Trollaa ja negaa vain – siten romutat lopulta koko yhteiskunnan

Apinoiko internet elämää vai elämä internettiä? Moista pohdin, kun äsken bloggasin Vornas-jutun häntäpään jämistä ja – luullakseni – kirjoitin toisaalle karjalaisen toljotuksen kummallisuudesta. Sekä; jos mainitsee trollaamisen, on tietenkin käsiteltävä myös negaamista. Nehän ovat ikiaikaisia ”ihmis”tapoja.

Antimanosfäärinen kiistakirjoitus

(Kuva: Jari Kähkönen) Pikkukakaroilla on liian kiire päästä leikkimään
aikuisten leluilla omista rooliristiriidostaan aiheutuneiden levottomuu-
den- ja epämukavuudentunteidensa takia.

Vai kutsuvat – kertaakaan saamattomat ja yhdessäasuvien parisuhteessa olemattomat – höpelöt pikkupojat internetin majaleikkiään manosfääriksi? Bregmanlaisittainhan Kärpästen herra tuomitaan juopon kirjoittamaksi ihmisyyden mustaamiseksi, mutta kyllä Goldingilla taisi silti joku pointtikin olla.

Mielekäs dialogi puuttui – ettehän te osanneet edes vittuilla

(Kuvaruutukaappaus) Jatkaminen olisi hyödytöntä, kosken itse saa Facebookilta mitään
– ja vielä olisi pitänyt joko suostua mainoksin profiloiduksi tai maksavaksi asiakkaaksi.

Katselin Kulttuuricocktail Liven Yle Areenasta vuorokauden myöhässä, koska reaalimaailman siviiliasiat viivyttivät keskiviikon iltaohjelmaa, mutta opinpa silti Taina Saarikiveltä jotain uutta. Tohtorinväitöskirjan tulee siis toimia alustuksena väitöstilaisuudessa käytävälle mielekkäälle tieteelliselle dialogille.

On päätettävä, että mistä yhteiskunnassamme on kysymys

Niin suuresti kuin se minua vaivaakin; joudun tunnustamaan tuntevani myötätuntoa tämän kertomuksen ihmisiä kohtaan. Mutta onko kaikki vain pelkkää aikuisten leikkiä, jossa tunnustusyhteiskunnassa eniten ääntä pitävät saavat myös eniten huomiota ja vähintäänkin kuvitelman määräysvallasta?

Kylähulluus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Niin, kukahan se kylähullu oikeasti olikaan? Tämä iänkaiken olemassaollut ja yhä ajankohtainen ilmiö taitaa kertoa jotain olennaista vaan ei mieltäylentävää ihmisyydestä. Myös Heikki Ylikankaan viisikohtainen kylähulluustyypittely on minusta osoittautunut ajan mittaan vajavaiseksi ja sitä tulisi täydentää.

Asiaa olkalaukusta ja vähän sen vierestäkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Sotasukupolven mielestä vakavastiotettavalla
ihmisellä saattoi olla vain salkku tai selkäreppu; muu oli pahasta.

Viimeaikoina perinnemediassa on ollut juttuja roadmaneista, puukoista, ryöstöistä sekä olkalaukuista. Joo, ymmärränhän minä; tämä kulttuurimurros oli tulollaan vuosi sitten, kun hamstrauksen tähden perunatkin piti käydä ostamassa Prismasta. Keskellä käytävää oli räkki, joka oli täynnä Side Bageja.