Myyrä – hejaheja, soittakaa The Wiren lopputunnari – vai – entä sitten?

Ruotsin julkisen palvelun, SVT:n, tutkiva ohjelma Uppdrag granskning, paljasti tällä viikolla maansa Securitakselta kolme epäilyttävää vartijaa, joista kukaan ei enää ole siellä töissä. Kahdella on alla ehdoton vaan ei vielä välttämättä täytäntöönpanokelpoinen tuomio Foxtrot-jengin kanssa huseeraamisistaan.

Kahdessa aivan eri maailmassa

”Onko joku hätänä?” se keksi sitten kysyä. Olin seisahtunut vain hetkeksi pihalle varmistamaan sähköisen avaaja-sulkijan vetävän liikuntaesteisen läheisen oven kiinni, jotta saan kannetuksi lehtipaperikorin sisällön keräysastiaan. En vastannut ja mainitsin kysyjää pöljäksi ihan hiljaa vasta hetken päästä yksinollessani.

Hankkikaa elämä, ystäviä, itsetuntemus, itseluottamus ja itsetunto – kyllä se siitä

Karjalaisen Liisa Yli-Ketolan tunne- ja kaveritaitojuttu on vituttanut minua siitä asti kun maksumuuritetun verkkotyrkyksensä ensikerran näin. Sylttytehdas on näemmä koulutuskuntayhtymä Riveria; sekä kuinkas muutenkaan, nehän tekevät tällä rahaa kouluttaen julkisen sektorin vakiviroissa olevia ”ammattilaisia”. 

Että älä anna totuuden tulla hyvän jutun tielle?

Aamulehden case kuopaisi pintaan muiston mielestäni. Istuimme kesähelteillä tuopposilla Elielinaukiolla Vlatavassa ansioituneemman toverin kanssa kuin oli ollut kuvajournalisti. Heitin pokkana, että jos journalistisia feikkejä ei jää kiinni; seuraako tästä, jottei heitä ole. Se oli hänestä hersyvän hauska vitsi.

Ketkä me? Niinpä

(Kuva: Wikipedia/Guanaco and subsequent editors) Sateenkaarilippu.

Katsoin äsken Erik Gallin kolmiosaisen SD-bögar -dokumentin SVT:ltä; siinä jo kauan tiedetty ja aikoja sitten kirjoitettu suurten yhteisten kertomusten loppu alkaa lopultakin näkyä myös Pohjoismaissa. Niin; onhan meillä Suomessakin Jukka Hankamäki sekä Sebastian Tynkkynen – varsinaiset aikojen merkit.

Ihollepyrkivä EU-kerjäläisyys saapui sitten lopulta Joensuuhunkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Jos tässä kuvassa näkyy henkilöitä, jotka voi tunnistaa; he eivät
liity mitään mihinkään, mutta saattavat kyllä silti olla henkilöitä.

Mitä minuun tulee; älköön suotta uskottako kaiken hoituvan pelkin poliisin toimin. Tietenkin tämä tulee olemaan moniviranomaisjuttu; elämäntapojen, itsensätoteuttamisen, välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon, julkistilan sekä kanssaihmisten kohtaamisen pelisääntöjä opetellaan molemminpuolisesti.

Kärjistymisen pirunpolska fiktiona kuvattuna

(Kuva: Jari Kähkönen)

Katsoitko Ohuella langalla -sarjan toisen tuotantokauden kolmannen jakson Yle Teemalla männämaanantaina? Olisi kannattanut. Fiktionalisoidun Malmön poliisin partiot suorittivat häiriökäyttäytymistehtävää, jonka aiheuttivat mopoillaan liian lähellä asutusta revitelleet nuoret. Hyvä havainnollistaminen, minun mielestäni.

Ei paljon nappaa kuka pääsi vakituiseksi karjalaiseen kylälehteen

Luinpa somesta kuinka eläkeläistoimittaja, joka kevättalvella yllytti kansanliikettä, minkä varjolla vouhottaa yksinäisyyttään ja ikävystymistään – jakoi uutisen journalistiyhdistyksen kielteisestä kannustuspalkinnosta. Sopiva vitsi tähän kohtaan lienee, että viestintä on taitolaji ja onnistuu vain vahingossa.

Ei kiinnosta

Olitteko nähneet  SVT:ltä dokumenttisarjan taiteen provokaattoreista joskus 10-15 vuotta sitten? No, ettepä kai; siispä, ette tunnistaneet tätäkään performanssiartistia. Jos siis Pilvi Takala ei ole vain yksi monista "tähdistä, jotka eivät koskaan olleetkaan, kun nyt pysäköivät autoja ja pumppaavat bensaa".

Te ette ole kansa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Me olemme kansa, karjuivat kohta entisen DDR:n kansalaiset täyttä kurkkua kadulla 80-luvun viimeisenä syksynä. Se oli hyvä oivallus; juuri näin tuleekin huutaa, jos peruuttaa sietämättömien oikeuden hallita epävapaudessa. Kysymys on minäkäsityksen muutoksesta, jonka myötä uusiksi menee paljon muutakin.

Tälli perusturvallisuuteen

(Kuva: Jari Kähkönen) Eikä oikeusvaltiokaan ole loputtoman kaikenkattavan riskitön paikka.

Vihdoinkin; näin eilen SVT:n rokotusvastustajadokumentin ensimmäisen osan. Keskeisin oppi oli perusturvallisuudentunteen merkityksen kirkastus; sen estämättä, ettei aihe nyt varsinaisesti ole minulle vieraskaan. Ihminenhän haluaa turvallisuuden, joukkoon kuulumisen ja mielihyvän TUNTEITA.

Tiskipöytäromantiikasta vuoristoratakerrontaan käy pohjoisen proseduraalin tie

Kaikki ovat kai vähintäänkin kuulleet SVT:n Tunna blå linjen -sarjasta, joka on suomenkieliseltä nimeltään Ohuella langalla? Se on merkittävin uusi avaus pitkään aikaan pohjoismaisessa proseduraalisessa rikos- ja poliisifiktiossa. Jokohan kurjalla mässäilevä, salaliittoinen ja synkistelevä nordic noir kuoli?

Perusta keskusvalvomo, torspo

(Kuva: Jari Kähkönen) Se on vartiokellon tarkastusavain, kun eletään jo aikaa, jossa
itse kelloissa on pääsääntöisesti virtalähteenään patteri.

Kommentoin Maikkarin nettijuttua, jota pidän keskinkertaisena työnä. Miksi julkistettiin turvafirmassa työskentelyn yksityiskohdat, mutta ei lupahallinnollisia seuraamuksia tai niiden mahdollista puutetta? Kai turvafirma edes päätti tuomitun työsuhteen? Entäpä yliopiston ja turvafirman sopimussuhde?

Maailmanparannuskirjoitus

(Kuva: Jari Kähkönen) Huvikseni painatin joskus messuilla; minä tuo päässä missään
oikeasti kulje.

Nuoruudenammatin toveri pääluottamusmies sanoi otsikon sanan liki 20 vuotta sitten, kun näki minun kirjoittavan nimimerkillä keskustelupalstalle, koska silloin ei paremmasta tiedetty. Hän oli julkisen tietolähteen mukaan kristillisen vähemmistökirkon jäsen, mutta ei itse koskaan tuonut asiaa esiin työpaikalla.