Uusi nasselaukku uusin merkein lisätty kokoelmiin

(Kuva: Jari Kähkönen) Merkeillä on aina oma sanomansa minun projekteissani. Men-
nessäni suutariin noutamaan ompelutyötä; palautin niin ison säkin kerättyjä pulloja,
että silkkana mielenoikkuna päädyin ostamaan tuon ylimääräisen kuvausrekvisiitan.

Olkalaukku on yhä aivan valtava asia Pohjois-Karjalassa. Tässä junttilassa mies ei voi vailla häiriköintiuhkaa käyttää edes yksiväristä asuun sopivaa Marimekko-olkalaukkua; käsitettä, jonka täytyy olla jo vanhempi kuin minä itse. Ihan sama stailasiko bisneslikeksi vai punkkariksi.

Ulkosuomalaiskiinnostusta ja kaikuja menneisyydestä

En tiedä; mikäliene julkiselle mielipidepalstalle nimellään kirjoittamisen lieveilmiö, mutta huomasin myyntiraportissa pari uutta riviä. Samapa oikeastaan, vaikka ymmärränkin nyt paremmin miksi pseudonyymi tai anonymiteetti voivat olla tarpeen. Julkinen mielipidevaihdanta saattaa alkaa tuntua kuormittavalta.

Itse päätät lähdetkö koulukotiin, vankilaan, mielisairaalaan tai hautausmaalle – vai kaikkiin peräjälkeen, tässä järjestyksessä

Tämä on juuri näin, valitettavasti. En näe yhteiskunnan edistyneen merkittävästi, jos yleismaailmallisten ihmisoikeuksien kanssa kasvaneista, heidän lapsistaan tai lastensa lapsista on tullut harhaisen haavoittumattomuuskuvitelmaisia. Kyllä sitä kontrollanttia leikkivät tänään niin vanhat kuin nuoretkin – yhtäläisesti.

Ihmisillä ei todellakaan ole enää samaa kykyä olla hiljaa

Kiitos otsikosta Jani Halme, Minna Kokkonen ynnä Parikkalan-Rautjärven Sanomat. Kuplautuminen ja yhteisöllisyys ovat lempi-inhokkisanani. Minusta on näet raivostuttavaa kuinka varjollaan sekaannutaan toisten asioihin, sekä tuputetaan aivan käsittämättömän kämyjä ellei suorastaan jämiä mielipiteitä.

Sätkysi on ihan oma vikasi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ei minun tarvitse tietää, että kuka on Elmer Andberg; ei kiinnosta. Monimutkaisissa ja epäyhdenvertaisissa yhteiskunnissa laisensa voivat tosin sanoa ääneen keljujakin tosiasioita elämisen ehdoista. Asioita, jotka muuten jäisivät piiloon tekopositiivisen hyvinvoivan normaliteettikuvitelman alle.

Valtaväestöksi itseään luulleet pärisevät asemanmenetyksen pelosta ja häpeästä

Kyllä taas sai kuulla ääripäistä, jakautuneisuudesta, kohtaamattomuudesta ja keskustelusta kyllikseen Itsenäisyyspäivänä; olin ruokavieraana kodissa, jossa oli lineaaritelkkari auki. Presidentti Niinistö muisteli vielä illalla vastaanoton aluksikin papin kirkossa saarnanneen, jottei pidä asettua toisen yläpuolelle.

Karjalainen kylämentaliteetti turvallisuusriskinä

(Kuva: Jari Kähkönen) Vierevänniemen uimaranta. Arvailen, että roihua oli yritetty makka-
ranpaisto- tai parkkipaikoille, jotka eivät näy tässä kuvassa.

Onnettomuustiedote:”Tulitikkuleikkejä Kontiolahdella. Pelastuslaitos sai tehtävän tulipalo muu pieni Kontiolahden Vierevänniemeen torstai iltana noin kello 18 aikaan. Kohteessa olleet sivulliset henkilöt kertoivat, että noin kymmenen hengen nuorisojoukko oli sytyttänyt asfaltilla autonrenkaan ja roskia palamaan.

Siis – et kai oikeasti luullut tämän olevan sinua varten?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ihminen pyrkii tekemisiin toisten kanssa huo-
miota saadakseen. Voi miten rasittavaa.

Herkempi olisi varmasti loukkaantunut, tullut surulliseksi ja ahdistuneeksikin, jos kuulisi selkänsä takaa ohikulkevan halventavan asuaan sekä päähinettään englanniksi. Sikäli, kun ei ollut vallan tyhmä; luullut ”rakastamista” tarkoitetun kirjaimellisesti. On se ihminen – tämä laumaeläin – sitten sitkeää sorttia.

Olehan kuikuilematta, kyttäämättä ja mölähtelemättä

En ole turisti, ohikulkumatkalla enkä vasta kuntaan muuttanutkaan; itseasiassa asun täällä jo kymmenettä vuotta. Kaiken eniten kokemaani selittänee etten elä, ole, näytä tai ajattelekaan kuin täkäläiset ja omanlaisenani olen ajatellut pysyvänänikin. Olisivatpa vain kuikuilematta, kyttäämättä sekä mölähtelemättä.

Vertaile sinä vain itseksesi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin Lieksan Lehden työttömyysjutusta, että TE:n palvelujohtaja Katriina Päivinen sanoi sikäläisten pyrkivän minimoimaan menonsa, jotta tulisivat toimeen kausityön tuloilla eläen vaatimattomasti. Sopii kuvaan; näinhän sitkeisiin ja laiskoihin jakautuvan maakunnan asujaimiston tapana varmasti onkin.

Reaktiot jakautuvat nauruun, sääliin ja häpeään; enkä välitä siitä vähääkään

(Kuva: Jari Kähkönen)

Välillä ei yksinkertaisesti ota uskoakseen kanssaihmisten reaktioita ja toimintaa. Luulevatko ne minua kuurosokeaksi tai täyttä ymmärrystä vailla olevaksi? No, ihan sama, koska olen mitä olen; ja jos joku ei ymmärrä tai hyväksy, se on hänen ongelmansa. Pysy etäällä sekä pidä suusi kiinni, muuta neuvoa ei ole.

Taas nuo konferenssituristit!

(Kuva: Jari Kähkönen)

Blogi on kenen tahansa saatavilla, mutta en todellakaan ilahtunut nähdessäni tilastoissani porukan emon nimen. Imartelinko itseäni, kun luulin käynnin syyksi ensin viestintäyksikköä ”varmistelemassa” ja sitten (alue)toimiston sankaria työpöytänsä takana niin-toimihenkilönä-niin-toimihenkilönä että? Ehkäpä.

Minulla on jo kaikki He, Ne ja Se minkä tarvitsenkin

Voikohan blogiini jälleen linkittää Lärvikirjassa? Ainakin jotkin Laakkosmedian verkkoon päässeet hakukonettivat minut ja jakelivat keskenään suoraa linkkiä tänne, kera luultavasti erittäin epäsympaattisten saatesanojen. Moista ei ollut voinut puoleentoistavuoteen tehdä, kiitos halla-aholaisten napituksen.

Tyhmyys ihmisen lajityypillisenä ominaisuutena

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin äsken Raoul Palmgrenin Vankilapäiväkirjan; kiinnitin huomiota turhautumiseen, jota ilmeni niin Vihkoissa kuin 30-luvun kuvien aiotussa jatko-osassakin. Olisikohan vasemmistososialisteissakin ollut siis pääsääntöisesti vain kahdensortin intellektuaaleja; työväenihannoijia ja yläpuolelleen asettujia?

Hanki itsellesi oma elämä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Aloitetaan maksimaalisen turhanpäiväisesti, kun kerran aivan liian monta kiinnostavat vain henkilökohtaisuudet eivätkä itse tekstit. Vaihdoin työbarettia; vanha teräksensininen ja itsekeitettynä tiiviisti istuva ei näet enää mielestäni sopinut päähäni. Aika aikaa kutakin; on myös osattava päästää irti.