Kenttäsika en enää ole ollut aikoihin, mutta kyllä silti yhä kehtaan

Olen minä joskus Helsingin vaiheeni aikana säännöllisen epäsäännöllisesti tavannut ja tuntenut – niin pinnallisesti tosin, että lainausmerkit sietäisi ympärillensä – erään Seppo Vesala -nimisen miehen. Oli tuolloin Keskustan eli Eteläisen konstaapeli, voimankäyttökouluttaja ja Kontrollin toimittaja.

Mielenkiintoinen viestinnällinen sekasotku poliisiampumisesta

Helsingin poliisi ampui lauantaina miehen Alppiharjussa, jota kaikki kuitenkin sanovat Kallioksi. Kohdehenkilön oletetaan olleen joko huumeiden vaikutuksen alainen tai psykoosissa ja niin väkivaltainen kuin uhkaavakin. Mutta sitten meni vaikeaksi, kun ensin poliisi viesti yhtä vaan nyt syyttäjä toista.

On se kova maailma, kun jo koirakin koiran ampuu

(Kuva: Jari Kähkönen) Näitä spol-kilpiä käytettiin hieman paikasta riippuen
pahimmillaan toisesta maailmansodasta aina vuoteen 1991 asti.

Niinkuin on medioista luettu; Upinniemen sotilaspoliisin henkilökuntapartio suoritti alueelletunkeutumiskeikkaa, jolloin irti ollut koira hyökkäsi sen jäsenen kimppuun kahdesti. Partiointitaktiikka oli siis tunnelmoiva samoilu; heidät yllätettiin kuin pahaiset amatöörit, eli sitä koiraa ei olisi tarvinnut ampua.

Passinorsun sukupuuttoon kuolemisen johdosta

(Kuva: Jari Kähkönen) On yleinen pääkaupunkiseutuinen uskomus, että
poliisi saapuu siellä aina paikalle nopeasti.

Kukaan ei tätä enää muista; se oli silloin, kun poliisi käytti vielä kauluspaitaa, solmiota ja prässihousuja. Arvollisten julkisten rakennusten edustalla oli konstaapeli aluksi ympäri vuorokauden sekä sittemmin päivänvalotunteina –vartioimassa. Myöhemmin tapa harveni ennen kuin tyystin katosi.

Suojella omalta itseltään

Otsikon viisaus on muinaista Helsingin aluetelevisiota. Sanoja oli Jussi Arhinmäen haastattelun minäkertoja keskellä kuumaa kesää kallovedossa poliisin voimankäytön seurauksena. Olen muistavinani konstaapelin saaneen sakot ja koulutuksessa opetetun, ettei polvella saanut enää painaa kiinniotettua niskasta.

No, kyllä sitä nyt kiitellään ja palkitaan, mutta mikähän unohtui?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Uusnatsi puukotti etnistettyä nuorta miesoletettua Oulun kauppakeskus Valkeassa; ja olisi puukottanut toistakin, jos järjestyksenvalvojat eivät olisi puuttuneet tilanteeseen. Loppu hyvin kaikki hyvin; mutta, minä en olisi minä, ellen myöskin kritisoisi näkyvillä olevia yksityisen turva-alan epäkohtia.

Ison Omenan hylky ei ole sellaisenaan yksinomaan hyvä uutinen

On vaikea kiittää Länsi-Uudenmaan käräjäoikeutta oikeusvaltioperiaatteen pysyttämisestä, jos istutun jutun keskiössä olevan tapahtumainkulun ei olisi ikinä pitänyt toteutuakaan. Ison Omenan loppiaistragedia oli Yhdysvaltain Minneapolis tai Ruotsin Rådmansgatan, vaikka onneksi sisällössä on paikoin suurikin ero.

Kysyy voimankäytön ja väkivallan eroa, muttei oikeasti halua kuulla vastausta, osa 2

Jatkuu täältä. Jos sinä Katri Kirsi kuvittelet olevasi oikea toimittaja, joka tarjoaa yleisölle tasapainoisen ja tosiasioihin perustuvan maailmankuvan rakennusaineet; miten onnistuit nyt? Etpä kaksisesti. Kyllä se niin taitaa vain olla, että tuollaisia kysellään vain siksi, koska ei haluta vastausta kuullakaan.

Sekö oli sumutus, sittenkin?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tähän tuli se uusi Vapaudenpuisto, jonka pensaat tarjoavat
ihanteellisen näkösuojan kaikenlaiselle asiattomuudelle. Eli; kun ne varjostavat
puut siis kaadettiin, tilanne Joensuun keskustassa "platalla" parani...miten?

Vuosikymmeniä sitten minulla oli työtoverina vanhan kansan vartija, joka tapasi tälläisissä tilanteissa sanoa, että "mistä niille siellä oikein maksetaan" tai "ihan ovat elätteinä". Palaan siis Joensuun Ison Myyn mystisiin hengitystieoireisiin, joihin olisi poliisitiedotteesta päättäen ilmeisesti tulossa selvyyttä.

Kolmas kerta bloggaamaan laittoi

Lainaan:"Kaupan keinot puuttua toistuvaan häiriökäyttäytymiseen ovat tällä hetkellä rajalliset. Lain mukaan häiriköiville asiakkaille ei voi antaa porttikieltoa." Taasko te jauhatte "yrityslähestymiskiellosta"? Vaikka oikea vastaus on etenkin tässä tapauksessa oikea vartija käyttämässä todellisia pakko- ja voimakeinoja.

Siviilien onneton suhde yksityiseen turvallisuusalaan

Niin; ollaan kaikentietäviä ja kuulemma pystytään tekemään vartijan tai järjestyksenvalvojan työt itse paremmin. Ihan jo valokuvasta nähtiin mikä kukin on naisiaan, sekä pannaan lainausmerkit ammattilaisuuden ympärille, kun 80 vuoteen kerran yksi toimenpiteen kohde kuoli käsiin.

Yksityisen turvallisuusalan onneton siviilisuhde

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on kuvituskuva, joka liittyy mitään mihinkään vain siten, että minä sen otin, käsittelin ja julkaisin.

Tiesit kai; tai vähintään arvasit, että jo ennen vuodenvaihteen vaikeuksiakin yksityisen turvallisuusalan suhde väestömme valtaenemmistöön oli kauniisti sanottuna huono? Esimerkiksi; vapaalla et välitä sanoa ammattiasi, kosket jaksa kuunnella kenenkään valituksia "siitä omasta tragediastaan".

Ei sumuttimia ensihoitajille

(Kuva: Jari Kähkönen)

Nuoruudenystävä linkkasi kuvaan, jossa esiintyi hänen sidosryhmänsä; viesti oli tavattoman vakava, ensihoitajien työssä kokema uhka ja väkivalta. Siinä ei ole mitään selittelemistä, vähättelemistä eikä puolustelemistakaan – suu kiinni sekä näpit irti, heti. Mutta mikä tämä omituinen sumutinkeskustelu oikein on?

Vahinko, liioittelu ja perusteettomuus voimankäytössä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Lähtökohtani on yksittäistapaus, jossa muistamaton siviili kyselee kaksi viikkoa jälkeenpäin mitä tapahtui, kun ravintolareissu oli päättynyt jalan kipsaamiseen murtuman vuoksi. Siihen itsessään en kuitenkaan ota kantaa, koska en tunne tapahtumia enkä liioin aio ottaa niistä selvääkään.

Tämän ei todellakaan olisi täytynyt mennä näin

Pariisin pysäytyksessä ammutun 17-vuotiaan tapauksessa on nähtävissä kaikki v-keikan piirteet. Ovatko Police Nationalin taktiikka, parityö ja ilmeisesti myös koulutus – siihenhän ensinmainitutkin perustuvat – todellakin näin huonoja?

Ex-kapiaiset hapettivat kuoliaaksi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kaksi Amerikan merijalkaväen eläkeläistä teki ruumiita ruvetessaan pitämään järjestystä julkistilassa. Olkoon opiksi, että kapiainen ei ole lähtöjään kelpoinen voimankäyttäjäksi tai sopiva turvallisuuden tuottajaksi. Niiltä voi silti puuttua sekä pätevyys että soveltuva työkokemus.

Saako turvallisuusalan duunari edes anteeksi, jos yrittää johtaa?

Turva-alan ajankohtaisskandaali on jo viikko-toista sitten siirtynyt pois A-listan asiantuntijoilta, erikoistoimittajilta ja eetterimedioista. Silti nettiin tulee päivittäin linkatun kaltaisia juttuja; niitä antavat väitetysti ex-vartijat, joita jostain kumman syystä löytyy joka oksalta/tulee kaikista ovista&ikkunoista.

Ison Omenan tragediasta

Tietooni on tullut, että Espoon Matinkylän Ison Omenan kauppakeskuksessa Securitaksen järjestyksenvalvojien toimenpiteen kohteena ollut nainen on menehtynyt. Surunvalitteluni omaisille, läheisille ja tutuillekin. Niin kovasti kuin vastenmielisyyttä tunnenkin; joudun silti nyt sanomaan asiasta muutaman sanan.

Ja tehänhän sen tiedättekin – ette!

Kylläpä hiljan riittää, kun seitsemättä päivää putkeen bloggaa yksityisen turva-alan asioista, mutta hellittääkään ei valitettavasti voi. Jos otsikkoni inspiraationa olleen alkuperäislausahduksen sanoja vuosikymmenten takaa tunnistaa itsensä, pitäköön omaa hauskaa sen edestä – tuli päivä, jolloin hänetkin noteeraan.

Kieltämisen ja arvaamattomuuden seurauksia

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tämä keissi on näiden rivien tekstinkäsittelyyn ojentumishetkellä jo pari päivää vanha, mutta silti – valitettavasti – maininnan arvoinen, koska siinä on kaksikin tärkeää pointtia. Yhtäältä karjalainen teeskentelevä hymistely ylsi taas ihan omiin mittoihinsa; toisaalta se myös varoittaa hyväuskoisesta rutiinisuorittamisesta.