Kaiken saa tehdä, muttei jäädä kiinni eikä ainakaan tulla nähdyksi häviäjänä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Se Tavallinen Tarina, kauan sitten ja toisessa paikassa.

Luin Hesarin profiilin Timo Vornasesta kirjastossa viikonloppuna, kun Karjalaisen netin maksumuurintakainen ylösnosto siihen yllytti. Aiheesta bloggaaminen varmistui, kun arkena Maikkarin rikostoimituksen netissä uutisoitiin hänen jatkaneen juttua Facebookissa sanoen kuitenkin vain vähän olennaista.

Rastilan metroasemanujakka ja Panssariprikaatin itsetuhoinen rattijuoppokersantti

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö; paljonkohan nuo
raudat mahtaisivat maksaa tänään?

On avutonta bloggata kaksi viikkoa vanhasta Hesarin jutusta, jonka ohuen pihvin Maikkarin niin kutsuttu rikostoimitus paistoi eilen uudestaan ja pani tympeän sämpylän väliin. Mutta; ensimmäisen lukijakeskustelun sekä viimeisen otsikoinnin tähden, en saata mieltäni malttaa. Tämä on niin tyypillistä!

Minä jo ihmettelinkin, että mihin ne skandaalit unohtuivat

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olin aikeissa kynäillä ilkeillen pitkäkestoisesta taktisesta tutkinnasta ja oikeuslääkkeen jonoista, mutta Helsingin Sanomien Roosa Welling säästi vaivani. Hän teki tämän ahdaskatseisen, asetelmallisen sekä luokkakantaisen paskajutun – luonnollisesti yksilösankaria nostaen.

Viikkotolkulla kestävää paheksunnan vyöryä odotellessa

Entinen Helsingin poliisilaitoksen konstaapeli vastasi käräjäoikeudessa syytteeseen pahoinpitelystä, joka koostui OC-sumuttimella käristämisestä ja koukkulyönnistä käsiraudoissa olevan paikallaan seisseen vatsaan. Entä sitten; johan Hesarin Nyt-liite paljasti tuon ilmiön jo Riikosen komentaja-aikana?

Tarve päästä osalliseksi toisen tarinasta

Oletko koskaan ajatellut, että mistä johtuu kanssaihmisen tarve kysyä jotain ihan itsestäänselvää tai sitä minkä olit kyllä kertonut äsken postaamassasi? Eikä tämä ole missään tapauksessa yksinomaan sosiaaliseen mediaankaan rajautuva ilmiö. Niinpäniin; näin tekemällähän se ressukka hakee vain yhteyttä toiseen ihmiseen.