Kun ei kiinnosta

En muuttanut Pohjois-Karjalaan saadakseni ”kavereita”. Että ympärilläni pyörisi puolituttuja kyselemässä henkilökohtaiset asiani, ja levittelisi ne ympäriinsä joko ymmärtämässään tai parhaimmat naurut antavassa muodossa. Massaan sulautuminen? Olen mitä olen, ja jos en kelpaa, se on vastapuolen ongelma.

Saaga polkupyörän istuimesta

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kontiolahden liike- ja palvelutalo sijaitsee Keskuskatu 21:ssä. Takapihallaan on myös niin kutsuttu linja-autoasema, joka on tätänykyä kyllä enemmänkin pelkkä JoJo:n pysäkki. Tässä iltana eräänä huomasin siellä maassa makaavan satulan, joka ei kuitenkaan puuttunut yhdestäkään paikkaolevasta ajokista.

Kontiolahden niin sanotun linja-autoaseman turvallisuustilanne

(Kuva: Jari Kähkönen) Sekö riittää, että lähitulevaisuudessa 202:n päätepysäkki
siirtyy Karpalokaarelle?

Missä kuvitteellisessa karjalaiskylässä jotkut yhä elävät? Luulevat voivansa jättää polkupyöränsä lukitsematta, kun itse poistuvat maisemista puoleksi päiväksi. Ilkkuminen on rumaa, mutta ei omaisuutensa suojaamiseksikaan oltu ryhdytty riittäviin toimenpiteisiin. Ja ostat pyörän, muttet minkäänlaista lukkoa?!