.

Jokohan olen kierrokseni kiertänyt; päässyt vaiheeseen, jossa katse ei enää ole ympäröivässä maailmassa vaan omassa navassa? No, siinähän se pöljien luullakseen on – muka – aina ollutkin tai näin he kuitenkin messusivat. Onpa muuten ensimmäinen otsikko pitkään aikaan, jonka kirjoitin muistiin.

Minun brändini ja olennaisuuteni

(Kuva: Jari Kähkönen) Olivatkohan mustakantiset muistivihkot osa brändiäni? 

Some tyrkytti Suomen Lehdistöä, jonka tekstissä Tampereen journalistiikan lehtori kritisoi harhaluuloa läpinäkyvyyden merkityksestä yleisön luottamukselle. Tärkeintä onkin brändin arvostus ja jutun sisällön kokeminen olennaiseksi itselleen. Hyvä keskustelunavaus, kiitos siitä.

Junttien laki

(Kuva: Jari Kähkönen) Se on natsitarra eikä mikään "vitsi".

Aksel Sandemosen Pakolainen ylittää jälkensä -teoksessa esitellään irvokkaan havainnollisesti Janten laki, jonka kootuimman ja parhaiten saatavilla olevan version tarjosi Wikiwand. Moinen johtui mieleeni, kun Facessa kaveri kävi sikäläisessä puskaradiossa vääntöä peltoautoharrastuksesta.

Vai että kolme lisää kerroksille

No, en minä kyllä ollut ajatellut tämän takia joutua Turvasanomia uudelleen käynnistämään tai Kontrolliakaan painoon lähettämään. Viimemainitussa en muuten koskaan ollut päätoimittaja, ylläpitäjä tai omistajakaan – toisin kuin useat ovat ihan viime vuosiin asti perättömästi juorunneet – kuulemma.

Kirjoittaminen elämäntapana

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kaksikin seikkaa sai minut luonnostelemaan uudelleen tämän kuluneen otsikon ja tekemään siitä muistiinpanoja; Apu lopettaa blogit vuodenvaihteessa sekä Tulenkantajien ryhmän hajoamisen syyt 1920-30 -lukujen vaihteessa. Moiset ratkaisut tapaavat usein myös muodostua melkoisiksi vedenjakajahetkiksi.

Kiitos tunnustuksesta

(Jari Kähkönen) Sopimuksettoman tilan aikainen painostustoimi; ulosmarssi,
jonka työntekijät toteuttavat kootusti yhtenä joukkona ehkäistäkseen työn-
antajan vastatoimet. Ollaan suorituksen kohdassa paluu; seuraavaksi tapah-
tuu poistuminen. Paikka ISS Security Oy, Pitäjänmäki, Helsinki ja aika on
alkuvuodesta 2011.

No, eiväthän ne nyt tähän varsinaisesti nimeänikään laittaneet. Enkä ole saamassa sen paremmin riemusaattoa palatessani ostrakismista yhteisöön jonakuna, jonka kunnia on täysin palautettu; kuin tule nyt suuremmaksi mitä koskaan olinkaan. Hahahaa. Anteeksi. En osaa suhtautua asiaan vakavasti.

Mikä kerran menee, se toki mennä joutaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Wanha ja vähemmin vanhempi; linkkuveitsellä teroitetun 
korjauskynän jämät, mekaanisen matkakirjoituskoneen ajoilta, kuvattuna jo vuosia
sitten poistoon menneen läppärin näppiksellä.

Mahtaakohan kukaan tämän lukeva olla sitä ikäluokkaa tai niin yleissivistynyt, että tajuaa hakukonettamatta otsikkoni olevan 60-luvun Engelbert Humperdinckiä, jonka Joukolle ja Kostille suomensi Juha Vainio? Edes. Se taas mennee ohi kaikilta, että sama ajatus esiintyy myös Nietzschen Zarathustrassa.

Estikö se minua? Ei.

(Kuva: Jari Kähkönen) Homonymiana: minä sinulle agendan näytän. No, edes ylivuotises-
sa kuvituskuvassa, kun ei ilmaiseksi huvita tuoreempaakaan tehdä.

En saata sanoa, ettei minua olisi varoitettu, kun kolmessakympissä aloin tehdä paluuta kynämieheksi. Kontrollin värväri kertoi kyllin ilmeikkäästi turvallisuusalan sisäisestä ilmapiiristä – sikäli, kun kentällä olisi muka oikeasti oltu yhtään toimistoa tervehenkisempiä. Juttuja ei olisi ollut pakko kirjoittaa omalla nimellä.

Vai haluaisit sinä tietää, että kenen kanssa riitelen

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä kuva tuli tehtyä ihan silkkaa piruuttaan, kun ostin
markkinoilla hengähdystaukoa pitäneeltä helppoheikiltä vain kuution muistilappuja
ja konttorikirjan; kokonaista muovikassillista paperitavaraa en olisi tarvinnutkaan.

Tässähän muistuu suorastaan mieleen Politiikka-Suomen Stubb-haastattelu, jossa nimeltämainittu sanoi, ettei enää ala kansanedustajaksi tai ministeriksi Suomessa. Että on mulkvisteja, joita hän ei enää koskaan halua lähelleen. Näin ajattelen itsekin turhanuteliaista riidanetsijöistä – olivatpa mitä sorttia hyvänsä.

Turvallisuusalojen välinen keskustelu

(Kuva: Jari Kähkönen) Sörnäisten Elannon yläportti ja vartiokoppi olivat olleet vuosikym-
meniä poissa käytöstä sekä suljettuina koristeellisten takorautaisten kaltereiden taakse.

Vai olivat kenkää poliisista saaneet ja turvallisuusalalla olijat keskustelleet keskenään Whatsappilla? Sopii kuvaan, koska some oli internet 2.0, jota on nyt eletty vähänpäälle 10 vuotta. Olet weblogissa, joka on yhtä vanhentunut kuin keskustelupalsta eli bulletinboard. Jälkimmäisistä ”keskustelu” aikanaan alkoi.

Kuka lehtesi oikein lukee, osa 2?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kynämiehen vanha ja uus'. Linkkuveitsellä teroitettu kirjoitusko-

neen korjauskynän jämä; valokuvattu pöytävalaisimen alla, läppärin näppiksellä ma-

kaamassa. Kaikki kolme jätettä hävitettiin aikanaan asianmukaisesti, mutta linkkarin 

kohtaloa en kyllä jaksa varmasti muistaa; se olikin niistä ainoa, minkä olisin välittänyt 

säilyttää.

Vuosituhannen alussa tein pahemman kerran virhearvion, kun luulin yksityisen turvallisuusalan kasvaneen kyllin kantaakseen oman median. Että voisi olla olemassa muutakin kuin firmojen mainokset, herrojen "lehti" ja liiton viesti, koska vast'edes keskustelua käytäisiin moniäänisesti sekä useampiin suuntiin.

Ymmärryksenvaikeuden syistä, eli, miksi Kontrolli oli pelkkää toiveajattelua

(Kuva: Jari Kähkönen) Niin muuttuu aika; kirjoituskoneen korjauskynä tietokoneen
näppäimistölle asetettuna.

Eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvat, poliittisiin ryhmiin liitännäiset tai suosioasemaiset eivät ymmärrä toisiaan; parempi olisi kuin ei muuta leikittäisikään, koska siitä seuraa pelkkää vahinkoa. Näin minä ajattelin nyt osasta menneestäni, kun muistelin sitä eilisen Uuninpankkopojan blogin luettuani.

Olisiko alettava vähemmän viranomaiskuuliaiseksi?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ja niin minä vuosia sitten nähdessäni nykäisin pokkarin
olkalaukustani; tein arkistokuvan, jota käytän useasti, vaikkei se oikeastaan
mitään mihinkään liitykään. Tietenkin rekisteritunnus on poistettu kuvankäsit-
telyllä.

Minä voisin kirjoittaa rähähähää ja mitämäsanoin, mutta enpäs aloitakaan tekstiäni sillä. Syyni olisivat hyvät; kuopiolaispoliisit selvisivät sakoilla ynnä varoituksella sekä Meri-Lapissa suututtiin rajapelleilystä. Perään nyansoidumpaa tapaa nähdä ympäröivä maailma, mukaanlukien viranomaiset ja heidän työnsä.

Yksityisen turvallisuusalan ammatillista keskustelua ei ollut olemassakaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuinka voit olla hedelmällisessä vuorovaikutuksessa
kanssaihmisen kanssa, jos todellisuudessa halveksit häntä?

Muistelen nyt vähän menneitä, koska kohta kuluu tasavuosia niin turvallisuusalan julkaisutoimintani lopettamisesta kuin alalta poistumisestanikin. Yksinkertainen syy otsikon totuudelle on omiminen, omaneduntavoittelu, kieroilu, valehtelu ja yksimielisyyden puuttuminen. Hedelmällistä vuorovaikutusta ei edes yritetty.