Heili telinejakeluun Kontiolahdessa, Liperissä ja Outokummussa

Kuinka Joensuussa ilmestyvää Karjalan Heili -ilmaisjakelulehteä – minkä vuoden 1970:sestä synnystä huolimatta, olemassaolostakin tulin tietoiseksi vasta tällä vuosituhannella – jaetaan kyläksi nimetyssä kunnanosassamme ihan miten sattuu? Täällä on siirrytty telinejakeluun – kustannussyistä.

Pöytälaatikon pohjilta alettiin, mutta ajatuksiakin löytyi lopulta matkan varrelta

A 7 avolehtiön viimeisen sivun viimeinen otsikkoluonnos kuului ”Älä sinä tule siihen olettelemaan”. Vaaleakantisessa Cahierissa taas seisoi ”En ole epätoivoinen enkä ärsytettävissä – säälittävä olet sinä itse”. Yksi yliviivataan lyijy- ja toinen kuivamustekynällä. Milloinhan lukenen nuo listaamani kirjat?

Joensuulainen saamattomuus – ansaitsemansa ravintola, skene, poliisi ja lehdistö

En tiedä, että kenelle tässä pitäisi suurimmin äänin nauraahohottaa; La Barren järjestyksenvalvonnalle vai sataviisikymppisen Suuren Punamustan Syövän rikostoimittamiselle? Niinpäniin. Mitähän sitä ennenaikaan tehtiinkään, kun ei ollut järjestyksenvalvojia eikä Jodelia? Kullekin vain ansioidensa mukaan.

Yleisöä ei kiinnosta sinun oma napasi, puuhastelusi tai kuukausipalkkaisuutesi

Ovatko pohjoiskarjalaiset todellakin niin huonoja ihmisiä, että he ovat ansainneet tälläiset enimmäkseen omaan napaansa tuijottavat journalistit? Sitä jouduin pohtimaan, kun tällä viikolla Karjalan Heilin Aimo Salosen kolumnin ja Pielisjokiseudun Suvi Palosaaren pääkirjoituksen luin. Hoh-hoh-hoijaa.

Ovatko ne siellä ammattikoulussa jossain päiväkodissa, vai?

(Kuva: Jari Kähkönen) No, on se sentään jostain joensuisesta kauppakeskuksesta.

Kaupungiksi imarrellun ylikasvaneen kirkonkylän – Joensuun – hahaahhaa – väitetty kaupunkilehti, Karjalan Heili – hehhee – päästi aikamoisen paukun tällä viikolla. Ovatko nuorisoasteen turvallisuusalan opiskelijat jossain päiväkodissa vai? Yleinen vai erillinen oppilaitos turvallisuusalalle; se on kiehtova teema.

Mitä on kontiolahtelaisuus?

Kaupunki(hahahhaa)lehti Karjalan Heili kysyy kontiolahtelaisuudesta, koska väittää tekevänsä kunnan 150-vuotisjuhlan vuoksi teemanumeron. Oma vastaukseni: jotain mitä minä olen aivan liian viisas erehtyäkseni sanomaan julkisessa tiedotusvälineessä, painotuotteessa tai yleisön edessä.

Pitäisiköhän laittaa Facebook kiinni lopullisesti?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Katselin iltapäivän ratoksi kävijämääriä; näen selvän eron sen välillä, kun pystyin yhä linkittämään Facebookkiin ja milloin halla-aholaisten napituskampanja esti tämän. Kokeilinpa onneani; estyi heti, kun painaa julkaisua. Mulkkasin linkin viemään portfoliooni; läpi meni, mutta kolme Metan bottia pölähti nuuskimaan.

Voi tätä maanpuolustusmielisen tuskaa muuttuvassa maailmassa

(Kuva: Jari Kähkönen) Palveluspuvussa oli aikanaan tälläinen kuosi, mutta nyt värit kel-
paavat minulle enää käsilaukkuun.

On lystiä sanoa Joensuuta kaupungiksi ja Heiliä kaupunkilehdeksi, mutta paremmaksi voi yhä panna. Esimerkiksi kehottaa naama vakavana tekemään maanpuolustustahtoa tyhjästä, olemaan uskomatta Venäjän propagandaa ja syytellä maanpettureiksi. Et ole tosissasi! Missä maailmassa oikein elät?

Edesvastuuttomien ja osaamattomien amatöörien onnenkantamoinen

Edellisen blogimerkintäni muistiinpanot päättyivät:”Maallikot, siviilit, amatöörit sekä vapaaehtoiset! Oliko ihmisellä vielä suurempia riesoja?” Ja sitten näin eilen illalla kuinka lauantaisin ilmestymätön Heilakka oli sunnuntaina jaettu postilaatikkoon; samalla hetkellä sanani muuttuivat toteutuneeksi enteeksi.

Levottoman päivän kronikka

Oli Capitolin häpäisy Washington D.C:ssä, Kaikkonen sääti sivareiden asioissa ja maakunnassa oltiin käyvinään kirjallisuuskeskustelua. Siinäpä kelpo aiheet tähän levottoman päivän kronikkaan. Puhuupuhuupuhuu, mutta vähän tekee; onneksi lopulta kaikki meni hyvin tai on niinkuin tuleekin. Kenen mukaan?

Missä Se Väinö On?

(Kuva: Jari Kähkönen) Arkipyhälauantai Joensuun keskustassa kauan sitten.

Nostetaan tämä nyt sitten blogiin, kun kerran kukaan muu ei joko huomaa mitään tai ainakin vaikenee kaikesta olennaisesta; nimittäin Joensuun suurimman kauppakeskuksen Iso Myyn järjestyksenvalvontalinjaus ja miten se vaikuttaa ympäristöön. Coronayllätyskin saattaa olla tulollaan; oli medioissa eilen.

Kun et haluakaan ymmärtää

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ohipuhuminen, kuuntelemattomuus sekä väärinymmärtäminen ovat pinnalla ajassamme; arvottaminen riippuu täysin miltä puolen asiaa katsoo. Ulosjätetty tai marginalisoitu kiroaa, mutta ymmärretty sisäpuolinen taas ei tietenkään näe missään mitään vikaa. Loput pitänevät tätä viihteenä; siksi se onkin jatkuva ilmiö.

Häiritsevän markkinalogiikan paikallislehdet

(Kuva: Jari Kähkönen) Uutiset eivät odota eivätkä katso tapahtumapaikkaansa.

Paikallislehti oli menneessä pääsääntöisesti joko yksittäisen visionäärin leiskaus tai 1960-luvun tunkkaisen kotiseutuhengen ilmaus, mutta pohjoiskarjalaisittain tuttuja Laakkosen rahankaatotorvia niistä on tullut vasta paljon myöhemmin. Eikä nykytilannekaan voi kovin paha olla, jos kerran tuote yhä tekee kauppansa.