Tekee itsestään olennaisen ja juuri muuta ei sitten tapahtunutkaan

Kommentoin seuraavassa mediallisia päästöjä, joista useimmat tapahtuivat Pohjois-Karjalan paikallismediassa. Niitä yhdistää otsikkoni ajatus; tehdään itsestään olennainen, vaikka juuri muuta ei sitten saatu aikaan eikä asiallakaan mitään väliä ole. Toisinaan jopa sen olennainen ydin pystyttiin kiertämään.

En ole ollut Facebookissa enää noin vuoteen; ja jos nyt jostain kumman syystä sattuisin olemaankin, kaiken viimeksi suostuisin seuraamaan jotain Uimaharjun puskaradiota tai mikä se nyt oli. On melko köyhää journalismia, jos tuollaista mölisevän rahvaan laumaa kuuntelee, eli vielä kanssaan keskusteleekin.

No, edelläkäyvää ei tule väärinymmärtää; en silti hyväksy sen paremmin yleistä vouhotusta kuin erityistä rikoksistasyyttelyä olemattomin todistein tai tiettyjen uhkailua väkivallallakaan. Kah, siinä kyllin kuusikymmenlukuisen kotiseutuangstin tunkkaisuudelle, kun Pielisjokiseutu olisi yleisölleen hyviä tapoja saarnannut.

"Kah, siinä kyllin tunkkaiselle 60-luvun kotiseutuangstille, kun Pielisjokiseutu olisi saarnannut yleisölleen hyviä tapoja."

Mutta; sitten hätävararikostoimittaja Petri Uusitalo teki maailman kuluneimman osapuolituksen, jonka keskelle asemoitui lällättelemään. Eikä hoitanut hommiaan kunnolla/loppuun ja sotki vielä käsitteetkin keskenään hyvin nolosti. Kaksiprismaisuuttako? Vielä mitä, vähintään toisen silmänhän pitää olla puusta!

Kysytyt ovat hätäilmoituksen, tehtävänilmoituksen JA rikosilmoituksen välinen käsitteellinen ero. Koska siis yhdestä ei välttämättä seuraa toista, ei olemattomuudesta voi päätellä mitään. Ei edes, jottei olisi sittenkin ollut...no edes sen hetken, kunnes se naurulla ja pierulla saatellen poistettiin.

Eli; jos uimaharjuinen soittikin ilkivallasta hätäkeskukseen, häntä oltiin kuuntelevinaan puhelinkontaktin verran, mutta siinä kaikki. Ehkä ylikonstu jopa näki ”poliisille lähetyn tiedon” maijan hanttimiehenpenkin näyttöruudulla vaan koskaan ei paikalla käyty eikä edes soitettu ilmoittajalle. Sitten sormi painoikin jo poista/deleteä.

"Kaksiprismaisuuttako? Vielä mitä, vähintään toisen silmänhän pitää olla puusta, kun tuollaisia kirjoitellaan!"

Olisi pitänyt kysyä, että partioiko poliisi perä-Enossa ollenkaan ja miksi ei. Tai oikeammin ottaen; kuinka ihmeessä komisario voisi olla tietämätön eli suorastaan salailevainen partioiden liikkumisesta. Olisi pidetty huoli, jottei normaali poliisin kolmoispuhe – taas vaihteeksi – ennaltaehkäise välttämätöntä keskustelua.

Keskustelua, jossa luonnollisesti olisi selvitetty sekin pointti, jottei poliisi käytännössäkatsoen koskaan lue mitään typeriä someja, ellei sillä ole sinne tai siellä olevalle jo vanhastaan muuta asiaa. Saati, että loisi vuoksensa eli kauttaan uusia tehtäviä...paitsi...enpä sanokaan milloin, jotten yllytä yksinkertaisempiani.

Pahin limbo oli kuitenkin varsinkin kolmesti mainittu älä yleistä -läppä. Niin; eihän nuorilla ole yleistä ilmiantovelvollisuutta eikä heiltä liioin voi perätä sitä ”suoraselkäisyyttä” kuin useimmat aikuisetkaan eivät osoita. Siispä; he ovat joukko, johon kuuluneeksi katsotun yhden väärä teko luetaan helposti kaikkien viaksi.

"Keskustelussa olisi selvitetty, ettei poliisi käytännössä koskaan lue mitään typeriä someja töissä ollessaan."

Niin; sitä minä tässä vain bloggaan, jotteivät niin kutsutut nuoret ole mikään luonnontilainen maailmalle vieras tai viatonkaan joukko. Katselen sillointällöin etäältä kuinka täkäläiset sellaiset tulevat iltakahdeksalta ulos nuorisotilasta levottoman pulisevaisen parveilevaisena etsien keinoa purkaa liika energiansa.

Olen myös sattunut paikalle, kun on tylsää tai keksitään kokeilla asioita. Nuoret ovat nimittäin uteliaita ja he voivat keksiä ruveta kommunikoimaan ventovieraiden kanssa joko ensinnä päähän pällähtäneestä asiasta tai tykkänään vailla sellaista. Ne kerjäävät – eivätkä erota saivatko hyvää vai huonoa –huomiota.

Kaikkinensa; olivatpa tämän viikon Pielisjokiseudun pääkirjoitus ja kyseinen uutisjuttu yksipuolisen osoittelevaista työtä. Ei muka oltu kenenkään puolella, mutta kyllä tässä aikuisille lälläteltiin nuorten virnuillessa-hihitellessä seläntakana. Ja itsensä introvertiksi sanominenko on Suvi Palosaaren tekosyy vrt. kolumninsa?

"Pielisjokiseutu ei muka ollut kenenkään puolella, mutta kyllä tässä nuoret virnuilivat, kun aikuisille lälläteltiin."

Lieksan Lehden Martti Heikkinen räväytti niin edellis- kuin tämänviikkosessakin numerossaan. Ensin ilkuttiin Finlaysonin talousvaikeuksia; se kun – kuulemma – vallan suututti Lieksan siirtämällä Reinojen tuotannon halpamaahan. Pois oli jo kauan sitten muuttanut kaupunginjohtajakin, jonka sanoin toissaviikkona loihittin lausumaan.

Tällä viikolla ylös nostettiin Tarja Tuovisen haastattelu Karjalaisessa, mutta tietenkin sievistelevän lievästi. Ei sanottu niminaisen kutsuneen lieksalaisia vain auttavasti lukutaitoisiksi mänteiksi, mikä teki kulttuurikielteisyyden kuin kypsytti ja sai äänestämään jaloillaan. Että noteerata pitää vaan ei silti saa olla liian ilmeinen?

Hohhoijaa. Sitten Ylä-Karjalassa oli tellätty etusivulle Puustako -nimisen – innovaatioksi luullun vaan teolliseksi pettymykseksi kääntyneen – firman häätö. Siellä oli sitten pystyssä jo sähkölaskut ja vuokratkin? Oli varmaan tämänkin salaisuuden päällä istuttu hyvä aika. Kunnes tuotanto siirrettiin Latviaan. Hyvä te!

"Että Finlayson, Tarja Tuovinen ja Puustako piti sitten noteerata vaan ei kuitenkaan saanut olla liian ilmeinen?"

Lopuksi osansa saakoon palvelusturvallisuusupseeri Eki Lamminmäki Pääesikunnan koulutusosastolta, joka YLE:n netissä selitti ilmeisen naama pokkana varusmieskuljettajan muka kieltäytyvän ajamasta henkilökunnan tekemää ylikuormaa. Eihän tälle oikein kehtaa nauraakaan, vaikka kaiketi pitäisi.

Kuinka mokoma voi edes ilmetä? Pitihän henkilökunnan osata laskea ja tietää kulkupelin kapasiteetti jo vuonna kuin muka kieltäytyvää varusmieskuljettajaa ei ollut olemassakaan. Samasta syystä mokoma pikkuvauvaksi peloteltu sekä aivopesty alhaaltapäin tottelemisen osaaja onkin tilanteessa juuri niin pahasti alakynnessä.

En kiellä; saattaahan tuo olla, että kuljettajakoulutuksessa on pitänyt osata ulkoa niin oman luvan kuin koko autonkin rajat. Mutta ne eivät vielä tee tyhjäksi puuttuvaa valta-asemaa, kyvyttömyyttä vedota tosiasioihin kuin painetta elää toteutuneen todellisuudenkin kanssa tuossa suljetussa yhteisössä vielä noin vuoden verran.