Kohtaanto-ongelma – yksilöiden yhteiskunnan viimeinen suuri yhteinen kertomusko?

En perusta uutisoinnista, joissa työmarkkinoita kuvaillaan joko maantieteellä, nimikkeellä tai numeroilla. Itse k-sanasta taas en taida kirjoittaa mitään kaunista. Tee äläkä puhu; jos ei vakuuta toimintatavallaan, kohtele kunnolla eikä maksa toden arvon mukaan, ei oikeasti tarvitse lisää työntekijöitäkään.

Ei selviytyminen ole mitään rakettitiedettä, höpsöliini

(Kuva: Jari Kähkönen) Höpöhöpö. Ostettu rekvisiitta se on, Puolan "kan-
sanarmeijan" ylijäämää. Yövartijoille ei tuollaisia vartiotoimistoissa
jaettu; ei ainakaan Suomessa.

En yksinkertaisesti ymmärrä tätä siviilien ja niiden kakaroiden tietämättömän hömelöä haavoittumattomuuskuvitelmaista toljottamista, jota voisi myös kutsua luonnonvarainen eläin auton valoissa -toimintamalliksi. Tajua, että olet vaarassa; toimi asianmukaisesti sekä ennenkaikkea aikailematta.

Nokian paperia pukkaa taas – kuinka käynee nyt – yksilöiden ajassa?

                  Tämän kun bloggasin; ylläoleva Robert Wyattin Age of self 

                  soi samalla mielessäni. Video: Youtube.

Ette taida muistaa 90-luvun lamaa sekä Nokian Paperia, paperitehdasta, jonka johto koetti onnistumatta ottaa ensin tylytys- ja sitten selitysvoiton koko suomalaisesta työmarkkinajärjestelmästä? Tapaus palautui mieleeni, kun reilun viikon kuumana ollutta Keitele Groupin asiaa katselen.