En suuremmin vaivaudu ajatuksesta, että ajanmittaan itsestänikin tulee yksinäinen pohjoiskarjalainen vanhus, joka suree kun kukaan ei käynytkään. Minä näet tuskin alan elää kuten täkäläisittäin perinteisesti; nousta joka aamu kuudelta nököttämään käsi poskella keittiönpöydän ääressä; odottaen, jos joku tulisi käymään.