Jaa-a – Mitähän se tuostakin oikein tulee?

Johan kaksi vuotta vierähtikin, kun on viimeksi ollut asiaa Varkauden Waltterin koulun turvallisuudesta. Yllätyin – en olisi uskonut peräsavolaisen tuppukylän inssien sekä maikkojen riehaantuvan aidanrakennukseen – kakaroiden vartioinninhaikauskin olisi ollut yllätys, jos eivät olisi sanoneet y-sanaa.

Kokonaisulkoistus avuksi kaupalle – etsiväpalveluita kaikille

(Kuva: Jari Kähkönen) Stereotyyppinen turvallisuusalan keskikokoinen työkassi; saattaa
olla etsivänkin, mistä minä sen tietäisin.

Eihän tässä muukaan auta kuin bloggata. YLE teki taas vaihteeksi kaupan turvallisuushaasteita liputtelevan jutun, jota on toistanut koko päivän melkein tunnin välein uutislähetyksissään – alateemoinaan ”muotihuume” alfa-PVP – ja yrityslähestymiskielto, – jota vastustan. Eikä suo keskustella mediatilassaan.

Absurdiuden suurmiehiä, osa 1

Pöytälaatikkolistauksen luonnosotsikko oli inttäminen, mutta mulkkasin sen toiseksi tympäännyttyäni perusteellisesti viimeisimmän parasosiaalisen kokeiluni alustan huonoon keskustelukulttuuriin. Absurdiuden suurmiehet elävät tässä samassa maailmassa kuin me muutkin, myönsivätpä tai ei.

Passinorsun sukupuuttoon kuolemisen johdosta

(Kuva: Jari Kähkönen) On yleinen pääkaupunkiseutuinen uskomus, että
poliisi saapuu siellä aina paikalle nopeasti.

Kukaan ei tätä enää muista; se oli silloin, kun poliisi käytti vielä kauluspaitaa, solmiota ja prässihousuja. Arvollisten julkisten rakennusten edustalla oli konstaapeli aluksi ympäri vuorokauden sekä sittemmin päivänvalotunteina –vartioimassa. Myöhemmin tapa harveni ennen kuin tyystin katosi.

Että eipä olisi voinut tuotakaan ennalta arvata – niinkö?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Oulunkylän jalkapallostadionin turvallisuusjärjestelyt osoittautuivat elävässä tulessa yhtä olemattomaksi kuin kaupunginosan ruotsinkielisyys. Ne olisi pitänyt päivittää viimeistään katetun katsomon ja takana sijainneiden tilojen rakentamisen myötä ainakin kehäksi, valvontakameroiksi sekä hälytyslaitteiksi.

Näin ei olisi käynyt, jos asialla olisivat olleet ammattilaiset

Onhan tässä muutamankin kerran pohdittu sitä kotikutoista tunariutta, joka täälläpäin vallitsee oikeastaan asiassa kuin asiassa. Tällä erää Kontiolahden K-Market on valtakunnanverkon kielteisessä julkisuudessa(1, 2, 3, 4 ja 5) romanille myymättömyyden takia – enää vain ilta- ja eetterimediat puuttuvat.

Kun se turvallisuus on edelleenkin kokonaisuus eli useiden tekijöiden yhdistelmä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Että minua otti päähän vuosikymmeniä sitten, kun se valtakunnallinen ison rahan firma, jonka hommissa tuolloin olin pääkaupunkiseudulla, alkoi myydä murtohälyttimiä koteihin vähittäiskaupassa pahvipaketissa. Sainko toissapäivänä, eilen ja tänään eteeni tuon kehityksen täkäläiset seuraukset?

Eilisen Suomen vahtimestarit

En ole ihan varma miksi Iltsun tuomiojuttu puolen vuoden takaa päätyi nyt eteeni, mutta eihän tätä voi kommentoimattakaan jättää. Olen jo aiemmin ollut kauttarantain aavistavainen, jottei turvallisuus Pohjois-Karjalan keskussairaalassa Joensuussa ole kaksisissakaan kantimissa; nyt tiedän sen.

Ei mitään linjaa ja sen ovat näköiset seurauksetkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on varmaan sitten joku kunnan 150-vuotis-
juhlan kunniaksi toteutettu tila- tai ympäristötaideteos? Koska ajoeste
tai edes kaksinen -hidastekaan se ei kyllä ole.

Karjalainen yritti "yllättäen" olla koirana ja vekuttaa jonkun joko juoksemaan tyhjäntakia tai hankkiutumaan vähän vuoksi välikäteen; asia oli olevinaan varhaisteinien leikkien äänekkyys ja rajuus alakoulun pihalla kesäloma-aikaan. Tuttua juttua; olinhan äsken itsekin kirjelmöinyt teinien perseilystä toisaalla.

Vartija ei ole mikään laulun vetoketju

(Kuva: Jari Kähkönen) No, on kuvassa nyt sentään muutama polkupyörä ja kaupunkikin
on Joensuu, vaikkei se muuten mitään mihinkään liitykään.

Joensuun kaltaisessa ylikasvaneessa kirkonkylässä tuli sitten vartijajuttu. Väitteen mukaan ruokakaupan läheisyydessä oli rikottu polkupyörä; epäilty oli mennyt sinne sisälle ja liikkeessä työskennelleeltä vartijalta oli pyydetty apua asian selvittämiseksi. Luuletteko te häntä joksikin laulun vetoketjuksi?

Joensuunseudun joukkoliikenteestä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Poliisi tutkii epäiltyä pahoinpitelyä 1:sen bussissa Joensuussa. Miten ihmeessä tilanne matkustamossa on voinut päästä edes sanaharkan asteelle ilman, että auto ei pysähdy ja asiaa aleta selvittää? Niinikään; kun autoissa nykyjään on sellaisia valvontakameran näköisiä kupuja, missä ovat kuvat epäillystä?

No, moniko tuolla menetelmällä jää sitten kiinni?

(Kuva: Jari Kähkönen) Lyijykynä ja ritsikirja; siinäpä taktista innovaatiota kyllin useimmille,
jotka ikäänkuin tahtoisivat vaan eivät silti oikeastaan paljon osaa.

Luin Puskaradiosta äläyksen lasten ”liekinheitinleikistä”, minkä osallisista annettiin parhaimmillaankin puoliperseiset tuntomerkit; niistä heidät olisi muka tullut tunnistaa ja pitää puhuttelu. Tai sitten samassa syssyssä oli myös vääntö, vai miten se nyt meni? Voi jösses näitä kädettömiä sähläri-amatöörejä.

Sylkykuppius ja arvostamattomuus ovat teatteria

(Kuva: Jari Kähkönen)

Joensuun Voimatien Prisma-keskuksen Telia-kaupan kilikali tai keskusteluvälieni olemattomuus turvallisuusalan etablissemangin kanssa ovat erittäin epäkiinnostavia aiheita, mutta sivuan nyt  niitä yleisen edun takia. Miksi poliisin määrärahat eivät riitä ja vastuuta työnnetään yksityisille turvallisuuspalveluille?

Joko alkaisivat turvallisuuspalvelut maistua?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tässäköhän ne sunnuntaina rähisivät?

Sanotaanko näin, että kaltaiseni vanha ja entinen turvakoukku ei ollut kovin vakuuttunut, kun omatoimikirjasto tuli meidän kyläämme. Sen järjestelyt ovat kuin elettäisiin yhä jotain mystistä karjalaisen kulttuurin kultakautta, vaikka kylät nukkumalähiöistyvät ja ihmiset erilaistuvat ongelmallistumalla.

Oven ei pidä aueta liian helposti keskellä yötä ovikelloa soittavalle

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ovikellon soittaminen keksityllä asialla, ylisosiaalisuuttaan, ymmärtämättömyyttään, sairauttaan, päihderiippuvuuttaan tai piloillaan ärsyttää; mutta, samalla pitää muistaa sen olevan pulmista pienimmästä päästä. Ovelle voi näet tulla kuka tahansa ja mielessään aivan mitä tahansa. Etenkin yöllä.

Lukot, säilytystilat, kamerat ja valvonta kuntoon – vaan entäpä turvallisuusajattelu?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Somen uutisvirrassani näin täkäläisen puskaradiopalstan kirjoituksen, jossa kerrottiin anastuksesta Karpalokaaren liikuntahallin pukuhuoneessa, mikä ei todellakaan ole yllätys kaupungissa kasvaneelle. Jo yläkouluaikana spurgu yritti ruokalaan syömään ja nahkatakkivaras tuotiin takaisin poliisi-Saabissa.

Kontiolahden koulukeskuksen piha Sinä Tavallisena Paikkana

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olettehan huomannut, että Kontiolahden koulu eli kirkonkylän ala-aste muutti vast'ikään majaa Keskuskadun toiselle puolelle? Sitä varten Koulukeskuksen etupihalle rakennettiin niin uusi rakennus, leikkipaikka kuin polkupyöräparkkikin. Taaksensa taisi kyllä samalla myös rakentua jotain aivan muuta.

Herätys, Joensuu!

Tämä on kuvakaappaus, jos joku ei sitä jo ihan itse tajunnut.

Ollapa taas Vanhusbookin puskiksessa kuva ja postaus väitetystä kauppakeskus Metropolin katolle kiipeämisestä ynnä kivenheittelystä. No, sehän meni huuteluksi sekä hähähhääksi kuten aina; en ehtinyt ketjuun substantiaalisesti postata, joten jatkan juttua tässä. Otsikko on räväkästi herätys huutomerkin kera.

Nyt on uusi emäntä talossa

Turvallisuusjohtaja Jukka Savola saa lähteä Eduskunnasta, koska talossa on uusi emäntä, jonka aikana eivät enää kaveripeli tai poikakerhon säännöt päde. Eletään Tiitisen jälkeistä aikaa. Pääsihteeri Maija-Leena Paavola toimi kuitenkin nyt valtavan pikkumaisella tavalla, mikä rikkonee enemmän kuin rakentaa.

Älkää, hyvät ihmiset

Otetaanpa vaihtelun vuoksi käsittelyyn paikallinen pikkurikollisuus ja häiriökäyttäytyminen; siinä ajankohtaisiksi ovat nousseet nurkissanuohoutuminen, pikkuvarkaudet, tupakantumpit sekä huutelu. Älkää, hyvät ihmiset; juoruilko, osoitelko sormella ja reagoiko harkitsemattomasti.