Pitelehän nenästäsi kiinni, kun somerahvaalta pääsee jupakan päätteeksi pieru

(Kuva: Jari Kähkönen) Että olen sitten tälläisenkin kuvan joskus tehnyt.

Kyllä jupakkaa pukkasi, kun jopa peräkylän lehtien yhteistoimitus Uutissuomalainen uutisoi Karjalaisessa – Iltalehden uutisoineen – vakavasta väärinkäytöksestä yleisen edun mukaisesti. Oho. Eiku. Miksi yhdeksänvuotiaasta, muovikassista ja vartijasta Lidlissä piti ikinä tehdä ainoatakaan juttua?

Olemme yhteiskuntana muuttuneet aika kummalliseksi, jos lapsen itkettyneisyys on mitenkään yleisesti merkittävää ja hänen kantaväestöisen keskiluokkaisen toimihenkilöäitinsä pelkopahastuneisuus uutisoidaan. Käydään siis äärimmäisen ällöttävä kuka tykkää kenestä/kuka säälii ketäkin -huutoäänestys.

Sen jälkeen polkaistaan tolkuton jupakka, jossa mitä tapahtui ja miksi on täysin merkityksetöntä. On yksinkertaisesti pakko joko olla tai ainakin tulla nähdyksi olevan ”voittavalla puolella” – muussa tapauksessa menettää puhevaltansa ellei kaikkensa – redusoituu somerahvaan huomionkipeyttä ja riitelynhimoa ruokkivaksi kohinaksi.

"On pakko ainakin tulla nähdyksi olevan 'voittavalla puolella' tai menettää kaiken ja redusoituu pelkäksi kohinaksi."

Niin. Eihän 50-60 sentin muovikassi varmasti ole sen paremmin kohteen vuoron kuin päivänkään huippupoka. Mutta; miksi kaikki nyt huutavat – superälykkäät ja empaattiset huippuosaajat – eivät sitten ole itse pompoteltavana eduttomassa surkeapalkkaisessa yksityisen turva-alan suorittavan tason univormutyössä?

Koska tottahan tuollaisen neron pitää älytä, jottei kilpailulle altistetussa alihankinta-alan epävarmassa työssä parane kuvitella ”sen pitävän mitä minä sanon”. Tai jos peräti luulet olevasi mukava mies; saatat kohta olla entinen mies – kylläkin jopa vailla rahaa edes siihen Petteri Orpon sananparren tanssipaikan sisäänpääsylippuunkaan.

Siispä; olisi ihan kiva, jos vartijan työn arvostelija tietäisi edes alkeellisesti mistä puhuu. Itseasiassa; jos noin tietämättömänä kehtaisi avata suunsa kenenkään muun suhteen – jäisi puheenvuorotta, tulisi huudetuksi hiljaiseksi tai päätyisi keskustelemaan keskenään yksin. Älä vain sano, ettei luokkayhteiskuntaa olekaan.

"Luokkayhteiskunnassa vartijan työn arvostelijan ei tarvitse tietää edes alkeellisesti siitä mistä puhuu."

Huomio- ja tarinataloudessa tai kulttuurisodassa vartija on siis valitettavan usein syntipukki alibi eli äänettä ynnä puolustajatta jäävä naurun-pilkan kohde. Ei todellakaan yllätä, jottei ketään kiinnosta myynnissä olevan tavaran maksamatta viemisen täyttävän rikoksen tunnusmerkistön ja sen perusteella voitavan ottaa kiinni.

Vartijalla ei ole kiinniottovelvollisuutta, koska hän ei ole merkittävää julkista valtaa käyttävä virkamies, joka esimerkiksi vaan ei ainoastaan ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta sekä voimassapitää laillista yhteiskuntajärjestystä. Mutta hän voi kyllä saada tosiasiassa potkut, jos ei ottanut sekä joku antoi hänet ilmi.

Se on juuri sitä itseään – luokkayhteiskuntaa, – kun ihmistä pidetään kaksiulotteisena hahmona, jolle huudetaan "noudata sääntöjä äläkä ajattele" tämän käytettyä järkeään, sekä "käytä nyt järkeäsi" kun hän noudatti sääntöjä. Valtaapitävä – tai somerahvaan tapauksessa pikemminkin niin luuleva – siinä vain näytti, että näin muuten on.

"Vartijalla ei ole kiinniottovelvollisuutta, mutta hän voi kyllä saada tosiasiallisesti potkut, jos päästi ja joku antaa ilmi."

En ihmettele, että kun tarpeeksi valittaa – tekisi mieli sanoa värittäen painostaa, vaan jätänpä väliin, kosken tätä tiedä – kyllä nytkin Lidlin tapauksessa löytyi pomo, joka käänsi kelkkansa. No, ei se ihan huonokaan veto kyllä ollut, koska juttuhan juoksi jo vaikka missä medioissa. Mutta kyllä tämä oli silti epäreilu, kurja temppu.

Olen näet koettanut kysellä vaan jäänyt vastauksetta, että olisiko securitasoletetulla vartijalla ollut valtuudet antaa yhdeksänvuotiaan maksaa se muovikassi tai peräti – olot huomioiden – suoda armon käyvän oikeudesta? Minä väitän, jottei ollut. Hän ei olisi edes saanut tekoaan jälkeenpäin anteeksi.

Lidlin henkilökunta olisi tehnyt vartijasta valituksen turvafirmaan, joka olisi vähintään kuulustellut häntä konttorilla niin v-mäisesti, että sen muistaa pitkän aikaa. Tai siirtänyt pois kohteesta, kaupparyhmästä, työrytmistä – kääntänyt ne tahallaan nurinniskoin. Vienyt työtunnit, tehnyt koeaikapurun eli ollut jatkamatta määräaikaa.

"Kaupassa on niin monta pomoa, etten yhtään ihmettele jonkun heistä kääntävän kelkkaansa, kun tarpeeksi valittaa."

Ja mitähän sitten sanoi eräs maan johtavista secuspleinaajista – oikeustieteiden tohtori, poliisioikeuden dosentti sekä turvallisuusasiantuntija (← millä ansioilla muka) Henri Rikander Iltalehdessä? Luki turvapalvelulain tehtävien suorittamisen yleisistä periaatteista laaditut pykälät sekä tuomitsi vartijan toiminnan täysin.

Herra tohtori ei nimittäin omistanut ajatuksen ajatusta sille, että yhdeksänvuotias oli kiinniotettu; se tai vapautuspäätöskään ei ole mikään läpihuutojuttu. Onpa kummallista, jotta ”turvallisuusasiantuntija” ei muka tätä tiennyt. Taisipa siis – turhien julkkisten tapaan – puhua mitä tahansa mikä ikinä kuulostikin hyvältä.

Juu. Olisi voitu havaittuaan huomauttaa ja pyytää maksamaan. Kiinnioton jälkeenkin olisi voitu olla vaatimatta rangaistusta, jättää rikosilmoitus tekemättä ja säädettyä menettelyä noudattaen vapauttaa. Mutta ketään ei kiinnosta miksi näin ei tehty; pääasia on, että ihmiset vouhottavat ja samalla jauhavat ilmaista rahaa medioille.

"Ei ketään kiinnosta; pääasia on, että ihmiset vouhottavat ja sen tehdessään jauhavat ilmaista rahaa medioille."

Mediajupakan ja someaalisen vouhotuksen yllykkeenä oli yksi – vain vallinneissa oloissa työtään tehnyt – vartija. Oloissa, jotka olisi yhä kenen tahansa muun kohdalla tunnustettu epäoikeudenmukaisiksi yhteiskunnallisiksi rakenteiksi, joilla yksilön ei pidä tule eikä tarvitsekaan omalla riskillään hullutella.

Vaan sepä ei koskekaan nyt vartijaa. Oldskool-luokkayhteiskunta näet purkautui jo 60 vuotta sitten hyvinvointivaltion rynnistykseen puolueteorian suunnittelupolitiikan myötä, sekä sivistysvaltio johti areenapolitiikan ajassa ysärin kynnyksellä yksilö vastaan yksilöä -mentaliteettiin. Tietenkin hän on meidän ajassamme huomio- ja tarinatalouden häviäjä!

Siinä pitkästymistä sekä oman elämän puutetta joutavanpäiväiseen pakeneva turhanutelias ja vahingoniloinen somerahvas huutoäänestää, että ketä se suosii tai säälii. Mokomassakin aineenvaihdunnassa ei paljon pätevyyksiä, sääntöjä, tietoja eikä todisteitakaan kysellä. Pitelepä vain nenästäsi kiinni, kun niiltä pääsee lopuksi pieru.

****

Jälkikirjoitus: Kokeilin huvikseni keskustelua IL:n, HS:n ja YLE:n alustoilla tästä aiheesta. Vastakaiun määrä sekä laatu eivät oletettavasti päätä huimanneet. 

Kaikki kolme sensuroivat jonkinverran. Iltalehti ei antanut vastata minulle vastanneille, jotka itse suolsivat aika paksua. Hesarissa kommentit vain lakkasivat menemästä läpi ensimmäisen jälkeen ja Yleisradio lähetti arvattavissa olleen poistamista koskeneen automaattisähköpostin lauantaina aamutuimaan; kommentti itsessään taisi saada killua näkyvillä seitsemisen tuntia tai jotain.

Yllätyitkö? No, minä en.