Vai säätelisit sinä sitäkin mille naamani saa näyttää, – jos vain kykenisit

(Kuva: Jari Kähkönen) No, kylläpä ne tuonkin ruudun
yhteydessä ollutta tekstiä vahtivat – silloin liki vuosi-
kymmen sitten portfoliossa – ihan pää kenossa. Mitä
sitten? Viskasin vasun menemään; kalenterin käytin,
silppusin ja vaihdoin merkkiä sekä siirsin kotelot re-
pun kantoviilekkeistä mustaan jätesäkkiin irtaimis-
tovarastossa. Pitäköön kivaa jossain omassa somen
taskussaan – keskenään.

Hörpin kapakanpöydässä mustaa teetä hunajalla ja Jamesonilla, kun kirjoitin ajatuksen A 6 avolehtiööni. Pohjoiskarjalainen ei yksinkertaisesti kestä totisuutta, hiljaisuutta, eteenpäin menemistä sivuillevilkuilematta sekä suoran totuuden puhumista. Se on yleistys, muttei kuitenkaan täysin vailla perusteita.

Absurdissa tilanteessa pidä naamasi pokerilla ja käyttäydy luontevasti

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olisinkohan printti-Vaarojen Sanomia vai -Itäsuomalaista lukemassa kirjastossa, kun kulttuuripalkansaaja tuli puhelemaan – noin puolestavälistä seuraamani – 1.5 tuntia lyhyen lavarunoesityksen jälkeen. Kysyi; olinko ollut alusta asti. En ollut; sanoin vahinkoaltistukseksi, joka perustui luulooni heidän jo lopettamisestaan.